Miten saada 3-v lapsi jäämään kerhoon?

tyypillisesti lapsi hiljenee, kun äiti häviää näköpiiristä. MItä kauemmin jää neuvottelemaan siihen ja halailemaan, sitä vaikeampaa tulee olemaan.

tehtiin niin, että sovittiin tädin kanssa, että jätän tytön hänelle huudosta huolimatta. Huusi ja karjui, mutta rauhoittui heti kun lähdin ja oli itse hyvin tyytyväinen.

Jätin pari kertaa sinne itkemään ( oli kyllä kova paikka itelle). Kun kysyin, niin sanoivat että oli itkeskelly n.viis minuuttia ja sitten tullut mukaan leikkeihin. Kolmannella kerrallla jäi jo ilman itkuja. Nyt ei ola mitään ongelmaa vaikka joutui vaihtamaan kerhoa...

joten olin alussa useammalla kerralla mukana. Ensin lähdin käymään "kaupassa" ja olin vain hetken pois, seuraavalla kerralla olin pidempään pois jne. Pitkään sanoi, ettei ole halukas menemään kerhoon.



Kaksi vuotta meni ennen kuin jäi oikeasti innokkaasti kerhoon. Nyt 5-vuotiaana ei perään vilkuile kun menee jo.



Jossain vaiheessa meinasi tulla epätoivo, mutta sinnikkäästi edettiin vaikka pitkään meni, että jäi mielellään.



Itse olin ihan ihmeissäni kun nyt 2,5 v kuopukseni jäi heti mielellään. Ei tarvinnut kuin ekalla kerralla olla hetkinen mukana ja se oli siinä. Jäin ihan tyhmänä seisomaan kerhon pihalle että tässäkö tämä oli?



Lapset on erilaisia.

että ehkä 4:llä kerralla olin mukana, jos tosta saa sen kuvan että olin niin kauan mukana kunnes jäi innokkaasti ;)

Karkas toi äskeinen. Siis meilläkin oli viime vuonna itkeskelevä 3-v poika. Jäi itkeskelemään lähes joka kerta, ku kerhoon vein. Olin joskus (pikkusisaren) kanssa kerhossa mukana, muttei auttanut tilannetta. Jouluun asti käytiin joka viikko ja sitten minä annoin periksi. Päätin, etten omaa poikaani enempää kiusaa. Syksyllä otettiin uusiksi 4v kerhossa ja riemumielellä sinne aina jää. on kuin ihan eri poika! 3v lapset on vielä aika pieniä...kaikki eivät ole valmiita olemaan äidistään niin pitkään erossa. Ongelmia varmaan lisää myös se, että kerhoja on (yleensä) vain kerran viikossa...

Lapsilta ei pidä joka asiasta kysyä. Tee päätös ja kerro lapselle kuinka toimitaan.

Meidän 3-vuotias on ollut vain äidin kanssa kotona eikä koskaan kenelläkään muulla hoidossa ja on hyvin äidissä kiinni. No syksyllä päätin laittaa lapsen pari kertaa viikossa kerhoon, että tottuisi pikuhiljaa muihinkin kuin vain äitiin ja saisi ikäistään leikkiseuraa.



Kaksi kuukautta olin joka kerta koko kerho kerran mukana ja meinasi jo iskeä epätoivo.. Lapsi oli niin äidissä kiinni ja pelokas, etten vaan voinut sitä jättää sinne ja kerhotäditkin suosittelivat ottamaan rauhallisesti sen totuttelemisen.



Parin kuukauden jälkeen jätin lapsen ensin muutaman kerran puoleksi tunniksi ( välillä olin aina koko kerhonkin ajan, jos lapsella huono päivä ja kovin itkuinen)

ja sitten pikkuhiljaa tunniksi ja vähitellen koko ajaksi. Alkuun lapsi oli kovasti itkenyt siellä ja kerhoaamut oli valmiiksi vaikeita ja lapsi itki ettei halua mennä jne, mutta pikkuhiljaa se tottui ja nyt se on jo pari viikkoa ollut hyvin reipas ja innokas kerholainen ja haluaisi joka aamu lähteä kerhoon:)



Eli hiljaa hyvä tulee:) Välillä itsestäkin tuntui ettei siitä tule mitään ja että lopetetaan koko kerho, mitä sitä turhaa lasta kiusaa ja itkettää jonkun kerhon takia, mutta niin vain lapsi tottui siihen lopultakin:)

Ei ole mitään järkeä viikkoja tai kuukausia roikkua lapsen mukana.

