Mikä hemmetin perhepeti?!

Meillä on vauva alusta asti nukkunut omassa sängyssä, tosin samassa huoneessa meidän kanssa.

että minä nukun vauvan kanssa toisessa huoneessa ja mies meidän (tai nykyään kai hänen) makuuhuoneessa. Lapsi nukkuu omassa sängyssä paitsi pari kertaa olen ottanut viereen, kun huutanut vatsakipuja niin kovasti.



Ei onnistuisi meillä tuollainen perhepeti. Lapsella olisi aina silmä mustana, kun mies on niin vilkas yöeläjä, mölisee ja potkii (siis unissaan).



Tiedän yhden tutun tutun, jolla tällainen perhepeti ja kaikki 4 henkeä (3v ja 8v lapset) nukkuvat siinä. Perin kummallista.

eli tämä perhepeti on ollut ihan tietoinen valinta. Eikä siinä vaiheessa varmaanvielä voi puhua meidän vanhempien kykenemättömyydestä kasvattaa lasta :) Meidän lapset ovat kyllä kaikki myöhemmässä vaiheessa siirtyneet sujuvasti omiin sänkyihinsä. Ja muutenkin ovat kasvaneet reippaiksi ja osaaviksi ihmisiksi - suht tiukkojen rajojen ja rakkauden avulla.

kohta rytisee :-)

toi länsimaisten kyvyttömyys ymmärtää historiaa ja ihmisen perimää.



yksin nukkuminen on hyvin uusi, ihan joitain kymmeniä vuosia vanha länsimaalainen keksintö. ennen sitä käytännössä kaikissa kulttuureissa ihmiset ovat nukkuneet vierekkäin ja useimmissa kulttuureissa perheet yhä nukkuvat tiiviisti yhdessä. tämän perhepedin hyödyistä on tehty monia tutkimuksia. sen lisäksi että se pientä vauvaa suojaa kätkytkuolemalta (vauvan hengitys toimii paremmin äidin vieressä, vähemmän hengityskatkoja) se suojelee myös länsimaita riivaavilta uniongelmilta.



maissa joissa yhä nukutaan vierekkäin ja länsimaissa tehtiin hyvin laajoja tutkimuksia ja huomattiin että perhepeti-maissa ei kärsitä unettomuudesta, eikä oikein ymmärretä mitä ovat uniongelmat. siellä ei myöskään yleisesti tiedetä mitään vauvojen unikouluista, tassuhoidoista ym koska niitä ei tarvita. samaten näissä maissa kun heille kerrottiin että länsimaissa lapset nukutetaan yksin koettiin hyvin vahvasti, että me harrastamme suorastaan heitteillejättöä.



meidän perheessämme nukutaan perhepedissä. näin saamme kaikki nukkua pitkät ja virkistävät unet ja toivon säästäväni lapsiani uniongelmilta joista itse olen aina kärsinyt. minut pakotettiin nukkumaan yksin vauvasta lähtien vaikka karjuin joka ilta pari kolme tuntia ennen kuin nukahdin. kärsin koko kouluikäni valtavista uniongelmista, kuten erittäin monet suomalaislapset jo varhaiselta iältä kärsivät.

että meillä on siis vain yksi lapsi kerrallaan ollut meidän sängyssä nukkumassa. Edellinen on aina ollut jo omassa sängyssään seuraavan syntyessä :)

ap ottaa nyt vaan huomioon sen että yksin nukkuminen on kyllä ihan nykyajan länsimaisen yhteiskunnan tuote. Kautta aikojen lapset ovat nukkuneet jonkun kyljessä kiinni. Kyllä ihmiselle on luonnollisempaa tuntea toisen läheisyys pelottavan pimeyden keskellä kuin kestää se yksin.



Meillä se toimii niin että 3-4 -vuotiaaksi vanhempien kanssa ja sitten sisarusten kanssa. Vasta noin 12-13-vuotias on kypsä muuttamaan yksinään omaan huoneeseen.

Kaikkia käyttävät vain mukavuudenhaluiset vanhemmat :))

Te, jotka olette tätä länsimaista, kovaa ja julmaa yksinnukkumista vastaan, niin kuinka vanhoiksi tällaisessa perhepedissä nukutaan?



