Lue keskustelun säännöt.
Toivotonta tämä laihduttaminen! Yritän laihtua 3 kg, työläästi...
06.05.2008 |
Aloitin laidhuttaminen kolme viikkoa sitten. Olen arkipäivät n. 1300 kalorin dieetillä, viikonloppuisin syön normaalisti, mutta en yli 1700 kaloria. Liikun kolmesti viikossa kuten aina ennenkin.
Lähtöpaino oli 67 kg.
Paino heittelehti pitkään 66-65 kilon välillä.
Alimmillaan ollut 64, 8 kg hieman ennen vappua.
Nyt vappuna tuli syötyä normaalisti. Vappupäivänä tuli ylensyötyä, mutta viimeiset neljä päivää olen syönyt normaalisti siten, kuten tulen tämän painonpudotuksen jälkeen syömään.
Eilen kun menin vaa' alle, niin paino oli 66 kg.
Tänä aamuna 65,8 kg.
Tämä on toivotonta! Jos en ylensyö - niin miksi se paino ei pysy samassa, mihin se viimeksi jäi? Tässähän menee kaikki usko siihen, että voin ikinä saada painoa alemmas ilman sikatiukkaa, jatkuvaa dieettiä.
Kommentit (31)
juuri tuo on hyvä sana: paino " asettuu" tiettyyn.
Minun ihannepainoni olisi 63 kg. Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt päästä sinne. Nyt päätin, että NYT sen teen - että pääsen alle 65 kg, koska siihen on painoni jo pitkään " asettunut" .
Mutta mistä tuo asettuminen johtuu? Miten sen kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 168 cm pitkä ja paino taitaa tällä hetkellä olla 62 kg ja tavoitteena olisi 60. Olen siis tosi sirorakenteinen ja valitettavasti tuo kaksi kiloa on vatsassa joten haluan siitä eroon.
Vuosi sitten paino oli 60 kg pitkän aikaan, mutta talven aikana se nousi ja nyt ei tunnu liikahtavan mihinkään korkeintaan ylöspäin.
Minulla painoa 62kg. Haluaisin et paino olis alle 60kg. Mutta tuntuu ettei tuo vaaka näytä ikinä sellasia lukemia. Mä en tiedä et mistä johtuu, mut keskenmenon jälkeen mulla on ollut jotenkin tosi vaikeaa saada painoa alas.
Nuorena laihdutus oli kymmenen kertaa helpompaa ja minulle tämä ongelma on tullut iän myötä. Itse täytän tänä vuonna 40 v.
ap
Itse olen 38v. Ja ikä tekee kyllä tepposet! Ei ollut nuorena mitään ongelmia lihomisen suhteen. Sain syödä mitä halusin. Nyt lähestyessä 40 tuntuu et laihduttaminen on tosi tiukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotahan vaan kun lähestyt 40.... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi ap, pitkäjänteisyyttä. Et voi punnita itseäsi joka päivä ja miettiä, miksi puntari näyttää sitä mitä näyttää... Kyllä se siitä väistämättä menee alaspäin. Sitkeästi vaan.
Mulla puntari näytti ennen vappua 56,3kg. Ja eilen aamulla menin 4 päivän mässäilyn jälkeen puntarille: 58,9kg. Tänään 58,3kg. Vapun aikana söin paljon suolaista, joten nestettä on kertynyt. Nyt menossa puhdistusviikko, paljon vettä, kasviksia, hedelmiä... Vähän suolaa ja muuta roskaa.
Itse saan painon normaalilukemiin (sinne 56 kilon kieppeille) viikossa. Syön niukasti, liikun paljon. Ikää on vasta 28v. joten se mulla etuna.
Uskon ihan täysin, että kun jatkat samaa rataa, niin pikku hiljaa saat painon hilattua alemmalle tasolle. Ja sitten aloitat painonhallinnan. Liikunta toki pysyvästi mukaan.
pitkäjänteisyydestähän kaikki on kiinni, mutta kun meinaa se oma usko loppua...
En missään nimessä halua, että vahdin joka päivä jokaista suupalaani. Mutta tämä vappu näytti vähän huonolta, että näinköhän sitä pitäisi elää.. Voi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se kannattaa muistaa, että mitä hoikempi on, sitä vähemmän tarvitsee energiaa sen painon ylläpitämiseen! Tässä tuleekin se liikunta avainasemaan. Jos tykkäät kuitenkin herkutella silloin tällöin (ja ehkä useamminkin ;)), niin liiku paljon! Ja juo vettä paljon!
Nyt vaan tsemppi päälle!!!
Minä käyn 5 kertaa viikossa juoksulenkillä, 45-60min. Sykemittarin mukaan kaloreita viikon aikana palaa n.2300. Eli sillä saa jo periaatteessa yhden ylimääräisen ruokapäivän ja vähän ylikin! Jos siis ei ole tarve laihtua.
Joten käytännössä saan syödä melkein mitä vaan ja paino pysyy. Samoin ei olisi, jos en liikkuisi, silloin pitäisi vahtia niitä suupaloja.
