Mikä sinua on hävettänyt eniten omassa elämässäsi?

Pienet asiat, jos olen möläyttänyt jotain sopimatonta tai lähettänyt jollekin väärän viestin.

niitä saan hävetä mutta onneksi harva niistä tietää.

Mun pitäisi olla omasta mielestäni niin täydellinen ja virheetön ja kun kaikki joskus mokaa niin olen itselleni niin ankara ja vihainen, vaikka joku toinen ei olisi asiasta millään. Olisi kiva joskus osata relata. Jos meille tulee esim vieraita, niin pitäisi olla niin siistiä ja kaapitkin ojennuksessa tai jos toimin typerästi tai sanon väärin, niin voi kauhea sitä ärsytyksen määrää. Toiset vaan mennä taapertaa ja niitä ei haittaa mikään. No, täytyy vaan ottaa rennommin. Mulla on ollut aina hyvä itsetunto eli ei tämä siitä johdu vaan omasta luonteesta ja tarkkuudesta. Oon varmaan aika rasittava...

12 v:na isä osti meille kolaroidun Toyotan jälkeen Skodan... Häpesin sitä autoa ihan helkkaristi :-O



Eli ei ole ollut liiemmin häpeänaiheita ;-)



t. n40

kerran ratikassa istuin vähän lysässä, ja silmäkulmasta näin harmaantuneen miehen jolla oli pitkä ulsteri. Olin tosi väsynyt, mutta huokaisten ajattelin tarjota miehelle paikkaa. Nousin ja sanoin "tahdotteko tähän istumaan", ja huomasin ettei mies ollutkaan vanha! hänellä oli vain valkea tukka ja pitkä takki. Hän oli ehkä nelissä kymmenissä, ja selvästi hämmentynyt ja loukkaantunut tarjouksesta. Sanoi jaksavansa vielä seistä omilla jaloillaan. Olin itsekin niin hämmentynyt, että sanoin vain "jos olette varma" ja istuin alas. Mieli teki juosta vielä miehen perään hänen noustessaan ratikasta, sanoa että näin vain vilaukselta silmäkulmasta hänet vanhana..



Pieni juttu, mutta se nostaa häpeää poskille aina kun tulee mieleen. :)

Töitä olen tehnyt sen eteen, etten turhaan asiaa häpeäisi, mutta en siitä ole vieläkään ihan kokonaan päässyt yli...

kerran ratikassa istuin vähän lysässä, ja silmäkulmasta näin harmaantuneen miehen jolla oli pitkä ulsteri. Olin tosi väsynyt, mutta huokaisten ajattelin tarjota miehelle paikkaa. Nousin ja sanoin "tahdotteko tähän istumaan", ja huomasin ettei mies ollutkaan vanha! hänellä oli vain valkea tukka ja pitkä takki. Hän oli ehkä nelissä kymmenissä, ja selvästi hämmentynyt ja loukkaantunut tarjouksesta. Sanoi jaksavansa vielä seistä omilla jaloillaan. Olin itsekin niin hämmentynyt, että sanoin vain "jos olette varma" ja istuin alas. Mieli teki juosta vielä miehen perään hänen noustessaan ratikasta, sanoa että näin vain vilaukselta silmäkulmasta hänet vanhana..

Pieni juttu, mutta se nostaa häpeää poskille aina kun tulee mieleen. :)

Muistelen jatkuvasti parinkinkymmenen vuoden takaisia tilanteita, joissa tuli mokattua, ja häpeilen. Siis ihan kamalaa. Kukaan ei niitä varmasti muista muut kuin minä...

Kerran laivalla pari humalaista äijää tuli lääppimään kahta naispuolista ystävääni, enkä puuttunut tilanteeseen mitenkään (olen siis mies, tosin silloin vasta teini-ikäinen)



Tilanteesta on melkein parikymmentä vuotta aikaa, mutta taitaa syyllisyys hautaan asti kaihertaa. Joskin sen jälkeen en ole epäröinyt mennä väliin vastaavissa tilanteissa.

Toinen kauhein juttu tuon jalkeen tapahtui kun oli treenaamassa karatetunnilla.

Piti tehda vatsalihaksia ja eras mies piti mua nilkoista kiinni ja yritin ja yritin pinnistaa mutta sitten se pahin mahdollinen tapahtui, mahtava pierun porahdys paasi ilmoille!! Koko sali pysahtyi ja sitten alkoi nauru ja sitten selvitys etta kuka pieraisi? Kaikki epailivat vain miespuolisia syylliseksi, minua nilkoista kiinni pitanyt mies ei usklatanut sanoa mitaan, varmaan niin pollyssa :o/



Sitten tunnollisena nostin kaden pystyyn ja tunnustin!



Vielakin havettaa ihan sairaasti! Mieheni ei ymmarra miksi olin tunnustanut... hantakin havettaa puolestani vaikkei oltu silloin viela edes yhdessa!

kenenkään tietävän ja kertovan mitään juttuja. Hävettää ja kaduttaa moni juttu ! Toivottavasti ei putkahda mitään esille myöhemminkään.

Toinen kauhein juttu tuon jalkeen tapahtui kun oli treenaamassa karatetunnilla.

Piti tehda vatsalihaksia ja eras mies piti mua nilkoista kiinni ja yritin ja yritin pinnistaa mutta sitten se pahin mahdollinen tapahtui, mahtava pierun porahdys paasi ilmoille!! Koko sali pysahtyi ja sitten alkoi nauru ja sitten selvitys etta kuka pieraisi? Kaikki epailivat vain miespuolisia syylliseksi, minua nilkoista kiinni pitanyt mies ei usklatanut sanoa mitaan, varmaan niin pollyssa :o/

Sitten tunnollisena nostin kaden pystyyn ja tunnustin!

Vielakin havettaa ihan sairaasti! Mieheni ei ymmarra miksi olin tunnustanut... hantakin havettaa puolestani vaikkei oltu silloin viela edes yhdessa!

Tietysti sellaisia noloja tilanteita tapahtuu ihan kaikille, mutta en mä nyt niistä ole oikein osannut enää olla häpeissään seuraavana päivänä.



Enkä mä jostain miessekoiluista osaa olla häpeissään. Kadun, mutta en häpeä.



Vaan jos jotain sanon: teini-iän päiväkirjat ovat kyllä kamalaa luettavaa. Niitä ei voi häpeämättä lukea.

Minä pelästyin, ja yritin paeta lumihankeen, mutta upposin ja jäin jumiin, kaverit nauroivat kippurassa vieressä kun koira hinkkas itseään mun takapuoleen :-( Koiran omistaja (mies) ei tehnyt mitään, vaan nauroi vaan muiden mukana... Yök!

Halusin tehdä häneen vaikutuksen isommilla rinnoilla, joten sain päähäni täyttää kokoa liian suuret rintsikat vessapaperilla. Hellän hetken koittaessa unohdin liiveihin sullotut paprut ja kun poika kurkkasi paitani alle, hän näki paperinsuikaleita roikkumassa liiveistäni. Hän huudahti, että "mitä sä oot tunkenu tonne?!" En osannut selittää mitään järkevää.



Kohta tulikin bänät ja poika kertoi paperitempaukseni kaikille kavereilleen. Sain pitkään kuulla olevani vessapaperimuija.