Lue keskustelun säännöt.
Eikö jokainen voisi omalta kohdaltaan harkita hoitoonviennin lykkäystä?
26.01.2009 |
Ihan oikeasti ja syyllistämättä niin on pakko kaikkien myöntää, että tämä yhteiskunta ajaa äidit liian aikaisin työelämään ja sitä myöten ne pienet, vielä vauvat päivähoitoon. Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu että lapsi saisi kasvaa ja olla kotona vaikka vähintään 2 vuoden ikään asti? Tai tietysti jokainen kuukausi sen jälkeenkin vielä olisi aina parempi. Mielestäni lapsen on hyvä mennä hoitoon siinä vaiheessa, kun osaa kertoa päivän tapahtumista. Ei ole kivaa, jos pieni lapsi, vauva vielä, itkee päivät pitkät ja hoitajat vain sanovat, että "hyvin on päivä mennyt" vaikka totuus on aivan toinen. En voi muuttaa maailmaa, mutta voisin edes pyytää jokaista harkitsemaan asiaa...
Kommentit (17)
Että sanovat päivän menneen hyvin vaikka lapsi on itkenyt koko ajan. Ei kai nyt ihan kaikki päivähoitohenkilökunta voi olla idiootteja ja sadisteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä mitään vaarallista ole, huvittavaa enemmänkin...
Lapsi meni hoitoon vasta neuvolakäynnin jälkeen, ei ehtinyt syödä siellä lounasta eikä päikkäreitäkään, mutta oli iltapäivällä muutaman tunnin kunnes isä haki lapsen. Hän kyseli, rokotus oli annettu...- mites? Juu, ihan hienosti on syönyt ja nukkunut ja..
Jää sinä vain kotiin. Eihän sinua kukaan estä. Anna toisten tehdä ratkaisunsa itse, niin kuin antavat sinunkin tehdä.
Taloa ei sen takia myyntiin laiteta, varsinkaan kun ne lapset ei oikeasti siitä kärsi.
eläminen lasten kanssa on paljon mukavampaa kun voi joskus tehdä jotain extraa eikä kaiket yöt tarvi valvoa ja murehtia maksamattomia laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.että talo ja sen maksaminen on tärkeämpää kuin lapsen pitäminen kotona. On kiva sitten 20 vuoden kuluttua istua tyhjässä talossa miehen kanssa ja muistella lapsien lapsuusaikaa mistä ei muista juurikaan mitään. Mutta onpahan se oma talo mikä tänään tuntuu kaikille olevan niin tärkeä asia. Lapsiltahan ei asiaa kysytä. Ja nehän sopeutuu kun on pakko sopeutua, kun vanhemmat päättävät ja laittavat talot ja lainat ensisijalle.
Annan ääneni ketjun ensimmäiselle!
Jokainen varmasti harkitsee tarkkaan milloin laittaa lapsensa hoitoon ja uskon myös että suurin osa ei "turhaan" pidennä lasten hoitopäivää. Voimme kuitenkin varmaan todeta että nykyinen kotihoidontuki, jota saa siis alle 3 vuotiaasta lapsesta, ei monellekaan riitä, vielä jos puolison tulotkin ovat pienet ja perheellä on lainaa. Ja tämä raha-asia on monesti hoitoon laittamisen taustalla. Kotiäideille tai iseille pitäisi maksaa parempaa "palkkaa". Näinhän se vaan on että arvostus useasti liitetään rahaan. Vielä tuosta ikä-asiasta. Eli, milloin lapsi menisi tarhaan tms. Olen jutellut monen hoitajan ja lastentarhanopettajan kanssa ja heidän mielestään lapsen olisi hyvä olla kotihoidossa ainakin 2 vuotiaaksi. Entä mitä sanotte siihen, että subjektiivista hoito-oikeutta rajoitettaisiin niin että ne äidit jotka hoitavat kotona vauvaa, eivät voisi laittaa isompaa/isompia sisaruksia kokopäivähoitoon? Monessa muussa maassa, esim. naapurimaassamme Ruotsissa, sisarus saa olla max 20 tuntia/viikko hoidossa (vaihtelee hieman kunnittain, jossain vain 15 tuntia), jos siis äiti kotona nuoremman kanssa. Minusta Suomessakin voisi näin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me teemmekin. Teen puolikasta työaikaa siihen asti kun kuopus on 2v1kk. Siihen asti saadaan kuntalisäkin kun kotona hoidetaan. Onneksi teemme kumpikin 3-vuorotyötä niin onnistuu.