Entäs ne yksin nukkumisesta johtuvat unihäiriöt..syntyvät siis perhepedistä luopumisen jälkeenkin...



Joskus kai ihmisen on nukuttava omassa sängyssä...?

Meillä kyllä synnärillä kannustettiin ottamaan vauva yöksi viereen. Nukumme kaikki parhaiten kun vauva on vieressä. Myös vauva nukkuu huomattavasti levollisemmin vieressämme kuin mitä pinniksessä. Kukin tyylillään! Ja mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle!

lapsen luonne ja psyyke muovautuu eniten juuri pienenä ja jos silloin saa tankata läheisyyttä ym on sitten helpompi siirtyä omaan huoneeseen. ainakin tuttavapiirissä lapset ovat viimeistään kouluiässä halunneet oman huoneen ja oman sängyn. on ihan eri asia haluta oma huone ja oma sänky ja mennä sinne nukkumaan kun voi jo esimerkiksi äidin kanssa jutella siitä jos joku asia pelottaa jännittää tms.. kuin että vaikka 1 vuotiasta nukutetaan omaan sänkyyn huudattamalla tuntikausia kuten monissa länsimaisissa perheissä tehdään.

nyt on taapero meidän sängyssä ja nukkuu siinä varmaan myös tuonne kuusi vuotiaaksi (jos ei itse halua sitä ennen omaan sänkyyn).

Jos se on jollekin ongelma, niin sitten on.

Esikoinen nukkui kanssamme n. 3-vuotiaaksi, keskimmäinen muutti esikoisne kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ollessaan 1v4kk. Seuraavakin muuttanee saman ikäisenä. Ei ole ollut ongelmia tuossakaan iässä.



Tosin meillä on selvä homma, että isommat lapset aloittavat yönsä omissa sängyissään, mutta kyllä meidän aikuisten viereen saa tulla nukkumaan, jos siihen kokee tarvetta. itse olen ollut todella pimeänpelkoinen lapsi, ja oli ihan kamalaa, kun vanhemmat suuttuivat jos yöllä yritin hakea turvaa heistä. Kunnon traumat vieläkin siitä yöllä minuuttien laskemisesta, että tulisi aamu. Joten mat lapseni eivät todellakaan joudu yöllä yksin pelkäämään, ainakaan jos se minusta on kiinni.

sitten kun tarvetta mennään kaveriksi



ihana nukkua pikku tuhisia kainalossa



Lapsiaika on niin lyhyt, että kyllä hän kerkeää hyvin itsenäistyäkin

Ja niin monesti käy että se muksu sitte nukahtaa siihen viereen. Ja kun myöhemmin lopetetaan imetys, niin se muksu edelleen kaipaa sitä läheisyyttä, ja haluaa viereen. minusta se on ihan luonnollista pienen lapsen kohdalla. Mutta, siinä on vedettävä pieni raja. Että esim kun lapsi nukahtaa niin se viedään omaan sänkyyn kunnes taas herää, jos herää. Ja sitten voi nostaa sen viereen. Näin jää sitä kahdenkeskistä (panoaikaa) ukon kanssa. Kyllä mä luulen että jos en ois toiminut näin niin mies vois olla aika kypsä jos pitäs aina jonnekki toiseen huoneeseen lähtee panoreissulle. :D

Ja kun meilläkään ei ylimääräsiä huoneita oo, niin sit se ois joku sauna, keittiö tai vaatekomero. HEH! Joten perhepeti hyvä, lapset saa läheisyyttä. Aikuset ahtautta. Mutta myös mielihyvää kun oma kullanmuru tuhisee siinä vieressä.

Mutta,suosittelen opettamaan muksut omaan sänkyynsä toisella ikävuodella viimeistään. Sen jälkeen se on työläämpää. Onnistuu kyllä viikossa mutta hyppäämistä riittää muutamana yönä ennen ku pää pysyy omalla tyynyllä! Eikä hipsitä vanhempien viereen enää.

Eli että lapsi vain nukahtaa vanhempiensa välissä ja sitten kannetaan omaan sänkyynsä? Ei ihan...



ja mihin mahdat perustaa tuon "suosituksesi" lapsen siirtämisestä omaan sänkyynsä viim. toisella ikävuodella? Asiantuntija kenties?

