Opettaja oli vahingoissa korjannut väärin lapsen matematiikan 2 tehtävää.

Minä olen opettaja ja minulla on tosiaankin muutakin elämää kuin työ. Joskus sitä on hermona ja huolimaton, kun elämäntilanteessa on heikkoja kohtia. Minun ammattitaitoani sinun "näpäytykseni" ei heilauta mihinkään suuntaan. KOrkeintaan ajattelen, että olet tymä, kun edes sellaista kuvittelit.

Ja olen laittanut mukana viestiä, että tarkastaa udellee..

Minä olen opettaja ja minulla on tosiaankin muutakin elämää kuin työ. Joskus sitä on hermona ja huolimaton, kun elämäntilanteessa on heikkoja kohtia. Minun ammattitaitoani sinun "näpäytykseni" ei heilauta mihinkään suuntaan. KOrkeintaan ajattelen, että olet tymä, kun edes sellaista kuvittelit.

kokeen tietty ymmärtää, mutta kotitehtävä?? Eikös se ole tärkeintä, että lapsi tietää mikä vastaus oli oikein ja mikä väärin, ei se, onko siinä koulukirjassa oikein- vai väärinmerkki jonkun laskun jälkeen? Eikös se lapsen oppiminen ole se tärkein juttu? Enkä kyllä usko minäkään että jonkun kotitehtävän takia arvosana laskee. Sitten tietenkin jos jatkuvasti alkaa korjaamaan väärin niin asiaan pitää puuttua, mutta yksittäistapauksena antaisin todellakin olla.

Meidän koulussa opettajilla on tapana korjauttaa väärät vastaukset erilliselle paperille.



Ranskan kokeen jälkeen lapsi oli laitettu kopiomaan 5 x sana hollantilainen, koska open mielestä aksenteissa oli virhe. Eipä ollut vaan ope kopioitti sanaa väärinkirjoitettuna.



Silloin kyllä laitoin opelle viestin että mielestäni sana oli lapsen kirjoittamana oikein ja hänen korjauksensa on väärä. Ope muutta kokeen arvosanan ja pahoitteli virhettä.



Kopauttamaan en lähtisi sillä virheitä sattuu kaikille!

Todellakin mikä sinun on, että olet noin vihamielinen. Kaikille sattuu virheitä, sinullekin varmasti ja lapsellesi. Asiasta voi kysyä ystävällisesti ja asiallisesti, tuskin kukaan opettaja piruuttaan laittaa oikeita vastauksia vääriksi. Mutta jos menet oikein "näpäyttämään" opettajaa, niin annat kyllä itsestäsi todella moukan kuvan.

Vai meuhkaako täällä vain muutama äiti, joilla on aamulääke jäänyt ottamatta ja kotiäitiys kiristää päätä.

ihmetyttää tää näkemys että opettaja on jumalasta seuraava eikä sille voi koskaan mainita mitenkään erityisemmin vihamielinen olematta tapahtuneesta virheestä.



mun mielestä on hieman outoa että lasten annetaan oppia sellainen asetelma jossa lasten täytyy olla tietenkin tunnollisia ja tarkkoja työssään, mutta samat säännöt ei sitten pädekään aina opettajaan.



eiksös ne opettajat kuitenkin ole koulussa töissään, joten kai inhimillistä on että mokiakin sattuu, mutta eikös ole inhimillistä myös anataa palautetta, niin hyvästä kuin huonosta?

vai kelpaako opelle vain juhlien jälkeen tuodut lahjukset mutta ei asiallinen kommentti virheen korjaamisesta?

Ja itse tosiaan näen tuollaiset tilanteet hyvinä keinoina opettaa lapsilleni miten he voivat pitää puoliaan ja selvitellä asioita oikealla tavalla. Alakouluikäiset (jollaisesta tässä oletan olevan kyse) lapset ovat vielä kovin mustavalkoisia ja heidän kuuluukin olla. Heidän on vaikea ymmärtää asioiden suhteellisuutta, eikä heidän vielä tarvitsekaan. Heille siis opettajan virheellinen korjaus kotitehtävissä ei ole mikään aivan pikkujuttu, vaan vääryys ja he eivät osaa sitä vääryyttä vielä suhteuttaa muihin maailman epäoikeudenmukaisuuksiin, eikä tarvitsekaan. Lapselle vääryys on vääryys ja sillä siisti.

Sen sijaan heidän on ihan hyvä oppia, miten pyritään pitämään puoliaan ja oikaisemaan vääryyksiä, joiden kohteeksi on joutunut. Ja koska väärin korjattu kotitehtävä tai koe on sellainen vääryys, jonka alakoululainenkin pystyy jo itse selvittämään, hänet pitäisi ohjata niin tekemään. Jos sitten jostain syystä kävisikin niin, että lapsi ei pystyisi parhaista yrityksistään huolimatta esittämään asiaansa ymmärrettävästi opettajalle tai opettaja jostain käsittämättömästä syystä kieltäytyisi korjaamasta kyseessä olevaa huutavaa vääryyttä, niin sitten vanhempien pitää puuttua peliin. Ei sen takia, millaisen arvosanan lapsi saa alakoulutodistukseensa, vaan sen takia, että lapsi saa kokea, että vanhemmat puolustavat häntä, jos hän joutuu vääryyden kohteeksi, eikä itse pärjää.

