Tajuaako puusilmäiset kuopiolaiset ja muut meuhkaajat

yritykset tekee sitä koko ajan. Lopettavat toimintojaan ja sanovat että jo haluat töitä tehdä jatkossakin niin niitä on sit tarjolla toisella puolen Suomea.



Ei ole lehtikirjoittelua ja politikkojen kotiinpäin vetoa

Täyttä paskaa se että pk-seutu olisi joku nettomaksaja...



Tässä kirjoituksessa on minusta niin asiaa:

http://www.warkaudenlehti.fi/mielipide/horisontti/valhe-em%C3%A4valhe/3…

Täyttä paskaa se että pk-seutu olisi joku nettomaksaja...

Tässä kirjoituksessa on minusta niin asiaa:

http://www.warkaudenlehti.fi/mielipide/horisontti/valhe-em%C3%A4valhe/3…

pk-seudun ulkopuolella ja sitten he muuttavat pk-seudulle töihin. Asiallista että kalliin lapsuusiänkin maksaneet saavat jostain tuloja kun isot verot maksetaan siellä pk-seudulla.

Silti on hyväksyttävä, että työn perässä pitää toisinaan muuttaa, jos työnsä haluaa pitää. Välttämättömyydestä voi tehdä hyveen ja nähdä muutossa positiivisia asioita:



-Kuopiossa on halvemmat asunnot. Helsinkiläisen kolmion hinnalla saa hulppean omakotitalon järvenrantatontilla. Kuopion kaupunki lupasi vielä myydä tontin halvalla.



-Liikenneruuhkia on vähemmän kuin pk-seudulla, joten arempikin autoilija voi uskaltaa rattiin.



-päivähoitoon on tuskin yhtä hirveät jonot kuin Helsingissä ja yksiköt/ryhmät ovat pienempiä (luulisin).



-Savolaiset ovat lupsakoita. Se murrekin on niin ihanaa, että se vähentää stressiä :)



--> summa summarum: elämänlaatu Kuopiossa saattaa olla parempi kuin Helsingissä. Tietysti se puolison työnsaanti voi olla iso ongelma...

Helsinkiin, Joensuuhun, Tampereelle, Lappeenrantaan, Englantiin, Lappeenrantaan, Kotkaan, takaisin kotipaikkakunnalle ja sitten taas Kotkaan...



Ystäviä alkaa olla ympäri Suomen (onneksi) ja sukukin on laaja (onneksi)...



Uusia ystäviä aina saa. Vaatii vaan vähän työtä. Hanki heti alkuun joku hyvä harrastus.



Miksi ihmeessä pk-seudulla asuville valtion virassa oleville pitäisi antaa ikuinen takuu työpaikasta ja muuttamattomuudesta??



Elämä ei ole aina reilua!

Ensinnäkin kun kyliä on autioitunut tuolla maaseudulla kukaan heistä ei ole lähtenyt helsinkiin sen takia, että Putkosen varaosa valtatien varresta muutti helsinkiin. He ovat lähteneet koska helsingistä on löytynyt töitä.



On helkutin paljon erinlaista viedä perhe Kuopioon, Rovaniemelle tai mihin tahansa muuhun pienempään paikkaan. Todennäköisyys puolisonkin löytää töitä on täällä helsingissä isompi.



Meillä oli tilaisuus lähteä pohjanmaalle miehen työpaikan perässä kiitos alueellistamisen. Onneksi ei ollut pakko minä olisin varmasti siellä työllistynyt koska ammattini harjoittajia on joka paikassa ja meitä tarvitaan joka paikassa. Kuitenkaan ei todellakaan kiinostanut pätkääkään ihan kaikki sukulaiset olisi jääneet kehäkolmosen sisäpuolelle olis ollut sitten kiva yrittää saada lastenhoitajaa kun ei tunne ketään. Toisaalta rahallisesti olisi ollut varmasti kannattava keikka miehen palkka olisi säilynyt samana ja kun olisimme myyneet asunnon helsingistä sillä olis saanut pohjanmaalta vaikka mitä kivaa.



Muttu pointti onkin siinä ne jotka ovat jostain pohjois-karjalasta lähteneet työnperässä eivät ole joutuneet lähteä koska työpaikka lähti. Ja todella iso osa näistä muuttaneista ovat tulleet opiskelemaan helsinkiin ja sille tielle jääneet. Toisaalta todella monet ystävät ovat jääneet ympäri suomea omille opiskelupaikkakunnille.

