Liika kuri on kauheaa

kuten kait keskustelupalstalla tapana on.Jos on asiaa,niin puhun,kuten yleensä.Jos nyt vaikka itse rauhoittuisit,ja vastaisin viestissä 20 esittämiini kysymyksiin,jos oikeasti osaat,ihan mielenkiinnosta...tää on nyt jo niin hupaisaa luettavaa,että takuulla paranee vielä :)

vanhempia, että tuntisit olosi paremmaksi vai mikä tän aloituksesi tarkoitus on?

Kirjoitat minusta niin epäasiallisesti ja pilkkaavasti, että tämä asia on sinulle selvästi ongelma.

ap

kuten kait keskustelupalstalla tapana on.Jos on asiaa,niin puhun,kuten yleensä.Jos nyt vaikka itse rauhoittuisit,ja vastaisin viestissä 20 esittämiini kysymyksiin,jos oikeasti osaat,ihan mielenkiinnosta...tää on nyt jo niin hupaisaa luettavaa,että takuulla paranee vielä :)

Kyllä minustakin näyttää kamalalta kun lapsia retuutetaa ja huudetaan.



Lähipuistossa käy äiti kolmen lapsensa kanssa. hän seisoo keskellä puistoa ja huutaa koko puistossa olon ajan "Ei sitä, xxx pois sieltä, yyy alas sieltä, ei, ei ei" jne. Huutaa ja retuuttaa. Kamalaa kuunneltavaa, tekee mieli lähteä puistosta pois, miltäköhän lapsista tuntuu kun minustakin tuntuu jo niin pahalta.



Joo, on varmasti raskasta, mutta eikö tee elämästä entistä raskaamapaa kun kokoajan itse huutaa siellä?

Miksi tämä aihe aiheuttaa niin kovaa vastarintaa?

ap

vanhempia, että tuntisit olosi paremmaksi vai mikä tän aloituksesi tarkoitus on?

ap:n kanssa, ymmärrän pointtisi. Itse olen sellainen raaka peli ranualla -tyyppinen kasvattaja, etten katsele hulluttelua kovinkaan pitkään. Mutta pyrin silti ymmärtämään mistä kiikastaa ja keskustelemaan lapsen kanssa (kun tilanne on rauhallinen), että miten ensi kerralla toimitaan. Joskus väsyneenä menee kyllä ihan viemäristä alas noikin periaatteet, mutta samaa mieltä olen, että ei kurittamalla, vaan ohjaamalla ja opastamalla. Empatiakyky on tärkein asia, minmkä pieni lapsi voi vähitellen oppia ja sitä ei opita rangaistusten kautta. Tämä ei tarkoita, etteikö rajaa voisi asettaa hyvinkin selkeästi. (ja itsellä kaksi "helppoa" tapausta ja yksi haasteellisempi.)

siis kun rakentavia vastauksia ei osata antaa,aletaan saivartelemaan ja väittämään perättömästi että pilkataan.Hei ap,rauhoitu.. eikö näin perjantaisin pitäisi kaikkien olla tunnelma katossa ja hyvillä mielin :) ok,et siis puhunut yksittäistapauksesta.Jos aletaan keskustelemaan aloituksesta sanasta sanaan,niin sen mukaan siis jatkuvasti näet läheltä kovaa kuritusta monessa eri lapsiperheessä?Ehkä siinä tilanteessa kannattaisi tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille,ja vaihtaa tuttavapiiriäkin kenties,eikä av:llä kauhistella asiaa..toisekseen,aloituksia ei kannata tehdä,jos mielestäsi niihin saavat vastata vain kanssasi samaa mieltä olevat keskustelijat..eipä olisi kovinkaan pitkä ketju.Fiksu osaa lopettaa ajoissa,niinpä hyvät yöt ja nauti ketjustasi tästedes kaikessa rauhassa,mä meen nyt mieheni kainaloon nukkumaan :) T:8

Itsekin aina välillä joudun omieni kanssa "taistellessani" miettimään juuri tuota mistä ap kirjoitti. Että aina ei kannata laittaa kuria kurin päälle. Tilanne menee liian negatiiviseksi ja käy lapselle turhan raskaaksi, tulee negatiivinen kierre. Silloin täytyy löytää joku toinen ratkaisu, jos normaali kurinpito ei enää riitä. Yleensä lapsen huonon käytöksen taustalta löytyy joku konkreettinen syy, esim pelko, kaveriongelmat.



