Paluumuuttajat/paikkaa vaihtavat, mita tuntemuksia?
Me ollaan muuttamassa kymmenen vuoden jälkeen (siis ei mikään komennus) ja meillä on myös ollut kaiken maailman ongelmaa, ei todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. Kuitenkin olen tosi tyytyväinen siihen, että olen saanut kokea tämän kaiken. Tuntuu myös siltä, että en enää pikkuongelmista niin stressaannu, kun olen ollut tilanteessa, jossa ei ole asuntoa, ei työtä, ei tunne ketään koko maassa, kukaan ei voi auttaa...ja siitäkin selvittiin ihan itse. Kasvattaa itseluottamusta. Mulla on yksi tuttu joka lähti Suomesta kolmen vuoden komennukselle, ja vaikka firma hoiti kaikki asiat ja auttoi ja tuki, perhe lähti puolivälissä kotiin kun oli niin vaikeaa.
Kyllä Suomessa helpommalla varmasti pääsee, mutta mun mielestä mielenkiintoinen elämä on parempi kuin helppo elämä...
T Joska
Kommentit (2)
Ajattelin vaan, että tuolta musta varmaan tuntui ekana vuonna USA:ssa. Asiat toimii erillä lailla ja ongelmia on. Nyt ollaan asuttu USA:ssa reilu neljä vuotta, kahdessa eri kaupungissa ja ollaan muuttamassa takaisin Suomeen. Voin sanoa, että kannatti vaikka paljon stressiä on ollutkin. Nimenomaan noi " alkuhankaluudet" , lapsen syntymä, muutto toiseen kaupunkiin siinä rytäkässä, sitten taas uusi lapsi... ja mitä nyt kaikkea pienempää on ollutkaan. Mies tekee pitkää päivää, itse huolehdin lapsista ja aika lailla kaikesta kotiin liittyvästä, itse siivoan, käyn kaupassa ja laitan lähes joka päivä ruuan. Babysitteriä ei juuri olla käytetty. Joten tuntuu, että onko sitä hölmö, kun vasiten pistää itsensä tällaiseen, mutta enpä pois vaihtaisi. Kaipa sitä haluaa kuitenkin tehdä itsensä tärkeäksi. Nyt on sitten paluu kotisuomessa töihin, katsotaan onko se nyt helpompaa elämää:-) Vaikka täytyy sanoa, että tuskin jaksan odottaa. Teillä tietty nyt tulee taas uudet sopeutumiset, uusiin systeemeihin tottumiset, jos teillä maa vaihtuu. Tuntui, että osavaltion vaihtumisessakin oli tarpeeksi, tarpeeksi " systeemit" muuttuivat siinäkin. Tsemppiä!
Hei!
Tuli vaan mieleen kysya teilta jotka olette tulossa takaisin Suomeen tai vaihdatte komennuspaikkaa, milta tuntuu? Tuntuuko silta etta kokemus on ollut kaiken sen vaivan arvoista? Jos nyt saisitte uudestaan paattaa tekisitteko saman paatoksen?
Itse olen kylla miettinyt, vaikka ollaan vaan komennuspaikkaa luultavasti vaihtamassa etta mitenkahan sitten kay kun joskus kotisuomeen lahdetaan, etta tuleeko sellainen tunne etta kaikki tama on ollut sen arvoista? Meilla nyt ei ole ollut kovin ruusuinen komennus, kaikenmaailman ongelmia on ollut. Ainakin tama kokemus on kylla avannut silmia ja kasvattanut ihmisena. Ja parantanut ja laheistanyt parisuhdettakin kun ollaan yhdessa tarvottu ongelmissa ;) Ja lapsille on tullut rutkasti kielitaitoa. Mutta voin kylla helposti kuvitella etta olisi voinut kayda toisinkin pain, avioliitto menna kiville jne. Valilla tosin tuntuu etta minusta on tullut keski-ikainen katkeroitunut nainen, kun miettii miten helpolla suomessa paasee jos tanne vertaa... Etta sita on itse tieten tahtoen pistanyt itsensa lujille. En oikeasti tieda mita vastaisin kysymykseen etta jos nyt saisi paattaa lahtisinko komennukselle vai en.
Joten mita mietteita, mita jai kateen?
T:Moonagirl