Mitä mieltä miehestäni?Kirjoitin jo äskön pitkän sepostuksen ja viesti vain katosi.
En ymmärrä mieheni käytöstä. Hän haukkuu minua vaikka kuinka kamalilla nimityksillä (huorakin olen ollut usein ja tappouhkauksiakin on kännipäissään ladellut). Muuten voisin haukkumista vielä sietääkin, mutta kun nykyään täämä täytyy aina tehdä kahden pienen lapsemme kuullen. Tänään hän huusi kurkku punaisena autossa lasten istuessa takapenkillä, kuinka minä olen hullu ämmä, haistatteli vittua jne. Minä itkin ja koitin pyytää häntä lopettamaan haukkumiseni ja huutamisen lasten kuullen. Sen jälkeen sain taas tavanomaiset erouhkailut, hänellä olisi kuulemma yksin paljon mukavempaa. Tuntuu, ettei lapsillakaan ole mitään väliä. Tavallisesti hän uhkailee riitojen yhteydessä aina lähdöillänsä ja usein häipyykin omiin menoihinsa jättäen minut ja lapset itkemään kotiin. Tuntuu, että hänellä ei ole lainkaan omaatuntoa: pystyy nukahtamaan suoraan haukuttuaan minut todella rumasti ja sitten myöhemmin kääntää kaikki tekemisensä ihan nurinpäin. Yleensä minä olenkin ollut se jok aon käyttäytynyt huonosti.
Kommentit (11)
Ajattelepa nyt itse. Tarvitseeko vielä kertoa.
Mielestäni sinä olet vastuussa lapsillesi siitä, ettei heidän tarvi kasvaa tuollaista pas*aa kuunnellen! Lähe nyt litoon tai terapiaan molemmat!
Ei tappouhkauksia voi vain ohittaa!
joten olen aikalailla yksin tämän asian kanssa. Aina ajattelen, että kerro jollekin, mutta en ole pystynyt.
Tuollaiseen nimittelyyn ei kukaan täysjärkinen rupea ilman syytä. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä onko ehkä itse mennyt jossain asiassa liian pitkälle. Jos ei tunnu siltä, niin on aika istua keskustelemaan asiat ulkopuolisen henkilön kanssa. Psykologi tai avioero ovat hyviä vaihtoehto.
Älä syyllistä itseäsi, sinä et ole tehnyt mitään, miehesi vain on luonteeltaan tuollainen. Siitä ei parannuta, vaan kuten alkoholismi, se vain pahenee ajan kanssa. Tiedän mistä puhun, sillä olen elänyt samanlaista elämää kuin sinä. Viimein karkasin, kun minulle oli asetettu päivämäärä jolloin kuolisin= päivä jolloin mies kotitui reissultaan. En jäänyt odottamaan, älä jää sinäkään.
Etsi googlella narsistien uhrien tuki, kirjoita sinne ja lue muiden viestejä. Saat tukea, rohkaisua ja voimaa. Ja ennenkaikkea heräät huomaamaan, ettei miehesi käytös yksinkertaisesti ole normaalia. Parisuhteenne ei ole normaali.
Voimia sinulle kovasti! Lupaathan pitää huolen itsestäsi ja lapsistasi, ja niillä viimeisillä voimanrippeilläsi paeta?
Tällainen hirviö " uhkailee sinua erolla" ? Siis yksikin tappouhkaus, huorittelu ja haukkuminen mieheni puolelta, niin hän saisi tehdä helvetisti töitä, että minä vielä suostuisin jatkamaan liitossa! Ai että tällainen ihminen vielä UHKAA SINUA erolla?
Olet selvästi henkisesti täysin alistettu ja todellisuudesta vieraantunut. Sinulla ei voi juurikaan olla jäjellä itsekunnioitusta, itsesuojeluvaistoa tai edes äidin suojeluvaistoa, jos olet valmis tuollaista katselemaan. Toivoisin todellakin, että soittaisit jonnekin ammatti-ihmiselle ja pyytäisit apua, sillä ilman todellista tukea ja ohjausta tuskin pääset tuosta suosta mihinkään. KUKAAN itseään arvostava ja vielä normaaleiden ihmissuhdekriteereiden mukaan ajatteleva ei tulisi kyselemään, että mitä mieltä tällaisesta miehestä ihmiset ovat. Tuo on eihdottomasti tuomittavaa, eikä sinun tai ENNEN KAIKKEA LASTESI kuuluisi elää tuollaisessa ilmapiirissä päivääkään.
Etkä sinä tiedä, että parisuhteen kuuluu TUODA JOTAIN POSITIIVISTA LISÄÄ ELMÄÄN, rikastuttaa ja ilostuttaa sitä, ei kuormittaa ja rasittaa. Lapsiesi isänä miehen tulisi auttaa ja tukea sinua äitiydessä, opettaa lapsille toisen kunnioitusta ja rakkauden mallia perheessä. Tietysti kaikissa parisuhteissa on vaikeita jaksoja ja riitoja, mutta tässä ei nyt ole kyse tavallisesta riitelystä. Lisäksi on hyvin helppo punnita se, koska parisuhde lakkaa olemasta mielekäs; silloin kun riitoja ja paskaa on enemmän kuin hyvää. Silloin kun parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Mitä hyvää miehesi on tehnyt itsetunnollesi ja perheesi ilmapiirille vähään aikaan? Onko tehnyt enemmän hyvää kuin haittaa? Tuskin. Eiköhän ole aika pakata kamat.
Huolestuttaa onko mies kenties ulkomaalainen ja mikä pahinta muslimi.
Jos on suomalainen niin ero on helpompaa.
EI EI ja EI. Sinä et todellakaan voisi sietää haukkumista ilman lapsiakaan. Kenenkään ei pitäisi voida sietää partneriltaan jatkuvaa haukkumista ja solvaamista tappouhkauksista puhumattakaan. Ja tuo lasten läsnäolo tilanteissa tekee asiasta vaan vielä 1000 kertaa tuomittavamman.
Nyt hankit apua itsellesi, ja jätät sen miehen avun avulla. Yhteistä tulevaisuutta et voi edes miettiä miehen kanssa, ellei ja ennen kun hän tunnustaa sairaalloisuutensa, hakee ja saa ammattiapua (yksilö- ja pariterapiaa). Sitä mahdollisuutta odotellessa sinä muutat lasten kanssa muualle ja alat rakentaa omaa nollassa olevaa itsetuntoasi uudelleen.
Tuo EI OLE NORMAALIA PARISUHTEESSA.
Olisitte varmaankin kaikki onnellisempia, kun ette olisi yhdessä.