Aaargh äitini saa hermoni riekaleiksi

Minulla on siis sellainen äiti joka tietää aina kaiken ja on aina oikeassa. esim. kun tulee meille käyttämään tietokonetta, painaa väärän internet selaimen päälle, sitten alkaa puolen tunnin valitus siitä, miten meillä ei ole opeteltu pitämään laitteita kunnossa. no kun menen katsomaan sanon, että tämä on väärä selain (olen kymmeniä kertoja näyttänyt oikeaan) no kun olen selaimen vaihtanut sanoo, että tästähän minä laitoinkin, se on tuossa koneessa vika. Ja sata muuta asiaa samalla tavalla.



No, tuo tietokone ei ole siis se ongelma, vaan se oli vain esimakua siitä millainen rouva on kyseessä. Minulla on neljä lasta. Kolme ensimmäistä on kehittynyt aivan oikeaoppisesti. kävelleet vuoden nurkilla ja alkaneet oppia sanoja samoihin aikoihin. No tämän viimeisen synnytys oli vaikea, koska poika oli lantiooni nähden hieman liian suuri. Hänen sydänäänensä laskivat synnytyksen aikana useaan kertaan, mutta onneksi etevä lääkäri tuli ja vetäisi vauvan pois eikä synnytyksen jälkeen vauvassa näkynyt mitään poikkeavaa. Eli en usko, että synnytyksessä jotain vahinkoa olisi tapahtunut.



Tuo poika oppi kääntymään 2,kk iässä konttsi 5kk iässä, seisoi tukea vasten 7kk iässä jne eli fyysinen kehitys on ollut todella nopeaa verrattuna sisariin. Nyt poika on 1v 10kk mutta ei sano sanaakaan. Jotain mukellusta ja jokeltelua tulee, muttei muuta. Minä en ole vielä huolta kantanut, kun poika kuitenkin osaa totella käskyjä, esim. kun käsketään syömään juoksee syöttötuolille, hakee kirjan jne.



Mutta äitini on käy monta kertaa viikossa taivastelemassa, että eikä se vieläkään puhu, kyllä sen aivot meni siinä synnytyksessä, mitä sää vielä tuon yhden teit kun oli jo kolme tervettä lasta, olisit ollut siihen tyytyväinen. Ottaa poikaa syliin ja puhuu liian kovalla äänellä " ymmärätkö sinä mitä mummu puhuu, alappas nyt puhua, kyllä noin ison pojan pitää jo osata" ja muuta vastaavaa. neuvolassa olemme sopineet että jos poika ei 2v neuvolassakaan osaa vielä sanaakaan käymme varalta sitten lastenpolilla. Mutta poika tosiaan on vcaltavan suloinen, sellainen aina hyväntuulinen ja naurunen ja kun kerran selvästi oppii leikkejä ja muuta.



Miten ihmeessä saan äitini rauhoittumaan. Hän on kuitenkin valtavan avulias hoitaa mielellään lapsia. ja kun ei ole vauhti päällä on ihan mukavakin juttukaveri. Mutta nyt alkaa jo verenpaine itsellä nousta, kun ikkunasta näkee hänen tulevan. Olen pari kertaa yritänyt mainita asiasta. Hän siitä suutahtaa, että on se kumma kun ei mitään saa sanoa, kaikesta pitää ottaa itseensä. Poika poloinen kuitenkin on aivan kauhusta jäykkä kun mummu " opettaa" puhumaan



Vinkkejä miten olette äidin tai anopin rauhoittaneet välejä katkaisematta