Nousetko laittamaan lapsesi kouluun?
Itse olen niin laiska ja aamu-uninen, että jään torkkumaan sänkyyn. 9vee ottaa itse aamupalaa ja pukee vaatteet päälle. Tarkastan vain, että on asianmukaisesti pukeutunut ja toivotan hyvää koulupäivää. Kun lapsi oli ekalla, nousin ylös ja katoin aamupalat jne. Nyt on onneksi oppinut niin omatoimiseksi, että saan olla taas oma laiska itseni ja nukkua puoleenpäivään.
Kommentit (29)
Heitä suorastaan nauratti joskus, kun kysyin, että tarviiko mun nousta laittamaan aamupalaa ja katsomaan, että pääsevät kouluun. Ei kuulemma tarvi. Olen sanonut, että saa herättää, jos tuntevat tarvetta. Ja joskus ovat herättäneetkin, esim. kun ovat tunteneet olonsa kipeäksi. Eivät he näytä mun " laiskuudesta" kärsineen. Päivällä olen aina kotona, kun he tulevat koulusta, ja minä tosiaan olen heille turvallinen aikuinen, joka olen aina läsnä, vaikken nyt aamiaispöydässä olisikaan. Saatavilla kuitenkin olen.
ja kolme ekaa kouluvuotta heräsin. Nyt nukun hyvällä omallatunnolla, jaksan sitten koulunjälkeen touhuta enemmän.
isojenkin lasten puolesta voi joskus tehdä joitain juttuja, koska se on vaan niin ihana huomionosoitus. Kun minä sain esikoiseni ja olin tietenkin ihan ulalla koko homman kanssa, tuntui, että lapsi asui rinnalla jne. Mun äiti tuli varta vasten tuomaan mulle omien töidensä jälkeen juotavaa ja valmiita voileipiä (asuimme samalla kadulla). Tuntui niin hyvältä, että joku jaksoi huomioida minuakin ja se lasillinen mehua auttoi taas jaksamaan kummasti. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse osaisi kaataa itselleni juomista.
Rakkaittensa puolesta vaan haluaa tehdä kaikenlaisia pieniä juttuja.
MUTTA, sitä voi näyttää muutenkin kuin aamiaispöydässä istumisella silmät ristissä. Älkää olko niin kaavoihinkangistuneita ja mustavalkoisia.
mutta levänneenä. On aika mustavalkoista ajatella että lapsen kanssa pitäisi herätä, eikö äitejä syyllistetä ihan tarpeeksi? Sitäpaitsi vuorotyöläisenä menen osasta aamuja jo 7 töihin, lapsi ei ole edes hereillä silloin, pitäisikö siitäkin olla huono omatunto.
Ei mitään " jaloa" , jota tehdään näyttävästi ja suurieleisesti kerran vuodessa.
Vierailija:
Totta kai toisen puolesta tekeminen on jaloa ja osoittaa että välittämistä
MUTTA, ...
Voi jessus että taas näkee mitä pellejä te olette!
Tapella pitää, aina vaan. Ihan sama mistä, kunhan jollain voi yrittää päteä. Edes sillä nouseeko aamulla laittamaan aamupalaa.
Mites ne lapsiparat, jotka joutuvat lähtemään aamulla yksin kouluun, kun molemmat vanhemmat ovat töissä, eikä kukaan ole lähettämässä? Säälitkö heitäkin?