kun ei ole muuta mahdollisuuksia niin ei ole. Piste. Mä olen itse muuten mennyt aikoinani PPH:lle 10 kk iässä ja ollut jopa yötä (hui) hoidossa (äiti teki vuorotyötä ja isä reissutyötä) mutta ihan hyvä ihminen mustakin on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan ihmettelin kun Tukholman kaduilla ei näkynyt isompia lapsia äitien kanssa. Vaunuissa olevat vain joita äidit työnsivät. Tavarataloissakin sama juttu, ei isompia mukana.
Sitten jossan vaiheessa tajusin, että mahdolliset sisarukset ovat tarhassa.
Miksi laittaa isompia pois kotoa äidin jäädessä vauvan kanssa kotiin?
On sitä ennenkin hoidettu vauva ja isommat sisarukset ilman päiväkotipaikkaa. Tottakai silloin hoito on hyväksi lapselle ja koko perheelle, jos on sairautta, joka estää lapsen perustarpeiden saannin, huomiosta puhumattakaan.
Jotkut ovat tyytyneet yksityiselle puistotädille viemiseen, joka säästää päiväkotipaikkoja, on ollut aamulla ja iltapäivisin mahdollisuus, nykyisin ehkä vain aamupäivän.
Jos perheessä on vauva, silloin sisarus saattaa olla "mustasukkainen" vauvalle, joka saa olla kotona äidin kanssa, ja hänet on laitettu pois.
On lapsia jotka kipittävät juoksujalkaa sadakseen leikkiä kavereidensa kanssa puistossa tai päivähoidossa.
Nämä ovat perheiden valintoja, mutta miten oli ennen subjektiivista oikeutta päivähoitoon...Oli selvää miten toimittiin, nyt on selvää että isommat voivat lähteä ainakin osaksi päivää muualle. Ei tarvitse jaksaakaan, koska on oikeus.
Vantaa tekee jo mahdollisuuksia avoimille päiväkodeille ym. jotta työssäkäyville sekä ooikeasti tarvitseville voitaisiin taata hoitopaikka vaikean talouden keskellä. Rahat ovat kunnissa tiukalla, könttisumma ei aina ohjaudu sinne, mihin se on tarkoitettu (ainakin esim. kouluavustajista karsitaan vaikka lisätä pitäisi jne.
Näissä kaikissa valitteluissa ja kommenteissa pitäisi ohjata suuttumuksensa päättäjille. Jotain pitäisi tehdä, että halukkaat vanhemmat voisivat hoitaa ainakin alle 4-vuotiaat lapsensa kotona.
Näissä lapsissa on Suomen tulevaisuus, tällaisten lasten käsiin jätämme maailman.
Mitä jos antaisit jokaisen tehdä työhönmenoratkaisunsa oman tilanteensa mukaan. Työssäkäyvät pitävät tämän maan rattaat pyörimässä ja huolehtivat siitä, että mm. kotiäippä saa kotihoidon tukensa, jonka avustamana on hyvä huudella moraalisaarnoja puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen molemmat lapseni vienyt hoitoon 1v8kk ikäisenä. Toisen lapsen kanssa olisin muutoin saattanut olla vielä puoli vuotta lisää kotona, mutta koska tuo 1v8kk ikä sattui juuri syksyn alkuun päädyin viemään lapseni silloin hoitoon. Päivähoitopaikoissa kun tuppaa ainakin meillä päin olevan sellainen kiva juttu, että jos et hae paikkaa heti syksyn alusta niin asia muuttuu hankalaksi. Et saakaan paikkaa kohtuullisen matkan päästä, mahdollisesti et saa sisaruksia samaan päiväkotiin jne. Joten päiväkotipaikkojen vähyydestä johtuen äidit ovat pakotettuja viemään lapsensa hoitoon syksyn alusta, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa.
