Vapaaehtoiset erakot

Käyn kolme kertaa viikossa töissä, teen sairaanhoitajana keikkatyötä. Mies minulla on. Lapsia, kotieläimiä ja ystäviä en ole halunnut omasta tahdostani. Noin kerran kahdessa kuukaudessa vietämme viikonlopun mieheni äidin luona. Pari kertaa vuodessa matkustamme ulkomailla. Joskus käymme juhlissa, syömässä, konserteissa, näyttelyissä, elokuvissa, shoppailemassa, kävelemässä, kylässä tms. Sitten on pakolliset kaupassa käynnit, lääkäreissäkäynnit, kampaajakäynnit, kosmetologillakäynnit jne. Yleensä olemme aina vaan kaksistaan tai puuhastele me yksin. Kuntoilulaitteita meillä on kotona. Olemme tällaisia erakkoja.

Olen erakoiden erakko. Ei yhtään mitään sosiaalisia suhteita tai perhettä omasta valinnastani. Ihmisistä en ole koskaan saanut mitään muuta kuin pahanmielen. Olen onnellinen näin. Työt teen etätyönä kotoa käsin.

Ei erakkous olemikään joko-tai -juttu, mä olen silloin erakko kun siltä tuntuu ja silloin sosiaalisempi kun siltä tuntuu. Enkä julista olevani erakko, niin ei siitä kyselläkään.

Erakko? Yli 30 vuotta töissä ja introvertti. Kun on omaa rauhaa niin on ikuinen joulu. Voi lukea kirjaa käydä kävelyllä, kuntoilla opiskella tai maata.

Joskus tutut pyytävät mökille tai jouluna sukuloimaan. Mistä puhutaan? Missä olet töissä, hei onko sinulla lapsia. Missä opiskelet? Miksi siskon pojalla ei ole tyttö tai poika kaveria. Kerran minulta kysyttiin millä autolla tulit. No vanhalla ritsalla koska auto on menopeli eikä Velkavipu kalu. Enää ei viitsi käydä pingottaa ja käydä.

Yksi tuttu käy katsomassa muuten tärkeitä ihmisten pihoja oman pihan laittoa varten. Ajaa vanhalla Roverilla joka on vahattu. Ja osti pitkän harkinnan jälkeen design sohvan jonka palautti koska väri ei sopinut. Tapaa sitten näitä jiuden eläminen on näyttää hyvältä.

Minulla on asiat hyvin. On hyvä työpaikka ja ammatti. On hyvä asunto ja auto. Miehelläni on hyvä ammatti ja työpaikka. Olemme ihan hyvännäköisiä. Matkustelemme, harrastamme ja opiskelemme. Silti haluamme olla erakkoja.

Olen erakko. Koen yksinolon meditaationa. Olen ambivalentti, en siis täysin introvertti. Sosiaalisista suhteista on aina seurannut ongelmia.

Olen tällainen erakko. Teen keikkatyötä kolmena päivänä viikossa. Mies minulla on, joka käy töissä. Meillä ei ole lapsia eikä kotieläimiä omasta valinnasta. Emme ole Facebookissa. Meillä ei ole ystäviä. Mieheni äiti elää, jonka luona käymme kylässä noin kuuden viikon välein. Joskus hyvin harvoin käymme joissain sukujuhlissa tms. Jonkin verran matkustelemme, käymme elokuvissa, syömässä, konserteissa, näyttelyissä jne. Jumppaamme kotona, meillä on muutamia kuntoilulaitteita. Ulkona käymme kävelemässä. Minulle on aina sanottu, että minussa on joku vika, kun en ole halunnut omia lapsia ja olen yksi viihtyvä. Olen tyytyväinen elämääni näin.

Vähän samaa kuin aiemmissa vastauksissa jollain oli. Pienenä/teininä oli olosuhteiden pakosta erakko kun ei kavereita ollut ja nyt aikuisena en niitä kyllä kaipaakaan. Lasten harrastusten ja töiden takia olen ihmisten kanssa tekemisissä mutta muuten viihdyn kotona puolison kanssa oikein hyvin, ei ole tarvetta nähdä ketään tai mennä mihinkään. Puolison sisko käy toisinaan kylässä. Minun mielestä tässä ei ole mitään väärää, kaikki on hyvin.