Kun teistä kukaan ei sinne halua mennä, niin onko sinne sitten pakko muuttaa? Ihan oikeasti, onko tuo ainut mahdollisuus? Jos ette sinne halua, niin on erittäin epätodennäköistä että viihtyisitte.

asuu muutaman vuoden Kuopiossa ja jos ei kotiudu niin ainahan voi muuttaa pois

Lääkelaitoksellahan henkilöstön vaihtuvuus muutenkin oli huippuluokkaa, työntekijät vain käyvät siellä muutaman vuoden ja siirtyvät sitten muualle töihin. Vaikka laitos ei siirtyisi, kuinka moni tämänhetkisistä työntekijöistä olisi talossa viiden vuoden päästä. Eikös siirtymäaika ollut viisi vuotta? Ne ketkä nyt lääkelaitokselle hakeutuvat, tietävät siirrosta ja ovat siten varmaan valmistautuneita muuttoon. Uskon että Kuopiostakin osaavaa henkilöstöä löytyy, siellähän lääkealan koulutus ja tutkimus on Suomen huippuluokkaa muutenkin. Itsekin olen työn perässä joutunut muuttamaan kahteen otteeseen eri puolelle Suomea ja kun siihen asennoituu oikein, niin kaikki sujuu. Vaatii tosin hieman vaivaa rakentaa tukiverkkoja uudelleen, mutta onnistuu kyllä.

Mä voin muuttaa sun puolesta sinne Kuopioon, niin sä saat vakituisen työpaikan Vantaalta.



Kai tiesit ettei sun oo pakko muuttaa sen työn perässä. Sä voit aivan hyvin etsiä jonkun toisen työn sieltä mistä ite haluut.

Ensin puoliso irtisanoo itsensä ja lähtee mukaan työttömäksi Kuopioon, koska ihan faktahan on se, että pääkaupunkiseudulla on paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin Kuopiossa. Sitten muutetaan sinne, lapset uusiin kouluihin ja harrastuksiin. Sitten todetaankin parin vuoden päästä, että ei tämä onnistukaan ja sama rumba uudelleen.

työllistyminen ja eläminen on niin paljon helpompaa.

Ensin puoliso irtisanoo itsensä ja lähtee mukaan työttömäksi Kuopioon, koska ihan faktahan on se, että pääkaupunkiseudulla on paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin Kuopiossa. Sitten muutetaan sinne, lapset uusiin kouluihin ja harrastuksiin. Sitten todetaankin parin vuoden päästä, että ei tämä onnistukaan ja sama rumba uudelleen.

Paljon mieluummin olen vaikka työttömänä pk-seudulla kuin töissä jossain Kuopiossa.



Ajatuskin jostaina savolaistuppukylästä ahdistaa.

Kuopioon tulijoita kyllä riittää, kunhan kysytään kehäkolmosen ulkopuolella asuvilta. Moni Helsingissä työskentelevistä farmasisteista on opiskellut Kuopion yliopistossa ja osa lääkäreistäkin .... Kuopiosta valmistuu vuodessa noin 50 proviisoria, täällä on maan suurin lääketieteellinen tiedekunta, ja farmaseuttejakin valmistuu yli 100 vuodessa jne. Eli puheet siitä, ettei Kuopioon saada osaavaa henkilökuntaa lääkelaitoksen virkoihin, on täysin pötyä. Jääkää te Helsinkiin, me savolaiset ja muut "maalaiset" täytämme ilomielin lääkelaitoksen virat.



Terkuin kuopiolainen proviisori

Paljon mieluummin olen vaikka työttömänä pk-seudulla kuin töissä jossain Kuopiossa.

Ajatuskin jostaina savolaistuppukylästä ahdistaa.

Sinne varmaan olisin jo muuttanut jos ei olisi täällä mies ja lapset :) ja miehen työpaikka.

Enkä ole edes pääkaupunkiseudulta vaan Jyväskylästä !

Minä, minä, minä aina ja joka paikassa.

Sekä työsuhteita että muita olosuhteita ja toimintaa alkaa koskea enemmän tai vähemmän yrityselämän lainalaisuudet. Tässä alueellistamisessakin on ajateltu asiaa isommasta perspektiivistä (= koko Suomi-firman tulevaisuutta ajatellen). Tuskinpa näitä päätöksiä hetken päähänpistosta tehdään..



Hieman kyllä huvitttaa kun valtion töissä olevat ovat ruikuttaneet sitä sun tätä asiaa viime vuosina (mm. voi voi kuinka epäreilua kun henkilökohtainen osaaminen ja työstä suoriutuminen vaikuttaa palkkaan, virat muuttuvat työsuhteiksi = apua, tästähän voidaan periaatteessa joskus iritsanoa jne.)

kukaan ei muuta mihinkään ja työpaikat ovat ikuisia. Se ei ole nykypäivää. Ei nykyisin mennä johonkin virkaan ja istuta siinä sitten koko loppuelämä, sellainen on menneisyyttä. Silloin kun joku paperitehdas laitettiin kiinni ja jotkut valittivat asiasta (kuten ap tästä), hänelle naurettiin täällä: "Opettele muuttamaan työnperässä tai hommaa uusi koulutus." Semmoista se on nykyelämä.