PAHINTA MITÄ GYNE ON SULLE SANONUT?

kun olin asettautunut siihen gynen tutkimuspöydälle jalat levällään, niin lääkäri vetäisi hanskat käteen ja alkoi laulelemaan ja hyräilemään... ;D Mieslääkäri siis...

Mä olin jälkitarkastuksessa ja valitin kun on tosi kuivat ja kipeet kaikki siellä alapäässä.. Korrektisti ilmaisi,että "onhan nämä mun häpyhuulet vähän ajan muovaamat" vai sanoiko kuluttamat... Kiitti vitusti,oon 23v!

Onhan sieltä toki kolme jo ulos tullu.. Ainiin, melkein unohdin mainita,että mullakin vaan tiukkenee=D

Ikäiseni naisgyne tokaisi - täähän on kuin 8-kymppisellä. Ikää mulla 35vee ;)

Mua edelleen naurattaa kun odotin kuopusta ja menin neuvolan lääkärille tarkastettavaksi.Lääkäri tuli hakeen mut käytävästä ja kysyi että saako harjoittelija olla mukana,no mikäs siinä ja myönnyin.Menin sitten huoneeseen sisälle ja siellä oli helkutin hyvännäköinen/ komea mies harjoittelija.Noh lääkäri meni istuun tuolillensa ja kysyi kovalla äänellä "Vieläkös sulla on ongelmana se paha,kellertävä valkovuoto?"...iiiik,olisin voinut vajota maan alle ja loppu session aikana en kehdannut koko miestä edes silmiin katsoa!



Kuopusta synnyttäessä sitten lääkäri tutki mut ja alkoi kaiveleen kohdunsuutani niin rajusti että lapsivedet tuli patjalle,huusin ja nyrkein pidin lakanasta kiinni,ulkolainen lääkäri totesi "Kylläpä sinä olet herkkä kivulle!"...no perkele kyllä olen jos sitä ehdoin tahdoin ronklataan!



Tässä mun "pahimpani"...eli ei oikeastaan mitään verrattuna muihin!

Terkkaris oli th harjoittelija seuraamassa toimenpidettä, kun emättimestä otettiin näytettä. Th selitti opiskelijalle koko ajan mitä tekee(aivan kuin itse olisin ollut jokin esine jolla vain harjoitellaan) ykskaks th sanoi: nyt taisi topsipuikon puuvarresta irrota tikku... ja sit vasta kysyi sattux sua :0O

Ainakaan sitä, että terveydenhuollon ammattilainen oikeasti käyttäisi sanaa "pillu" potilaan kuullen. On kai osa provoja?



Itselläni ei mitään kauhutarinoita, mutta elämäni ekalla gynekäynnillä, kun olin 19 vee, gyne kyseli perustietoja lomakkeeseensa. Painon kerrottuani totesi naama peruslukemilla muhun katsomatta että "20 kiloahan sulla on tuota ylipainoa". Mitat silloin 170/80. Sopertelin, että eikös 10 kilon laihdutuskin riittäisi (tiedän kyllä av-mammojen lihavuusindeksit, mutta virallisen normaalipainon yläraja taitaa olla mulla joku 72 kg). Myönsi sitten aika vastahakoisen kuuloisesti että ehkäpä tuo riittäisi sekin. Mielestäni vähän ikävästi sanottu nuorelle, itsestään epävarmalle tytölle.

Asun ulkomailla ja yleensa taalla synnytyksen hoitaa oma laakari, jonkaluona on kayty koko raskausen ajan. No synnytin kuitenkin just oman laakarini kesaloman aikaan ja synnytysta tuli hoitamaan paivystysvuorossa oleva.



Laakari tuli paikalle siina tyontovaiheen alussa ja huomasi etten ole paikallinen ja kohteliaasti kysyi mista olen, kerroin etta Suomesta.



