Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toinen lapsi tosiaan toi meille, tai ainakin minulle onnen. Kärsimme sekundaarisesta hedelmättömyydestä
04.05.2008 |
ja olen ollut ihan saamaton kotioloissakin ennen raskautta. En ole oikeastaan muuta tehnyt kuin nettaillut ja tiuskinut vain miehelleni (tietenkin olen lapsen kunnialla pyrkinyt kasvattamaan).
Nyt kun meillä on se kauan kaivattu toinen lapsi, minulla on tuolla jopa pullataikinakin kohoamassa. =)
Meidän kämppä hohtaa puhtaana ja minä tunnen olevani tosi onnellinen.
Joskus se lapsen saaminen vaan on se paras ratkaisu.
Olin tosiaan masentunut ja ahdistunut, etten kohta enää nähnyt mitään iloa tuosta esikoisestammekaan. Kävinkin terapiassa, mutta vasta se toinen raskaus paransi minut.
Kommentit (9)
että surin etten saanut tarjottua esikoiselle sisarusta, perhettä, tukea kun meitä ei enää ole.
Tuntui että teki jotenkin häntä kohtaan väärin, jos hän jäisi ainoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan kerro tätä kuitenkaan esikoisellesi ja pidä huoli siitä ettei hän ikinä saa vahingossa kuulla sivustakaan tästä asiasta, hän saa raukka ikuisen arven pieneen sieluunsa ja murehtii loppuelämänsä sitä, ettei hänestä ollut äidille mitään iloa...
Hänellä on oikeus ihan peruselämään, ei hän ole lelu.
myös tuottaa iloa vanhemmilleen. On aika surkeaa minusta, jos ap:n ensimmäinen lapsi ei tätä ole saanut osakseen, vaan vasta hänen sisaruksensa on tuonut onnen äidin sydämeen.
Vierailija:
myös tuottaa iloa vanhemmilleen. On aika surkeaa minusta, jos ap:n ensimmäinen lapsi ei tätä ole saanut osakseen, vaan vasta hänen sisaruksensa on tuonut onnen äidin sydämeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sain esikoisen, mutta esikoisen ollessa noin kaksi aloin masentua (ei siis ehkäisyä esikoisen jälkeen). Kun sitten vihdoin esikoisen ollessa kolme raskauduin uudestaan, alkoi elämä taas hymyillä. Olen kyllä ollut hyvä äiti koko ajan esikoiselle, ja hänellä on aina sydämessäni erityinen paikka eli en koe mitään huonoa omaatuntoa. Itse asiassa eniten ehkä murehdinkin sekundaarisessa lapsettomuudessa sitä, etten pysty tarjoamaan sisarusta esikoiselle.
Ja siishän eihän tuo tietoista ole, mutta silti voi tuntea järkyttävää ja syövyttävää menetyksen tunnetta, kun ei lisää tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkyttävää lukea tuollaista tekstiä kuin ap:n kirjoittama. Säälin esikoistasi.
Alue: Aihe vapaa
Minä tosin sairastuin ensin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sen jälkeen kun parannuin siitä ja toinen lapsi tuli haaveisiin, alkoi se masentuminen tulla takaisin.
Kun tärppiä ei ollut kuulunut, ahdistuin jokaisesta kuukautisesta ihan hirveästi ja itkeskelin tosi usein.
Hoidin todellakin esikoisen siinä samalla ja toivottavasti häneen ei ole tullut mitään vakavaa vauriota, kun minä olin niin masentunut.
Toki pystyin iloitsemaan esikoisesta, oli ihanaa seurata hänen kehittymistään ja kasvua. Mutta koko ajan siellä taustalla tykytti ja takoi ajatus siitä toisesta lapsesta.
Nyt jaksan keskittyä enemmän myös esikoiseen. Vauvan uniaikaan me touhuilemme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pelaamme pelejä, rakennamme palapelejä, ulkoillaan, leivotaan pullia yhdessä yms. yms.
Nuo syyllistävät viestit laittoivat miettimään, onko asiat oikeasti noin huonosti, mutta eivät ne onneksi ole. Tai sitten aika kultaa muistot. :P
Toinen lapsi toi etuja myös esikoiselle.
-ap