Jos lapsi taas itse ei tiedä tulleensä "vääryyden" kohteeksi, niin sitten asia on toinen. Se on aivan yksi lysti, minkälaisia numeroita alakoululainen saa todistuksiinsa, kunhan oppii opetettavat asiat riittävän hyvin. Mutta jos lapsi itsekin huomaa tulleensä esimerkiksi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, niin asia on toinen. Silloin ei kyse ole niistä numeroista, vaan siitä, että lapselle pitää opettaa, että itseään saa ja pitää puolustaa, mutta oikeilla keinoilla. Numeroiden oikeellisuudella alkaa oikeasti olemaan väliä mahdollisesti kurssimuotoisessa yläkoulussa, jossa jo seitsemännen luokankin numerot voivat vaikuttaa päästötodistukseen ja sitä myötä jatko-opiskelupaikkoihin.

kokeen tietty ymmärtää, mutta kotitehtävä?? Eikös se ole tärkeintä, että lapsi tietää mikä vastaus oli oikein ja mikä väärin, ei se, onko siinä koulukirjassa oikein- vai väärinmerkki jonkun laskun jälkeen? Eikös se lapsen oppiminen ole se tärkein juttu? Enkä kyllä usko minäkään että jonkun kotitehtävän takia arvosana laskee. Sitten tietenkin jos jatkuvasti alkaa korjaamaan väärin niin asiaan pitää puuttua, mutta yksittäistapauksena antaisin todellakin olla.

.kuin ap:n kaltaisten ajatuksenjuoksu siitä, että pääsenpä nyt NÄPÄYTTÄMÄÄN opettajaa. Niinkuin se opettaja olisi joku sun vihamiehesi.

Ja itse tosiaan näen tuollaiset tilanteet hyvinä keinoina opettaa lapsilleni miten he voivat pitää puoliaan ja selvitellä asioita oikealla tavalla. Alakouluikäiset (jollaisesta tässä oletan olevan kyse) lapset ovat vielä kovin mustavalkoisia ja heidän kuuluukin olla. Heidän on vaikea ymmärtää asioiden suhteellisuutta, eikä heidän vielä tarvitsekaan. Heille siis opettajan virheellinen korjaus kotitehtävissä ei ole mikään aivan pikkujuttu, vaan vääryys ja he eivät osaa sitä vääryyttä vielä suhteuttaa muihin maailman epäoikeudenmukaisuuksiin, eikä tarvitsekaan. Lapselle vääryys on vääryys ja sillä siisti.

Sen sijaan heidän on ihan hyvä oppia, miten pyritään pitämään puoliaan ja oikaisemaan vääryyksiä, joiden kohteeksi on joutunut. Ja koska väärin korjattu kotitehtävä tai koe on sellainen vääryys, jonka alakoululainenkin pystyy jo itse selvittämään, hänet pitäisi ohjata niin tekemään. Jos sitten jostain syystä kävisikin niin, että lapsi ei pystyisi parhaista yrityksistään huolimatta esittämään asiaansa ymmärrettävästi opettajalle tai opettaja jostain käsittämättömästä syystä kieltäytyisi korjaamasta kyseessä olevaa huutavaa vääryyttä, niin sitten vanhempien pitää puuttua peliin. Ei sen takia, millaisen arvosanan lapsi saa alakoulutodistukseensa, vaan sen takia, että lapsi saa kokea, että vanhemmat puolustavat häntä, jos hän joutuu vääryyden kohteeksi, eikä itse pärjää.

Jos lapsi taas itse ei tiedä tulleensä "vääryyden" kohteeksi, niin sitten asia on toinen. Se on aivan yksi lysti, minkälaisia numeroita alakoululainen saa todistuksiinsa, kunhan oppii opetettavat asiat riittävän hyvin. Mutta jos lapsi itsekin huomaa tulleensä esimerkiksi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, niin asia on toinen. Silloin ei kyse ole niistä numeroista, vaan siitä, että lapselle pitää opettaa, että itseään saa ja pitää puolustaa, mutta oikeilla keinoilla. Numeroiden oikeellisuudella alkaa oikeasti olemaan väliä mahdollisesti kurssimuotoisessa yläkoulussa, jossa jo seitsemännen luokankin numerot voivat vaikuttaa päästötodistukseen ja sitä myötä jatko-opiskelupaikkoihin.

kokeen tietty ymmärtää, mutta kotitehtävä?? Eikös se ole tärkeintä, että lapsi tietää mikä vastaus oli oikein ja mikä väärin, ei se, onko siinä koulukirjassa oikein- vai väärinmerkki jonkun laskun jälkeen? Eikös se lapsen oppiminen ole se tärkein juttu? Enkä kyllä usko minäkään että jonkun kotitehtävän takia arvosana laskee. Sitten tietenkin jos jatkuvasti alkaa korjaamaan väärin niin asiaan pitää puuttua, mutta yksittäistapauksena antaisin todellakin olla.