Laakari innoistui kovasti kun han oli ollut viimekesana lomalla Suomessa Turun saaristossa ja alkoi kertoilemaan ja kyselemaan kaikkea. I

Ihan mukava, mutta just silla hetkella kun ponnistelin vauvaa pihalle, ei kauheesti kiinnostanut... tosi mukava laakari silti ja kiva muisto jai :-)

Sen sijaan ystäväni gyne haistelee tutkimuksen jälkeen sormiaan ja sanoo sitten tietäväisenä: "joo hyvältä haisee, ei ole tulehduksia, voit pukea". Musta toi on outoa, ystävästäni normaalia.

Odotimme esikoistamme.

Mieheni istui tuolille ja minä kävin gynepöydälle makuulle.



Keski-ikäinen tupakalta haiseva gynetäti tokaisi miehelleni, että tules tälle puolelle (mun pääpuolelle) istumaan, ei tämä ole kivaa kenellekään.

Kunnallisella puolella menin pakollisiin ultriin raskausaikana. Mieslääkäri oli tosi tyly:

1. Ensin haukkui sitä, että olen lihavahko.

2. Sitten sitä, että olen raskaana

3. Yhtään, ett saa liho raskaudenaikana.

4. Tutki tosi kipeästi, jonka jälkeen tuli verta. Pelästyin.



Hänen mukaansa olin tehnyt kaikki väärin. Olin silloin ihan murtunut, koska olimme yrittäneet lasta useamman vuoden. Valitettavasti mieheni ei päässyt tilanteeseen mukaan. Häntä olisi tarvittu! No, en mene enää samaan paikkaan ultraan. Menen yksityisesti, jos on tarvis. Yliopistollisessa sairaalassa ei muuten mikään ollut ongelma: ei lasten saanti tai ylipaino.

Raskaus meni hyvin, syntyi terve lapsi ja paino nousi alle 10 kg. Tästä edes katson tarkkaan minne menen potilaaksi!

sitä että tuo haistelu on lääkäreillä sairaanhoitajilla tärkee työtapa. Nenä oppii aika herkäksi tulehduksen hajulle. Kätilökin haistelee teidän jälkivuotojanne muutaman päivän synnytyksen jälkeen ja ilman muuta myös hyvä gynekologi nuuhkaisee spekulaa tai hanskaansa tehtyään sisätutkimuksen. Ei siinä sen kummempaa ole.

Sen sijaan ystäväni gyne haistelee tutkimuksen jälkeen sormiaan ja sanoo sitten tietäväisenä: "joo hyvältä haisee, ei ole tulehduksia, voit pukea". Musta toi on outoa, ystävästäni normaalia.

Minä kun 15. viikolla säikähdin tosissani aamulla alkanutta verenvuotoa, pääsin heti päivystykseen, jossa oli erittäin empaattinen sijainen, joka löysi sydänäänet, lohdutti minua sillä ja pahoitteli, ettei saa verenvuodon syytä selvitettyä. Hän lähetti minut samantien äitiyspolille. Vauva oli ihan kunnossa ja verenvuoto loppui.

Ja pari päivää myöhemmin tuo lääkäri soitti minulle kotiin ja kysyi, olenko toipunut säikähdyksestä ja miltä minusta tuntuu! Olin niin ällikällä lyöty hänen ystävällisyydestään, etten osannut siitä edes kiittää. Mutta minulle tuli siitä todella hyvä mieli.

Olin äitipolilla käymässä vanhalla miesgynellä. Hän pyysi minua riisuutumaan ja nousemaan tutkimuspöydälle. No minä sitten käskystä aloin vetämään housuja pois niin tuo gyne hädissään siihen, että älä, älä nyt siinä riisu, mene tuonne sermin taakse! No minä sitten naama punaisena kipitin sinne hiton sermin taakse ja tulin sieltä sitten alapää paljaana siihen pöydälle ;)

Lapsi oli toivottu ja olin itkuinen kun mentiin sairaalan päivystykseen tutkittavaksi.



Minua tutkinut lääkäri suhtautui todella kylmästi koko toimenpiteeseen ja vähätteli tunteitani. Tuli sellainen kuva että en olisi saanut olla raskaana tai itkeä lapseni menetystä.