Varmaan ap:n pointti ei ollut se, että lasta pitää aina vain ymmärtää. Kuria tarvitaan, mutta järkevästi annosteltuna. Tietenkään kaikenlaista käytöstä ei tarvi hyväksyä, mutta on huomioitava sitä mitä sen kuohuvan pinnan alla on. Minäkin pidän suht kovan kurin, mutta joskus jos jonkun lapsen kohdalla elämä on pelkkää kurittamista ja rangaistusta niin silloin on aika miettiä toisenlaista ratkaisumallia.



Tätä juttua ei kaikki vanhemmat ymmärrä. Toisilla vaan on sellaist lapset, jotka eivät reagoi asioihin kovin näkyvästi tai häiritsevästi. Eivätkä kaikki aikuiset osaa ajatella asioista syy-seuraus-periaatteen pohjalta. Tai sitten eivät välitä tai jaksa.

Haluan vain puuttua yhteen sanaan, olen puhunut kovasta kurista en mistään fyysisestä kurittamisesta. Puhun liian kovasta kurista silloin kun tarvittaisiin ymmärrystä. Ja tätä tapahtuu ihan tavallisissa perheissä, ilman että he ehkä edes huomaavat sitä.

ap

siis kun rakentavia vastauksia ei osata antaa,aletaan saivartelemaan ja väittämään perättömästi että pilkataan.Hei ap,rauhoitu.. eikö näin perjantaisin pitäisi kaikkien olla tunnelma katossa ja hyvillä mielin :) ok,et siis puhunut yksittäistapauksesta.Jos aletaan keskustelemaan aloituksesta sanasta sanaan,niin sen mukaan siis jatkuvasti näet läheltä kovaa kuritusta monessa eri lapsiperheessä?Ehkä siinä tilanteessa kannattaisi tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille,ja vaihtaa tuttavapiiriäkin kenties,eikä av:llä kauhistella asiaa..toisekseen,aloituksia ei kannata tehdä,jos mielestäsi niihin saavat vastata vain kanssasi samaa mieltä olevat keskustelijat..eipä olisi kovinkaan pitkä ketju.Fiksu osaa lopettaa ajoissa,niinpä hyvät yöt ja nauti ketjustasi tästedes kaikessa rauhassa,mä meen nyt mieheni kainaloon nukkumaan :) T:8

Miksi sinä haukut muita kirjoittajia 8? Olemme älyvapaita, huvittavia ja mitä milloinkin, en ihan tarkkaan tiedä mitkä viestit ovat kirjoittamiasi. Minä olen kanssasi ihan samaa mieltä, että kuri on tärkeää sopivassa määrässä, olen sen monta kertaa sanonut tässä ketjussa.



Olen itsekin yrittänyt aikoinani kurilla saada uhmista rauhoittumaan, kun meille syntyi toinen lapsi. Se ei kerta kaikkiaan toiminut. Joskus väsyneenä sitä ei vaan jaksanut muuta. Jälkikäteen ajateltuna meidän olisi miehen kanssa pitänyt myöntää reilusti, että emme jaksa ja pyytää enemmän hoitoapua. Sitä vaan kuvittelee aina jaksavansa vaikka hampaat irvessä. Meillä on nyt jo isompia kaikki lapset, mutta kyllä tuo vauvan ja uhmiksen kanssa eläminen on ollut elämäni rankimpia kokemuksia.

joiden perässä on T:8. Hauskasti muuten itse ap tuonne nimettömänä itsellesi vastailit...minulla kun ei ole tuommoiseen tarvetta,yksi lysti tukeeko kukaan kantaani,omanipahan on :) Tietääkseni en ole ketään haukkunut,viestien järkevyyttä silloin tällöin kyseenalaistanut,mutta tännehän nyt saa laillisuuden/hyvien tapojen puitteissa vastata mitä tahtoo,totta.

saman huomasimme myös,jo hyvin varhain..