Meillä toinen lapsi noin kk päästä syntymässä ja nyt ollaankin jo aika tarkalleen määritetty mihin asti voin olla kotona/talous kestää kotonaolon. Joten ap, uskoisin että ihmiset kylläkin hyvin hyvin tarkasti pohtivat missä vaiheessa lapsi hoitoon viedään. Jos rahaa jää vuositasolla vajaa 30 t€ vähemmän saamatta, niin sillä sattuu olemaan aika suuri merkitys.
Kuntamme ei maksa mitään ylimääräistä ja sillä Kelan kotihoidontuella vai millä nimellä sitä mitätöntä korvausta nyt sitten kutsutaankaan, ei pahemmin taloa ja autoja maksella + ruokaa osteta jne. Ja kyllä, meille mukava asuminen ja turvallinen liikkuminen (täällä ei siis kulje minkään asteisia julkisia, joten kaksi autoa on välttämättömyys) on osa lasten hyvää hoitoa, kuten myös terveellinen, monipuolinen ruoka.
Olen myös itse parempi äiti, kun yöuniani ei rahahuolet vie.
Ihan kuin kukaan ei muistaisi, miten ennen vanhaan lapsia on "kotihoidettu". Ei ne äidit niitä lapsia kotona erityisesti hoitaneet vaan äidit tekivät kotityöt ja lapset kulkivat missä kulkivat. Isäni perheessä oli 9 lasta, äiti kotona ja isä aina töissä. Isäni muistaa lapsuudestaan, että kovasti piti maatalous/kasvimaatöitä tehdä ja kuri oli mieletön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.että talo ja sen maksaminen on tärkeämpää kuin lapsen pitäminen kotona. On kiva sitten 20 vuoden kuluttua istua tyhjässä talossa miehen kanssa ja muistella lapsien lapsuusaikaa mistä ei muista juurikaan mitään. Mutta onpahan se oma talo mikä tänään tuntuu kaikille olevan niin tärkeä asia. Lapsiltahan ei asiaa kysytä. Ja nehän sopeutuu kun on pakko sopeutua, kun vanhemmat päättävät ja laittavat talot ja lainat ensisijalle.
Annan ääneni ketjun ensimmäiselle!
Tyhjä talo on jo eri asia myydä, kun lasten koti. Tosin pyritään aikuisillekin lapsille säilyttämään lapsuudenkoti (jota mulla ei ole ennenmainituista syistä).
Päiväkodissa kuitenkin tykkäsin olla tosi paljon. Miksi alistaisin lapseni samaan?
t: se talonmyynnistä puhunut
On olemassa muutakin kuin ruuhkainen päiväkoti. Hyviä perhepäivähoitajia, pieniä ryhmäperhepäiväkoteja, eri osastoja ihan pienilel lapsille päiväkodeissa. Tätähän eivät nämä puusilmäisesti kotihoidon puolesta meuhkaajat tunnu tajuavan ollenkaan.
Omat lapseni ovat menneet hoitoon 10 kuukauden ja puolentoistavuoden ikäisinä. Ja miksikö? Koska halusin takaisin töihin. Kitkuttamalla olisin voinut jäädä kotiin, mutta se ei ollut vaihtoehto, koska en halunnut olla kotona. Ihan turha repiä niitä raha-asioita joka keskusteluun mukaan, kaikki naiset eivät vain kertakaikkiaan viihdy hiekkalaatikon reunalla keskustelemassa kakkavaipoista.
Meillä esikoinen meni hoitoon 10 kk:n ikäisenä ja niin menee kakkonenkin.
Ei tarvitse sitä sen kummemmin harkita. Ruokaakin pitää saada ja katto pään päälle.
Eikös se asia ole siinä vaiheessa jo punnittu ja puntaroitu kun hoitoon viemiseen päädytään.