Minä ratkaisin asian niin, että jätin aran ja takertuvan 3-vuotiaan viemättä kerhoon, aion katsoa ensi syksynä uudestaan, joko hän olisi sinne valmis. Esikoinen oli aikoinaan aivan samanlainen, mutta hänet pakotin kerhoon, ja vaikka hän siellä kävi kohtuullisen sopuisasti kaksi vuotta, hän vielä 10-vuotiaanakin muistelee, miten kamala paikka se oli. Minusta ei siis ole mitään järkeä pakottaa lasta kerhoon, siitä voi jäädä pitkälliset traumat.

niin käy yhdessä lapsen kanssa useamman kerran mukana. Meidän kerhossa oikein kannustettiin siihen ja siellä saisi aina olla vaikka vanhemmatkin mukana. Itselleni ja lapselleni jäi parempi mieli, kun ensin kuljettiin yhdessä kerhossa ja pikkuhiljaa lapsi alkoi ihan yksin olla siellä. Turvallisuuden tunne säilyim eikä tarvinnut väkisin itkettää. Menkää äidit ihmeessä mukaan, jos vain muuten se on mahdollista. Lapsi sopeutuu paljon helpommin siten.

mutta kerhotoiminta on ajallisesti niin rajattua, että jos puolet ryhmän lapsista sopeutetaan useiden kertojen kautta vanhemman läsnäollessa, on se todellinen haitta ryhmäytymiselle. Lapset eivät kykene saamaan käsitystä, keitä kerhoon kuuluu ja keitä ei.



Missä kerhossa edes sallitaan tuommoinen. Jos oma lapsi olisi tuollaisessa kerhossa, vaatisin saada vanhenpainillan pystyyn sassiin.

ja tästä syystä ujohko ja arka kolmevuotias tyttäreni kokeilee kerhoilua uudelleen vasta nelivuotiaana, koska pakkohuudattamisesta ja väkisellä jättämisestä ei herkän ja muutenkin arkailevan lapsen kanssa tule kerrassa mitään. Lapsi alkoi nähdä painajaisia kerhosta ja itkeä jo edellisenä iltana kerhoon menemistä... Minusta kerho on nimenomaan lasta varten ja silloin lapsella pitäisi olla siellä mukavaa ja sinne pitäisi jäädä omasta vapaasta tahdosta! Kolmevuotias koko ikänsä kotihoidossa ollut lapsi on kuitenkin vielä pieni ja uuteen sopeutuminen vaatii aremmalta lapselta aikaa ja tukea! Virikkeitä ja mukavaa tekemistä voi kyllä järjestää kotonakin ja touhuta yhdessä naapuruston lasten kanssa.

johon ei äiti voi osallistua, kun on kyse kuitenkin noin pienistä lapsista!! Tulee olo, että tapahtuuko siellä jotain, joka ei kestä päivänvaloa, kun ei vanhemmat saa olla paikalla!



Meillä lukee ihan kerhoilmoituksessa, että pienempien kerhoon voivat myös vanhemmat osallistua ja se on alkuun jopa suositeltavaa!! Ja jopa päiväkodinjohtaja kävi minua henkilökohtaisesti kiittelemässä, kun osallistun lapseni kanssa kerhoon ja näen vaivaa lapsen kerhoon sopeutumisessa, enk'ä vain laiskasti ja itsekkäästi jätä lasta huutamaan sinne ja sulje ovea perässä! Päiväkoti on eri asia, koska vanhempien on pakko mennä töihin, kun he lapsensa sinne jättävät, mutta tuo kehopuoli on ihan eri asia!

niin minustakin on omituista... mielellään olisin yrittänyt opettaa tyttöä rauhassa sopeutumaan sinne kerhoon, kun minusta pakkohuudattaminen ja väkisellä jättäminen ovat näin pienelle lapselle kuitenkin vähän turhan karuja keinoja, varsinkin herkän lapsen kohdalla... ja kun se kerho on vapaaehtoinen ja tarkoitus olisi tarjota lapselle positiivisiä virikkeitä! Päivähoito on vähän eri juttu, kun sinne on oikeasti pakko mennä, kun vanhemmat lähtee töihin. Mutta meidän kerhossa säännöt on tuollaiset ja niitä kunnioitetaan, eli yritämme kerhoilua uudelleen nelivuotiaana, jos se silloin ei enää tyttöä niin kovin ahdista... T.15