Olen tosi surullinen, että en ole ymmärtänyt erakoitua jo nuorena. Paljosta pahasta olisin säästynyt. Ihmissuhteet eivät vaan kertakaikkiaan ole minua varten. Aiheuttavat ainoastaan, pelkästään ja vaan surua, murhetta, pettymyksiä, pahaa mieltä jne. kaikenlaisia negatiivisia tunteita. Sen sijaan taas yksinolo, oma koti, luonto, raha jne. tuovat hyväämieltä, iloa jne. kaikenlaisia positiivisra mieltä. En ikinä enää halua olla mitään muuta kuin erakko. Niin parasta. Kierrän ihmiset kaukaa. Vain välttämättömät kuviot ihmisten kanssa töissä jne. Onneksi kerrostaloasuntoon on helppo erakoitua. En halua tutustua naapureihin. Olen aika vasta muuttanut tähän asuntoon. 

viimeisiä erakoita taisi olla se surnu-pekka, joka asusteli koko ikänsä vätsärin erämaassa. siitä löytyy varmaan ylen arkistosta tai juutuubista dokumenttia. nykyään voi "erakoitua" vaikka kaupungissa, palveluiden keskellä. käytetään hienoja sanoja, kuten introvertti. mikä sekin edes on? paras tapa kokeilla, on irrottautua yhteiskunnasta, netistä ja puhelimesta vaikka kuukaudeksi. eli kesäloma ilman yhteyttä ulkomaailmaan. siinä se mieli lepää, eikä paluu arkeen enää olekaan kovin mukavaa. sitten alkaakin etätyö, hankitaan metsämökki ja aletaan viljelemään oma ruoka. tässä vaiheessa huomataan, ettei se rahakaan ole kovin tärkeää. mutta ei nykyihminen pysty täysin erakoitumaan, koska aina tarvitaan joku netti vimpain, että saadaan talousasiat hoitumaan. näin minä sen koen, ja joku saattaa olla eri mieltä.

Kiva ketju! Minä nautin ja tarvitsen myös erakkouttani pysyäkseni kasassa/terveenä. Ihmissuhteet eivät onnistu, tai tarvitsevat onnistuakseen niin paljon voimavaroja ja vaivannäköä, että on parempi ja helpompaa antaa olla niiden suhteen. Syitä on monia - Aspergerista traumoihin. Nyt kun vanhemmiten on myös tajunnut, että asiasta on turha kantaa huolta, olen myös vähitellen parantunut vaikeasta masennuksestani. Nautin hitaudesta, kirjoista, jättimäisistä palapeleistä. Joku mainitsi hiljaisuuden meditaatioksi; jaan tämän ajatusmallin hänen kanssaan. 

Olen lapsesta asti viihtynyt yksin. Ihmiset ovat kyllä kivoja olla olemassa, mutta ihmissuhteiden ylläpitäminen tuntuu raskaalta. Koko ajan pitäisi työskennellä sen eteen, että olet hyvä sukulainen tai hyvä ystävä tai sitä tai tätä. Pitäisi jaksaa jauhaa tyhjänpäiväisiä asioita päivästä toiseen, harvemmin pääsee keskustelemaan mistään oikeasti mielenkiintoisesta. Sinua pidetään vähän outona, jos haluat keskustella syvällisemmin jostain arjen ulkopuolisesta asiasta. Tai ihan vaan pohdiskella.

Olen etätyössä ja perhettä tapaan vain juhlien yhteydessä. Olen yhden lapsen etävanhempi, en tiedä miten olen sen saanut aikaiseksi mutta se tuo minulle riittävästi onnea tässä elämässä. Yleisesti ottaen parisuhteet eivät ole jatkuneet kovin pitkään, koska en jaksa sitä tavallista touhottamista ihmisten kanssa. Haluan vain olla omissa oloissani, eihän sitä kukaan nainen pitkään katsele ja ymmärrän sen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:00"] Kohta 22 v nainen, ei ole kavereita eikä ole koskaan ollutkaan, vanhemmat pitää toisinaan yhteyttä minuun mutta minä en heihin, poistun kotoani vain kun on pakko (tilaan joskus ostokset kotiovelle) eikä oikeastaan kiinnostakaan muuttaa tilannetta. En pidä ihmisistä. [/quote] Minäkin tilaan ostokset kotiovelle :) Kuinkas työ- ja opiskelukuviot? [/quote] Teen töitä netin kautta. Opinnot kävin etänä aina kun oli mahdollista.

Kiinnostaisi päästä samanlaiseen tilanteeseen. Voinko yhtään udella, minkä alan hommia teet netissä? Nimim. uudelleenkouluttautuminen mielessä