Jos koko huusholli nukkuu samassa sängyssä, niin kyseessä vanhempien kykenemättömyys kasvattaa lapsiaan.

Kyllä jokaisen paikka on omassa sängyssä ihan vain siksi, että kaikki saavat varmasti riittävästi yöunta. Toisekseen vanhempien tehtävä on kasvattaa ja tukea lapsen itsenäistymistä.

Kun ei lasta saada nukkumaan, niin vanhemmuus unohtuu ja mennään siitä mistä aita on matalalin....antaa lapsen päättää.

Ja joku fiksu keksinyt sille oikein filmaattisen nimenkin. Just-joo

HEIPÄHEI SINÄ, "MIKÄ HEMMETIN PERHEPETI?!"

KERTA ET NÄYTÄ TIETÄVÄN MIKÄ PERHEPETI ON, NIIN ÄLÄ ALA ARVOSTELLA SITÄ JA/TAI SEN KÄYTTÄJIÄ!!!!

Jos teidän perheessä asiat ovat täydellisest ja hyvin, niin ÄLÄ ALA MOLLATA niitä joilla on ongelmia ja vaikeata. PUDOTAMPA SINUTKIN "PILVILINNOISTA"; SÄ TAI EDES TEIDÄN PERHE EI OLE MIKÄÄN "MAAILMAN-NAPA" !!!

Käyppä vaikka ihan huviksesi lukemassa tämä linkki:

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

TIEDÄTPÄHÄN SITTEN MIKÄ SE HEMMETIN PERHEPETI ON!!!!

Ja niin monesti käy että se muksu sitte nukahtaa siihen viereen. Ja kun myöhemmin lopetetaan imetys, niin se muksu edelleen kaipaa sitä läheisyyttä, ja haluaa viereen. minusta se on ihan luonnollista pienen lapsen kohdalla. Mutta, siinä on vedettävä pieni raja. Että esim kun lapsi nukahtaa niin se viedään omaan sänkyyn kunnes taas herää, jos herää. Ja sitten voi nostaa sen viereen. Näin jää sitä kahdenkeskistä (panoaikaa) ukon kanssa. Kyllä mä luulen että jos en ois toiminut näin niin mies vois olla aika kypsä jos pitäs aina jonnekki toiseen huoneeseen lähtee panoreissulle. :D

Ja kun meilläkään ei ylimääräsiä huoneita oo, niin sit se ois joku sauna, keittiö tai vaatekomero. HEH! Joten perhepeti hyvä, lapset saa läheisyyttä. Aikuset ahtautta. Mutta myös mielihyvää kun oma kullanmuru tuhisee siinä vieressä.

Mutta,suosittelen opettamaan muksut omaan sänkyynsä toisella ikävuodella viimeistään. Sen jälkeen se on työläämpää. Onnistuu kyllä viikossa mutta hyppäämistä riittää muutamana yönä ennen ku pää pysyy omalla tyynyllä! Eikä hipsitä vanhempien viereen enää.

mutta toki olet niin sivistynyt tuossa suurenmoisessa lapsenkasvatuskyvyssäsi, että tiedät, että vain ja ainoastaan ns. länsimaisessa yhteiskunnassa ja vain parin viimeisen sadan vuoden aikana ovat lapset nukkuneet omissa sängyissään, saati omissa huoneissaan. Mutta tokihan sen tiesitkin jo, kun olet niin kyvykäs muita arvostelemaan. Enempää en nyt ehdi, kun lähdemme juuri koko perhe laiskuuttamme samaan sänkyyn köllimään.

mitenkään vaikeaa ollut. Ihan niin se homma kävi, että sovittiin, että nyt nukut omassa sängyssä. Ja siellä nukkui.



Joillain ihmisillä on monesta asiasta omituisia pelkoja, että pitää vieroittaa pienenä, tai sitten ei enää onnistu, kuten peukalon tai tutin imeminen, tuttipullon käyttö, rinnalle nukuttaminen, viereen nukuttaminen, liikkuviin vaunuihin nukuttaminen, jne.



Meillä on eri lapsi opetettu tuon tyyppisistä asioista pois eri ikäisinä, eikä nuo oppimiset lasten iästä ole ollut kiinni vaan siitä, että vanhemmat päättävät, että tästä lähtien tehdään toisin.