Mistä lahjakkuudesta kertoo jos lapsi osaa lukea todella hyvin ääneen?
Siis sillä tavalla eläytyen ja ilmeikkäästi, ja tietysti sujuvasti. Onko taipumusta näyttelemiseen tai esiintymiseen yleensä?
Kommentit (13)
Meidän oppi lukemaan täytettyään jo seitsemän, mutta hänelle oli siihen menessä ja senkin jälkeen edelleen luettu paljon. Nyt 11v on himolukija ja eläytyväinen niin lukemiseen kuin esiintymiseenkin: visuaalisesti ja rytmisesti taiteellisesti lahjakas.
Mistä lahjakkuudesta kertoo jos lapsi osaa lukea todella hyvin ääneen?
Kai sitä voi osata säveltää, kirjoittaa ja tehdä ties mitä muutakin osaamatta piirtää.
Tunnistaa hyvin sanojen rakenteet ja tietää kuinka sanat lausutaan. Jonkinlaista "kielikorvaa" ehkäpä...?
Ja siihen, että lukee paljon.
Minä "luen ääneen" työkseni eli olen tv-toimittaja. Jo lapsena rakastin näytelmien ääneenlukua ja aina olen lukenut todella paljon. Mutta lukemaan opin vasta ekaluokalla koulussa.
Kai sitä voi osata säveltää, kirjoittaa ja tehdä ties mitä muutakin osaamatta piirtää.
Tottakai sitä voi osata säveltää, kirjoittaa ja tehdä muutakin osaamatta piirtää! Mutta kuinkas sitten olet kuvataiteilija jos et osaa luoda yhtään mitään...?
Olen tuota itse pohtinut monta kertaa enkä ole tätä esittämääsi mahdollista yhteyttä draamaan ym. kyllä löytänyt. Elävästi ääneen lukevat ovat yleensä niitä, jotka lukevat todella, todella paljon ja ovat oppineet aikaisin lukemaan (ei taaskaan täysi yleistys). Heitä yhdistää myös kirjojen ahmiminen eli he todella nauttivat lukemisesta. Suoraa yhteyttä esiintymiseen tämä ei kyllä useinkaan ennusta vaan jopa mielestäni päinvastoin. Eläytyvät lukijat ovat usein hiljaisia ja jopa ujoja, jotka eläytyvät kirjojen maailmaan ja ovat luovia. Kokemuksella voisin sanoa, että luovuuteen ja kuvataiteelliseen lahjakkuuteen löytyy selkeä linkki. Poikkeuksia tietysti löytyy aina :)
paljon. On myös luonteeltaan ujo ja hiljainen eli todella hyvin sopii kuvaukseesi opettaja, kiitos vastauksesta! ap.
Itselläni on hyvin aikaisin lukemaan oppinut (4-vuotiaana) poika, joka rakastaa lukemista ja kirjoja ja lukee todella eläytyvästi ääneen. Kyllä minä allekirjoitan tuon open kuvauksen ujosta ja hiljaisesta lapsesta (oma poikani ei ole hiljainen, mutta hieman arka ja hitaastilämpenevä), jolla taipumusta luovuuteen.
Olen tuota itse pohtinut monta kertaa enkä ole tätä esittämääsi mahdollista yhteyttä draamaan ym. kyllä löytänyt. Elävästi ääneen lukevat ovat yleensä niitä, jotka lukevat todella, todella paljon ja ovat oppineet aikaisin lukemaan (ei taaskaan täysi yleistys). Heitä yhdistää myös kirjojen ahmiminen eli he todella nauttivat lukemisesta. Suoraa yhteyttä esiintymiseen tämä ei kyllä useinkaan ennusta vaan jopa mielestäni päinvastoin. Eläytyvät lukijat ovat usein hiljaisia ja jopa ujoja, jotka eläytyvät kirjojen maailmaan ja ovat luovia. Kokemuksella voisin sanoa, että luovuuteen ja kuvataiteelliseen lahjakkuuteen löytyy selkeä linkki. Poikkeuksia tietysti löytyy aina :)
Itse opin 3-vuotiaana lukemaan ja olen aina ollut kirja-ahmatti. Samoin mielikuvitusleikit sujuivat pienenä ja nyt isompana luova kirjoittaminen. Ääneen lukemisen riemun löysin nyt lasten myötä uudelleen (joskus lapsena luin kavereille); kerran satuin kuulemaan naapurin rouvan ääneenlukua, ja ällistyin, miten väritöntä ja tylsää ääntä hän käytti vaikka muuten on eloisa ihminen :)
oppi 5-vuotiaana lukemaan ja on taitava piirtämään. Lisäksi aranpuoleinen ja vaipuu syviin ajatuksiinsa ja eläytyy vahvasti kaikkeen...
Ihana kuulla näitä vanhempien ajatuksia ja saada tukea tälle omalle pohdinnalle. Vielä jäi lisäämättä, että monitasoinen luovuus ja mielikuvitus ovat tällaisten lasten vahvuutena. He kirjoittavat todella herkullisia kirjoitelmia ja osaavat käyttää kynää todella sujuvasti myös:) Upea ja mallikirjoitusta muistuttava kirjainmalli ei aina toteudu, mutta sisältö on juonellisesti yllätyksellistä ja sujuvaa. Olisivatkohan he näitä tulevaisuuden käsikirjoittajia ja teatteriesitysten suunnittelijoita, joiden luomuksia näyttelijät sitten toteuttavat. AP ja muut, jotka ovat huomanneet kyseisen ominaisuuden lapsessaan, olkaa heistä ylpeitä ja muistakaa antaa heille aina aikaa tähän lukemiseen. Monet lukevat jopa yö-aikaan taskulampun valossa peiton alla kun elämä/päivä on ollut kiireinen ja rauhalliseeen lukuhetkeen ei ole jäänyt aikaa.
Meidän oppi lukemaan täytettyään jo seitsemän, mutta hänelle oli siihen menessä ja senkin jälkeen edelleen luettu paljon. Nyt 11v on himolukija ja eläytyväinen niin lukemiseen kuin esiintymiseenkin: visuaalisesti ja rytmisesti taiteellisesti lahjakas.