Lue keskustelun säännöt.
Miehen kylmyys minua kohtaan
06.12.2008 |
Haluaisin muilta kokemuksia/neuvoja tilanteeseeni. Olen seurustellut kymmenisen vuotta mieheni kanssa, meillä on yksi lapsi. Seksiä ei ole kuin noin kerran kahdessa kuukaudessa, sekin minun painostuksesta. Itse siis haluaisin vaikka "koko ajan", mutta mies ei halua. Olen kysynyt syytä ja hän on sanonut syyksi mm että olemme olleet niin kauan yhdessä että seksi on menettänyt sen kiinnostavuutensa. Häntä häiritsee myös ylimääräiset kiloni (olen vaatekokoa 42, eli hieman lihava). Itse olisin valmis kokeilemaan sängyssä kaikkea uutta mutta miestä ei tunnu kiinnostavan mitään.
Kun laitan itseni kauniiksi niin mies ei noteeraa millään tavalla. Tarkoitan siis että olen laittanut hiukset, meikin, tyylikkäät vaatteet yms. Ei koskaan sano minulle että olen viehättävä tai kaunis tms. Jos kysyn häneltä että olenko laittautunut nätisti, hän vain toteaa "mitä se mua liikuttaa miten sä itseäsi laitat".
Mieheni ei tule halaamaan tai suukottelemaan minua "ex tempore". Minä yritän saada meille halihetkiä, mutta mies on todella vaisu.
Minä päänsääntöisesti hoidan kotityöt meillä. Eli hoidan ruuan, tiskit, pyykit, siivoamisen. Lapsen kylvetykset yms jää minulle, vaikka mieheni kyllä leikkii lapsen kanssa ja vie/hakee välillä hoidosta. Molemmat käymme töissä, eli työpäivän jälkeen minua odottaa kotona aina toinen mokoma työvuoro. Mies istuu iltaisin tietokoneen ääressä - tuntuukin että hän on "naimisissa" koneen kanssa. Mies pitää myös huolen että hän ehtii urheilemaan, lukemaan lehdet yms. Ja ikäänkuin pilkkaa minua kun en "viitsi jumpata". Mutta enhän minä ehdi kotitöiltäni minnekään. Ja lisäksi on lapsen hoito ja koiran ulkoilutukset. Koiran hoito jää myös pääpiirteittäin minun vastuulleni. Mielelläni minäkin lukisin lehdet ja jumppaisin, mutta vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Illalla menen aina yksin sänkyyn nukkumaan - mies saattaa valvoa tietokoneen ääressä vaikka aamu viiteen asti. Kun minä lapsen kanssa herään aamulla 6.30-7 niin mieshän on vasta itse tullut nukkumaan. Aamulla sitten teen pojalle aamupalan, vien hoitoon, ulkoilutan koiran ja lähden töihin. Miehellä on oma yritys, joten hänellä ei ole tarkkoja työaikoja. Mies nukkuu yleensä yhteen asti päivällä ja menee sitten pariksi, kolmeksi tunniksi töihin. Ja töistä kotiin, tekee yleensä VAIN itselleen ruuan ja taas istuu tietokoneen ääressä. Miehelle ei kelpaa minun tekemä kotiruoka, vaan hän haluaa laittaa itse VAIN itselleen ruuan. Ja ruokaa hän ei suostu syömään minun ja pojan kanssa yhdessä keittiössä vaan hän menee tietokoneen ääreen syömään yksin rauhassa ruokansa.
No, olenpa tässä vuodattanut rivin jos toisenkin. Tuntuu vaan etten enää jaksa tätä touhua. Mieheni on kuin "kimppakaveri" joka asuu samassa kämpässä mutta jonka jäljet minä joudun siivoamaan. Mitä mieltä te olette tästä tilanteesta? Vai onko vika minussa että vaadin liikaa?
Kommentit (12)
Ei ainakaan mitään henkistä tai fyysistä, taitaa sitten olla taloudellista? Siinä tapauksessa tee laskelmat mikä on rahatilanteesi nyt ja mikä on eronneena yh:na ja tee johtopäätökset. Ja nykytilanteen mielipaha kannattaa myös hinnoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hyvin tutulta. Erottiin pari vuotta sitten ja juuri tuollaista se oli. Miehellä tais olla jo valmiina uusi nainen varalla, mutta siitä en ollut katkera ollenkaan koska ero oli helpotus.
Meillä on yksi elämä elettävänä, joten ajattele mitä haluat sillä tehdä! Miehesi ei ainakaan kunnioita sua yhtään.
kyllä kuulostaa aika pahalle jo tuo teidän tilanne.. Ei kuulosta siltä että miehellä kovinkaan suurta tarvetta huolehtia perheestään, kaikki vain itselle. Kysyykö koskaan miten sulla päivä mennyt, kannustaako mihinkään mikä toisi sinullekkin sen hetken hengähdyshetken? Jos ei niin kyllä ero taitaa olla järkevin vaihtoehto, tai sitten kyllä tarvitaan todella paljon työtä myös mieheltä tuon suhteen eteen!
Eli alussa pari vuotta suhteesta oli erilaista. Tottakai alussa aina on erilaista, mutta mieheni ikään kuin muuttui tuolloin. Seksi alkoi samoihin aikoihin, eli 8 vuotta sitten, ja mieheni käytös muuttui etäisemmäksi. Silloin hän oli ahdistunut ja sain hänet menemään lääkäriin. Hän saikin mielialalääkettä. No, nyt 8 v ajan olen vain toivonut muutosta parempaan. Mutta pahempaan vain menee... Olen pyytänyt miestäni menemään lääkäriin, sillä olen epäillyt hänellä olevan masennus. Mutta hän kiven kovaa väittää ettei ole masentunut ja ei suostu menemään lääkäriin. Olen sanonut, etten jaksa enää. Hän kuitenkin vakuuttelee että haluaa olla kanssani.