Minäkin juoksen kolmesti viikossa sykemittarin kanssa. Syksyllä yritin juosta viidesti viikossa, mutta en jaksanut. Lenkkeilystä tuli rasite. Parasta olisi, kun olisi himoliikkuja. Mutta kun en ole... En nyt ole koskaan ollut sohvaperunakaan, mutta minua ei viehätä ajatus liikkumisesta joka päivä. Haluan tehdä elämässä muutakin. Kuten nähdä lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn lenkillä viikonloppuisin aamulla ennen muun perheen heräämistä ja viikolla sen jälkeen, kun lapset on laitettu nukkumaan... En siis menetä aikaa lasten kanssa. Aika on oikeastaan pois vain telkkarin katselusta ja viikonloppuisin nukkumisesta.
Huh, mikä energia sinulla on!
Tuo olisi täysin mahdotonta minulle. Ensinnäkin minä olen se perheen unikeko. En saa niin vain itseäni aamuisin ylös. Illalla - hmmmm - olen pelkuri. Jotenkin epäilyttää mennä iltaisin lenkkipolulle... Siksi haluaisin mennä lenkille klo 17-20 välillä.
Ja tekosyitähän löytyy: jos lenkkeilen turvallisessa paikassa klo 20.30-21.30. Menen märillä hiuksilla nukkumaan, niin pitkät hiukseni ovat vielä aamullakin märät, koska en föönäile hiuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
havahduin asiaan, kun tämä Eva Wahlström (?, se nyrkkeilijä kuitenkin) kerran jossain lehdessä sanoi, että jos haluaa jotain, ja on jotain tavoitteita, niin ei liikunta todellakaan aina mitään hauskaa ole, vaan usein se on täyttä tuskaa. Sitä pitää vaan miettiä, että onko valmis kokemaan sitä tuskaa sen tavoitteen saavuttamisen vuoksi. Tämä herätti minut. Itse olin aina ajatellut, että en viitsi lenkkeillä kun ei se ole " minua varten" , kun se on musta vaan niin kamalaa eikä sovi mulle ollenkaan, ja yritin luimistellen kaiken maailman höpölöpö-liikuntamuotoja harrastaa, koska ne oli " kivoja" . Ts. ne eivät olleet mulle kovin rasittavia liikuntamuotoja. Ja tulos? Ei tulosta, kropassa tai kunnossa ainakaan. Eri asia on, jos hakee liikunnasta sitä hyvää mieltä ja terveyttä, mutta jos haluaa laihtua tai kiinteytyä voimakkaasti, niin se liikunta yleensä aina ON tuskaa. Ja se pitää hyväksyä.
no, kyllähän minä liikun tavoitteen mukaisesti. En käy lenkillä edes yhtä kertaa siksi, että se olisi hauskaa. Jos pysyisin terveenä, nuorekkaana, hoikkana, ilman mitään liikuntaa, niin en liikkuisi pätkääkään. Siinä mielessä olen Wahlgrenin kanssa samoilla linjoilla.
Ja sitä jaksaakin liikkua, jos näkee tavoitteen. Mutta kun sitä ei vain näe sitä tavoitetta!!! Missään en itse näe, että käyn lenkillä. Se masentaa...
ap
En ymmärrä, miten voisin käydä useammin.
Kävin siis viime syksynä 5 päivänä. Sinä neljäntenä päivänä jaksoin juosta vajaa puolet ja viidentenä päivänä jo pelkkä kävely nosti pulssin 130:n. Tein tätä muutaman kuukauden ja lopussa kävelykin oli rankkaa.
Silloin opin, etten enää ole nuori (nuorena kunto riitti neljään peräkkäisen päivän liikuntasuoritukseen) ja minun on pakko pitää välipäiviä. Nyt pidän aina vähintään yhden välipäivän. Ja jaksan juosta ihan hyvin.
En nähnyt tuosta viime syksyn urakasta mitään hyötyä. Päinvastoin. Tietysti, voisihan sitä kävelylenkkejäkin tehdä, mutta aika on rahaa, eikä siihen aikani riitä.
ne saattavat valitettavasti jopa lihottaa (mulla ainakin lenkkeily nostaa ruokahaluja....). Pitää juosta se 5 krt viikossa, mutta pitkiä lenkkejä! Jos et jaksa, kuntosi on huono, ja sitten sun pitää yrittää parantaa sitä kuntoa pitkillä kävelylenkeillä (1,5h) kunnes jaksat juosta sen 1-1,5h. Pitkäjänteisyyttä!! Jos juokset 5 krt viikossa 10km, ja sen lisäksi katsot mitä syöt, niin ihan takuulla laihdut!
ilmeisesti siis juoksen liian vähän. Varmaan lähempänä viittä kilometriä.
Huoh...En ehdi kävelläkään... Pitää siis vain jatkaa suupalojen vahtimista ja luottaa, että hiljaa hyvä tulee...
kyllä sitä silti laihtua voi, se on vaan vähän työläämpää.
ja haluan painaa 60 kg enkä 66! Viime kesänä olin viikon verran alle 60 kiloinen mutta pikku hiljaa paino on asettunut tähän 66een :((