Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit ja uraäidit eivät voi olla ystäviä keskenään - olletteko huomanneet?
26.01.2009 |
Minun piti kerran laittaa eräs ystävyys tauolle sen vuoksi, että ajattelumaailmamme olivat niin erilaisia. Ennen lapsia tulimme hyvin juttuun, mutta sitten saimme lapsia ja asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan.
Itse olin kotiäiti. Hän ns. uraäiti. Hän paasasi työelämän tärkeydestä, miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, monesti kyseli milloin lähden töihiin, etsi kasvatustavassani puutteita ja kenties haukkui minua selkäni takana.
Itse puolustin elämäntapavalintaani. Kerroin, ettei sydän anna periksi viedä lapsia hoitoon. Haluan hoitaa ne itse. Näin jälkikäteen olen ymmätänyt, että selittäessäni omaa kantaani lapsenkasvatuksessa, hän saattoi ottaa ne piikkinä. Piikiksi niitä en tarkoittanut kylläkään.
Meni siis sukset ristiin ja tapaamiskertamme harvenivat. Se ei vaan yksinkertaisesti onnistunut, vaikka ymmärränkin, että joidenkin on pakko viedä lapset hoitoon pieninä jne. Se, että puolustin omia valintojani, olivat ehkä hänelle piikkejä. Ja hän alkoi vihjailemaan, että esim. miehenihän pitäisi jäädä kotiin hoitamaan välillä lapsiamme, saavatko lapsemme tarpeeksi sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä ja vaikkasen mitä!!!
Ihan harmittaa koko tapaus!
Kommentit (7)
ei kannata uskoa ura- ja kotiäitien kahtiajakoa lietsovia-
suurin osa uraäideistä on ollut hoitovapaan kotona noin 3 v
eli uraäidit ovat olleet myös kotiääitejä
eli jako on TURHA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystävänä uraäitejä ja kotiäitejä.
Jokainen taaplaa tyylillään. Jokainen tietää mikä on perheelleen parhaaksi.
Mutta se alkoi harmittamaan, kun tuntui, että tämä ystävä yritti väkisin kangeta työelämään ja tekemään näissä lapsiasioissa samanlaisia valintoja kuin mitä hän teki. Toki yritin omaa kantaani puolustaa, mutta tuntui, että siitä vaan entisestään villiintyi. Tuntui, että oli jo pakko vähän ottaa henkilöön etäisyyttä. Yrittää itse miettiä mikä on perheellemme parhaaksi. Ei kai nyt ystävä voi sitä tietää mikä meille parhaiten sopii.
Eli mielestäni tämä uraäiti ja kotiäiti asettelu oli sen ystävyyten tuho siis. Muuten meille meni loistavasti, mutta siitä ne ongelmat alkoivat.
rinnakkaistodellisuudessa sen sijaan....
Minä olen palannut töihin äitisloman jälkeen ja ystäväni taas on ollut kotona siihen asti kun pienin oli 3-v.
Kummankaan valinta ei ole ollut vertailun aihe ja tosin ei ole olut tarvetta niistä puhua. Meillä on niin paljon muutakin puhuttavaa, ettei useinkaan lapsista ehditä puhua. Tosin on erittäin hyvä ystävä, lähes sisko, koska ollaan oltu parhaita ystäviä 5-vuotiaasta asti. Ja aina ollaan oltu yhteydessä, vaikka opinnot ym. ovat vieneet meitä eri puolille suomea. Nyt taas asutaan lähellä toisiamme.
Minusta on itsestäänselvyys, että kunnioitan ystäväni päätöstä, on se sitten mikä tahansa. Jos mielipidettäni kysyy, niin sitten voin ottaa kantaa. Mutta en koskaan ole väittänyt, että omat valintani olisivat olleet niitä oikeita ja parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras ystäväni on "uraäiti" ja minä taas kotiäiti:)
Parhalla ystävälläni on "vain" lasta ja minulla 12 lasta:)!
E yleensäkään ymmärrä että ystävyyttäkin "arvotetaan" ulkoisten arvon perusteella...tai erilaisten valintojen perusteella, miksi?
On minulla ystävinä myöskin pari yli 60-vuotiasta, vaikka itse olen häthätää 40-vuotias!:) Varmasti hyvin erilainen elämänkoulu heillä kuin minulla, mutta molemmat ovat siltikin erittäin hyvin ystäviäni!!
Ystävä voi olla myös erilainen kuin mitä itse...vai eikö voi? Onko ystävän oltava juuri niinkuin sinä että voit hänen ystävänsä? Ei ymmärrä, ei...
Ei minulle ole väliä, onko äiti kotona vai töissä kun ystävystyn. Molempia löytyy. Jos on liian kiihkoileva kannassaan niin noin voi käydä. Kyllä aikuisen pitää osata antaa arvo myös toisen valinnoille!
t. kotiäiti minäkin