Nykyisin ei juuri tunteitaan enää näytä. Paitsi negatiivisia...
Meilläkin on seksiä yhtä "usein", mutta onneksi kummallakaan ei tee pahemmin mieli. Mies on aika stressaantunut ja hänellä on ylimääräisiä kiloa. Kolesteroliarvot taitaa olla aika yläkanttiin, jospa verisuonten kalkkeutuminen vaikuttaa alapään toimintaankin? Testosteronitasot laskevat myös iän myötä, toisilla aiemmin kuin toisilla. Minulla ei ole oikein mitään syytä miksei tee mieli, ei vaan huvita. Parhaiten saatan innostua jos mies vihjailee minulle päivän mittaan että hänen tekisi mieli niin osaan ainakin asennoitua ja saatan itsekin alkaa odottelemaan iltaa. Jos toinen kauheasti haluaa niin kyllä mä suostun vaikka hammasta purren, silloin torjunta voi nimittäin tuntua ihan kauhealta jos on yrittänyt toista kaikin keinon lämmitellä eikä vastakaikua tule.
Miehet ei välttämättä sano mitään vaikka olisi käynyt kampaajalla. Niistä kai itsestäänselvistä asioista on turha keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se ei tarkoita että sinut olisi sidottu tuollaiseen elämään ihmisen kanssa,
joka ei välitä sinusta.
Anteeksi, se varmasti sattui, mutta se on totuus. Tai sitten miehesi on syvästi masentunut. Nyt on teillä tilinpäätöksen heti. Sinä voit suhteessa huonosti, eikä ihme, kuka tahansa voisi! Olet nuori, lapsi vaistoaa paljon, voit löytää suuremman onnen ja rakkaan ihmisen vielä rinnallesi.
Mies, joka rakastaa sinua, ei käyttäydy noin.
Mies, joka rakastaa sinua, huolehtii että sinulla on hyvä olla. Huolehtii lapsesta, huolehtii, eleillä, silmillään, edes joskus, vaikka kuinka olisi väsymystä.
Itse keskustelisin syvällisesti monta kertaa, kunnes ainakin sen masennuksen olisin pois pyyhkinyt. Voihan olla, että muutto omaan kotiin lapsesi kanssa avaa miehesi silmät ja hän tajuaa, että hänen on muututtava.
Mutta jos sinä et tee aloitetta, tuskin tekee miehesikään. Hänkin voi selvästi huonosti.
Voimia!
tein kirjoitusvirheen, eli piti kirjoittaa että "seksi alkoi tuolloin 8 vuotta sitten vähenemään".
jostain syystä tekstistä jäi puuttumaan tuo "vähenemään" sana....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei painosta mua liikkumaan kun liikun niin paljon ja meillä mun pitäisi vielä helliä ja rakastaa miestä vaikka saan osakseni melkein täsmälleen samanlaista kohtelua kuin sinä.
Mies ikään kuin irtisanoo itsensä pois illan touhuista ja menee esim. päikkäreille...niin no onhan hän valvonut edellisenä yönä klo 3 asti...=(
Mitäpä jos hankkisit itsellesi elämän, niin miehesikin voisi kiinnostua sinusta. Sanot että miehesi kyllä leikkii lapsen kanssa ja vie/hakee välillä hoidosta. Se kuulostaa hyvältä. Kuulostaa myös, että miehesi elää sellaista elämää kun hän haluaa, mutta sinä vain suoritat elämää.
Ota rennosti ja höllennä niiden kotitöiden kanssa, niin ehdit jumppaankin. Ota aikaa itsellesi ja lue niitä lehtiä! Muuten sinusta tulee vain katkera vanha akka.
Onko koira teidän yhteinen? Jos on, niin keskustelkaa koiran hoidosta. Jos mies ei halua osallistua koiranhoitoon, niin mieti haluatko todella pitää koiran, jos koet sen vain vaivaksi.
Tyypillinen arvojärjestys tuntuu ihmisillä olevan: lapset, parisuhde ja viimeisenä minä. Mutta se pitäisi kääntää toisinpäin: jos arvostat ja rakastat itse itseäsi, niin silloin miehesikin voi rakastaa sinua ja lasten parhaaksi on tietysti onnelliset vanhemmat eikä hampaat irvessä elämää suorittavat. Suorittamalla jätät vain elämäsi elämättä! Elä tässä ja nyt ja tee tästä hetkestä sellainen kuin haluat. Pakenet tuohon suorittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelee mua tasan niin kauan aikaa arvostavasti kun se saa säännöllisesti..
Jos ei saa niin johan alkaa vittuilu.. onko se oikein??
Kohtelee mua tasan niin kauan aikaa arvostavasti kun se saa säännöllisesti..
Jos ei saa niin johan alkaa vittuilu.. onko se oikein??
Vastauksen tiedät kyllä itse. Etpä taida itsekään arvostaa itseäsi.
Minusta miehesi vaikuttaa oudolta. Oliko hän seurustelunne alkuaikoina erilainen? Näyttääkö hän koskaan tunteitaan?
Itse en näe tuollaisella suhteella olevan mitään tulevaisuutta. Haaskaat aikaasi ja hyviä vuosia elämästäsi.