Eilinen Fst:n kaksosten adoptonti-dokkari, katsoiko kukaan? Herätti ajatuksia..
Olipa mielenkiintoinen dokkari, herätti ajatuksia.
Sudanilaiset puhuivat aika hyvin siitä että lapset kasvavat ilman juuria, ilman kosketusta alkuperäiseen kotimaahansa.
Itsekin olen joskus miettinyt ulkomailta adoptointia, biologisten lasten lisäksi.
Mutta kyllä laittoi miettimään taas kerran että onko se oikein vai ei.
Lastenkodista toki adoptoitaisiin (no meillä kaatuu siihen summaan mitkä pitäisi olla vuositulot) täysorpo lapsi, mutta kuitenkin.
Olen näitä kristinuskonlevittäjiä aiemmin ihmetellyt, että kuka sanoo että esim. Afrikan maat tarvitsevat kristinuskoa, jos ovat tyytyväisiä esim. johonkin voodoo-tyyppiseen uskontoonsa, jota ehkä harrastettu vuosituhansia. Että kuka sanoo että kristinusko on jotenkin parempi, tai että on joku oikeus sitä tuputtaa toisille.
Sainpahan lisää ajateltavaa, jälleen kerran.
Muita ketkä saivat mietittävää dokumentista?
Kommentit (13)
nainen oli kyllä aika erikoinen, boheemi ja omalaatuinen. Mutta jotenkin tosi herttainen, ehkä hieman naiivi.
Hyvä dokkari, ajatuksia herätti todellakin.
Bongasin kanssa sen nannyn, olisi kiva tietää oliko Suomesta.
Oliko niin, että "adoptioäiti" jätti lapset kuitenkin Sudaniin, sukunsa ja kylän kasvatettaviksi?
"Adoptioäidin" aviomies taisi kuitenkin karata??
Referoikaa ;-)
Siis imettää _mustia_ kaksosia piti kirjoittamani :)
Hyvä dokkari, kannattaa tsekata tulisiko uusintana jonain päivänä.
Tämä taiteilija palasi vuotta myöhemmin Sudaniin, ilmeisesti luopui adoptio-hankkeestaan jo aikaisemmin. Kävi tapaamassa lapsia, jotka olivat suvun ja isänsä kasvatettavina. Vanessa antoi tuhat dollaria suvulle lahjaksi.
Mies oli muuttanut Losiin, ei oikein sanottu olivatko eronneet vai vaan asuivat erillään.
Aika erikoinen tämä Vanessa, mutta jotenkin todella herttainen. Se imetyskuva oli loistava mielestäni, valkoinen nainen imettää kaksosia :)
kun joku kerrankin yrittää jotain asiallista aloitusta tehdä, kirvoittaa keskustelua. Ei mitään reagointia.
Surku.
Terv. ei Ap mutta eräs jota dokumentti todella kosketti..
mutta itselläni on kaksi Kiinasta adoptoitua lasta. Toki se aiheuttaa surua, että lapset ovat joutuneet luopumaan juuristaan ja sukuhistoriastaan. Toisaalta minä en ole sitä päätöstä tehnyt, joten olen vapaa suremaankin. Me annamme heille uuden suvun, uudet juuret ja uuden kulttuurin.
Sen kuvan olen nähnyt, josta oli puhe - valkoinen, valkopukuinen nainen imettämässä kahta tummaihoista lasta. Kuva ja siinä esiintyvä nainen ovat yleisen ylenkatsonnan kohteina adoptiopiireissä, koska se muistuttaa liikaa kulttuuri-imperialismin pahimmista ilmenemistä.
Sen kuvan olen nähnyt, josta oli puhe - valkoinen, valkopukuinen nainen imettämässä kahta tummaihoista lasta. Kuva ja siinä esiintyvä nainen ovat yleisen ylenkatsonnan kohteina adoptiopiireissä, koska se muistuttaa liikaa kulttuuri-imperialismin pahimmista ilmenemistä.
Hyvä dokumentti mielestäni.
En missään nimessä tuomitse näitä "oikeita reittejä" lapsia adoptoivia. Tuo vaan tuntui jotenkin häijyltä, ihan kuin nainen ostaisi lapset itselleen.
sen ohjelman voi katsoa netissä
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1805661.asx?bitrate=1
Ihmeellinen ilmaisu!
t. kahden adoptiolapsen ihan piiritön äiti
mustia ja lapsia tarvittiin vain vaikuttavien valokuvien ottoon rekvisiitaksi? Oliko kiinnostus vauvoja kohtaan muuta kuin ammatillista: edistää hienoilla ja uudennäköisillä kuvilla taiteellista uraa ja asemaa?
Ainakin suomalaisen näköinen, suomalainen/virolainen aksentti, sekä eikös hänen nimensä ollut Ulla?
Ap