Huomion kääntäminen pois kiukuttelusta auttaa esim. tukkapöllyä paremmin,johon ainakin meidän uhmis reagoi vain räkänaurulla..t.8

joiden perässä on T:8. Hauskasti muuten itse ap tuonne nimettömänä itsellesi vastailit...minulla kun ei ole tuommoiseen tarvetta,yksi lysti tukeeko kukaan kantaani,omanipahan on :) Tietääkseni en ole ketään haukkunut,viestien järkevyyttä silloin tällöin kyseenalaistanut,mutta tännehän nyt saa laillisuuden/hyvien tapojen puitteissa vastata mitä tahtoo,totta.

Aihe herätti ehkä tällaisia reaktioita, koska rajat ja rakkaus on tämän päivän kasvatusmantra ja yleispätevä totuus, joka ratkaisee kaiken näinä jäähytuolin luvattuina aikoina, vaikka sitten unohdettaisiin se rakkaus ja keskityttäissiin vain rajoihin. Eikä yleistotuutta vastaan saa hyökätä!



Yhden haastavan ja kahden "helpon" lapsen äitinä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Peruskuri on tarpeen, mutta jos homma meinaa karata käsistä, on turha laittaa kovaa kovaa vastaan. Parempia tuloksia saa ymmärtämällä, ohjaamalla ja opastamalla.

jos itse olet lauman mukana menevää massaa,se ei tarkoita että sun pyhät yleistotuutesi olisivat yleistotuuksia myös muille.Meillä kyllä sekä rakastetaan että rajoitetaan.Ymmärretään myös,mutta rajansa silläkin.Ehkä juuri tän ymmärtämiskulttuurin takia näitä kouluampujia sun muita sekopäitä nuorissa riittää.Mielestäni vain vanhempien satu,jonka avulla luistaa vastuusta.Lapsia ei enää uskalleta pitää aisoissa,on helpompi antaa tenavien määrätä kuin olla itse se päättävä aikuinen...

sinänsä ap:n aloitus oli ihan fiksu,ja ymmärrän myös mitä haki takaa,nämä ketjussa jälkeenpäin esitetyt mielipiteet teki tästä naurettavan.Yritetään päteä vaikkei pätevyyttä ole,vai oletteko nähneet ap:n vastanneen asiallisesti yhteenkään vastakysymykseen?

Perheneuvolassakaan ei anneta kasvatusohjeita, että kuri olisi se kasvatuskeino.

Liiallinen kuri on huonon kasvattajan merkki. Kuria on helppo pitää, eikä se paljoa vaadi.

Äääripää tälle ei ole lepsuilu.

Perheissä joissa on kova kuri, niin heiltä puuttuu huumori ja vanhemman ja lapsen välillä ei ole lämpöä. Näin oli myös itseni ja isäni välillä.

Monet kurilla kasvatetut lapset vaan pelkäävät vanhempiaan.

tänä päivänä paljon suurempi ongelma ovat lapset, joille ei kuria pidetä ollenkaan! Tämän voin todeta joka päivä työssäni lasten parissa.

Mun mielestä monet vanhemmat ratkaisee kasvatuksen niin, että kun ei ole aikaa tai halua antaa lapsilleen huomiota, niin sitten pidetään kuri kovana. Kun lapsi ei saa sitten huomiota, niin hänelle jää vain yksi keino. Kun tekee jotain kiellettyä, niin saa ainakin hetkeksi aikaa vanhempien huomion. Ja sitten taas kuri kovenee.



Mun mielestä kyse ei ole siitä, etteikö lapsilla olisi kuria. Mun mielestä kyse on siitä, että lapset eivät saa vanhemmiltaan riittävästi huomiota.



Ja siihen uhmaikäisen mustasukkaisuuteen kun talossa on uusi vauva. Ei tietenkään pidä sallia, että uhmis lyö vauvaa, vaan antaa sille uhmikselle enemmän huomiota ja aikaa. Uhmis lyö vauvaa, kun ei saa enää vanhempien huomiota.

mutta kävikö edes pienessä mielessäkään,että vauva täytyy myös hoitaa,imettää ynnä muuta sellaista johon saattaa tovi hurahtaa?!!Huomiota kyllä voi yrittää antaa samalla,lukea kirjoja yms.mutta jo tämä vaan ei käy uhmiksen mielestä kuuloon...oikeasti,palikoita näkyy riittävän....