Hoitaja oli onneksi myötätuntoinen ja rauhoitteleva kun lääkäri poistui huoneesta...

19 vuotiaana hoidattamaan ulkoisia kondyloomiani polille, kun keski-ikäinen miesgyne kysäisi huoneeseen tullessaan halpamaisella äänellä: " Mistäs näin nuori tyttö on tällaisen taudin saanut?". Siinä sitten nolostelin kintut levälläni. Eräs tuttavapiirin nainen meni (mies)gynelle sisätutkimukseen ja lääkäri oli todennut: "vitun pitää haista vitulle, ei deodorantille".

ja kun menin ekaa kertaa gynelle,miesgyne ei uskonut "taudin" olevan "vain" aknea vaan otatti kaikki mahdolliset ihme kokeet ja tauti määritykset... ja siis mulla oli/on ihan lääkärintodistus tosta aknesta ja on se aika pahan näköinen tiedän... mutta otti se koville kuunnella sen sanelua "potilaalla epämääräinen,ehkä sukupuoliteitse tarttunut tauti" ja muuta shittiä... :'(



Vaikka kuinka olin etukäteen sille sen aknen selittänyt..



Ja lisäksi mulla puhkesi sama ekan lapsen syntymän jälkeen jolloin eri gyne (nainen) ei myöskään uskonut vaan päivitteli kauheasti "mikä sul on tänne tullut " ja haki toisen lääkärin tuijottamaan jne

Kokeneempi naisgyne sitten tutkaili ja sanoi: "Kyllä näkee, että tällä on tehty paljon töitä.". Siten hän lehahati ihan tulipunaiseksi ja alkoi sönköttää, että siis tarkoitti, että huomaa olleen vaikean synnytyksen ja paikkojen revenneen.



Vastasin, että # No joo, tajusin kyllä mitä tarkoitit. En ottanut pahalla."

tosi nyrpeä ilme kun se tekee töitään, kiva kun se luo ensimmäisen katsauksen alapäähän ja vääntää naamansa irvistykseen!

hahaha.......huvittaa, mutta voin kuvitella, etta sinua ei. vaihtaisin

Ei ole mulle kukaan gyne sanonut mitään pahaa, päinvastoin kerran gyne sanoi, että mulla on kaunis kohtu. Musta se oli kivasti sanottu (oli nainen).



Sen sijaan ystäväni gyne haistelee tutkimuksen jälkeen sormiaan ja sanoo sitten tietäväisenä: "joo hyvältä haisee, ei ole tulehduksia, voit pukea". Musta toi on outoa, ystävästäni normaalia.

Kovien mahakipujen vuoksi olin useampia päiviä tutkimuksissa, ja lähettivät myös gynelle. Multa ei oltu kysytty sukupuolielämästä mitään, mutta oletettiin 17vuotiaan olleen vähintäänkin yhden kanssa siihen mennessä. Häpeissäni levittelin reisiäni epämukavalla tuolilla, naislääkärin ja miesopiskelijan silmien alla, kun tämä lääkäri aloitti tutkimukset... Parin sekunnin kuluttua käännähti rivakasti minuun päin ja sanoi että eihän sua voi tutkia, ala painua pukemaan ja tuosta ovesta käytävälle oottamaan. Hämmentyneenä puin kampsut ja kun painelin käytävälle, kuulin kun muija isommassa huoneessa paasasi porukalle (5-10hoitajaa/lääkäriä/tms.) että hitto kun lähettävät neitsyitä sukupuolisairauksien tutkintaan, eihän tuolta voi tutkia mitään. Halusin vajota maanrakoon, tuntui että se oli maailman pahimpia asioita olla neitsyt, ja kun ei itse ollut mitään tietoa mitä tutkittiin/mihin milloinkin piti mennä. Harmi kun olin niin ujo enkä antanut palautetta/tehnyt minkäänlaista valitusta epäkunnioittavasta kohtelusta!