Tunnetteko yhtään mielisaurauspoltilasta,

vähintäänkin keskiverto stressinsietokyky, ehkä jopa parempi, sillä tietynlaista elämänkokemusta on kertynyt, enkä ole ihan pienistä hötkyillyt.



Kuitenkin kävi niin, että kaiken paskan kaaduttua päälle, niin olen ollut aika heikoilla jo toista vuotta. Tarkoittaa siis käytännössä lääkityksellä ja terapiassa.



Välillä tuntuu että kaikki on OK, mutta usein tulee pelottavia tuntemuksia.



Onneksi kyse on ihan ymmärrettävästä "romahtamisesta", joten uskon selviäväni, mutta yllättävän pahoja flash backejä iskee elämääni ajoittain kuluneista tapahtumista.



Pelottaa, että voinko luottaa tulevaisuuteen, vai pitääkö siirtyö "siisteihin sisätöihin" ilman stressaantumisen mahdollisuutta, silä muuten luonteeni vaatii haastetta, mutta nyt tunnistan edelleen itsessäni piilevän romahtajan.



Jos jään tähän pelkotilaan, niin pelkään katkeroituvani ihmisille, jotka aiheuttivat tämän tilanteeni. Välillä siis menee rauhoittaviam jotta kykenee päivän rutiineista.



ap

Kukaan ei ole täysin tervehtynyt



Mielestäni mielensairaudet ovat pääosin sellaisia että niistä ei parane. Ajoissa aloitettu hoito ja jatkuva lääkitys voi auttaa siihen että elämän laatu pysyy kohtuullisena ja sairaus hallinnassa. Työkykyä ei monellakaan ole... tilapäisesti ehkä

Skitsofrenia on jossain määrin elinikäinen sairaus, mutta lääkityksellä ja kuntoutuksella jotkut voivat elää hyvinkin normaalia elämää.



Masennuksesta voi toipua täysin.



Nämä vain muutamia esimerkkejä.

Itselläni diagnosoitu "vain" vaikea masennus kymmenen vuotta sitten teini-iässä, mutta elämä on lapsuudesta astien ollut yhtä punnertamisesta. Joudun pakottamaan itseni kouluun ja töihin, traumat on niin syvät, ettei niitä kai mikään terapia pysty korjaamaan. Säännöllinen työnteko tuntuu vaikealta, mutta yritän parhaani... Silti viikottain vilisee itsetuhoiset yms. ajatukset mielessä, stressiä en kestä enkä paineita. Tuntuu että elämä on pilalla jo tässä iässä :`(



Tsemppiä!