Mä olen kauhuäiti. Ja nyt itken. Lapsi 2,5v tullut sängystään

nukkumaan mennessä, tuli tuhat kertaa pois sängystä, hyppäs isonveljen päälle ja kikatti. Lopulta jätin pojat keskenään huoneeseensa ja aika pian ne sinne nukahti

tosi hyvin olet jaksanut! En ihmettele vaikka hermostuit lopulta. Hyvä kun pistit oven kiinni kun hermostuit etkä tehnyt mitään mitä ei pitäisi. Kyllä se vielä nukahtaa.

Jos se nyt itkee niin sillä voi olla turvaton olo. Kun olet rauhoittunut, mene juttelemaan ja " sopikaa" että nyt nukutaan.

Jonain päivänä tämänkin ilta on muisto vaan.



voimia!

Kun yhden sai sänkyyn, toinen pomppi pois ja laskin yhtenäkin iltana että palautin heidät kummatkin takaisiin sänkyyn ainakin 50 kertaa per lapsi eli siinä 100 kertaa yhteensä. Sitten sain älynväläyksen ja tein tempun, jota häpeän kyllä vieläkin. Sanoin lapsille, että jos vielä kerrankin tulette sieltä huoneenne ovesta ulos, niin mörkö nappaa teidät. Ja pistin päiväpeiton pääni päälle ja jäin oven taakse odottamaan. No, ei tarvinut kauaa odottaa, kun ovi aukesi taas ja - no, kaikkea en viitsi tässä kertoa, mutta kerrottakoon, että siitä lähtien lapset jäivät kiltisti sänkyihinsä. Ainakin muutamaksi viikoksi...

Meillä kanssa yksi lapsista palautettiin saman ikäisenä 30 kertaa sänkyynsä. HUH!

Jaksamisia!

mutta hyvin keksitty ;-D

Nykyään reilu 3v nukahtaa suht hyvin itsekseen, mutta muistan kuinka pariin otteeseen oli tuollaisia kausia jolloin nukkumaanmeno oli yhtä taistelua. Voimia toivon sinulle ja toivotaan että pian helpottaisi. Tiedän kuinka hermoja raastavaa tuo on ja kuinka raivon valtaan se oma lapsi voi saada.

sanot vain että hyvää yötä ja menet itse nukkumaan

Annan sen yleensä nukahtaa sohvalle tai meidän sänkyyn ja kannan sitten omaansa kun on sikeässä unessa. Ei varmaan kovin kasvatuksellista, mutta mulla ei ole energiaa parempaan juuri nyt...

sun täytyy valvoa koko yö. vein lapsen keittiöön, pistin tuolille istumaan ja sanoin, että hyvä on, siinä saat sitten istua ja valvoa koko yön, katsokin että pysyt siinä koko ajan. Lapselle tuli äkkiä kova kiire omaan sänkyyn nukkumaan...

aikaa ja nukahtivat yleensä nopeasti. Nyt kolme-v. nukahtavat itse omiin sänkyihinsä poikkeusiltoja lukuun ottamatta.



Nukutaanko teillä muuten päikkärit? Meillä illat rauhoittuivat, kun päikkärit jäivät pois ja iltanukahtamista aikaistettiin.

Lapsi jäi hereille sänkyynsä, menin rauhoituttuani takaisin ja selitin ummet ja lammet että äiti on väsynyt ja tahtoo nukkumaan, ja että sinunkin on nukuttava että jaksat lähteä huomenna tivoliin ... Lapsi oli niin ihana, ymmärsi ja sanoi että rupeaa nyt nukkumaan. Silitin päätä, ja itkin pimeässä mutten näyttänyt lapselle, annoin suukon ja laitoin oven kiinni ja purskahdin itkuun. Samaan aikaan mies tuli kotiin ja itkin hänelle pahan oloni, hän ymmärsi ja oli ihana. Nyt kun luin vielä teidän viestit, tuntuu että en ehkä ole äiti sieltä pahimmasta päästä sittenkään...

Ja kun uutisissa puhuttiin Itävallan kauhuisästä, omat murheet tuntui niin naurettavilta siihen verrattuna.



Olipa helpottavaa purkautua tänne ja lukea että muutkin ovat olleet kyllästyneitä nukkumistaisteluun :)

Hyviä jatkoja kaikille!

AP- nyt jo paremmilla mielin.

enemmän vastuuta esikoisesta. Kun vauva syntyy, sinulla ilta menee suurimmaksi osaksi imettäessä ja iltakitinäistä vauvaa hoitaessa. Isälle on siirryttävä osa iltarutiineista ja nyt olisikin hyvät mahdollisuudet isälle ja esikoiselle kehittää joku oma " iltajippo" , jolla nukahtamiset alkaisi sujua paremmin. Onhan teillä omat vakituiset iltarutiinit, jotka joka ilta samat (pyjamat päälle, iltapala, hampaiden pesu, pissalle, iltasatu tai iltalaulu, yövalon sytytys tms.)? Jos ei, nyt on korkea aika kehittää sellainen. Joku kiva lasten yölamppu voisi olla kiva hankinta tai vaikka sellainen kuvia kattoon heijastava soittorasia, jonka voisi aina illalla soittaa viimeksi tai jättää lapsi sitä rauhassa kuuntelemaan, max aika siinä 10 min ainakin meillä...



On teidän vastuulla saada esikoisen nukahtamiset sujumaan ettei käy niin, että muutaman viikon - kuukauden päästä koko perhe syyttää esikoista, kun illat on kaaosta...mustasukkaisuus ja uusi perhetilanne ei tilannetta ainakaan helpota, jos ei siihen aktiivisesti nyt puutu. Kaikkea hyvää teille!



(Meillä sama tilanne muuten, mutta esikoinen nyt 3,5 vuotta ja vauva 6 kk. Jossain vaiheessa esikoisella oli iltahuutelut aika rasittavia, ei kylläkään koskaan ole lähtenyt itse sängystä juoksentelemaan. Nyt säännölliset iltarutiinit, tärkeä iltasatu luetaan isän kanssa vuoroilloin, vauva kun nukahtaa nykyään ennen kahdeksaa. Kun vauvan rytmi ei ollut vielä kehittynyt, silloinkin pyrittiin siihen vuorotteluun mutta aina se ei tietenkään onnistunut. Meillä esikoinen on ollut tosi äitivetoinen mutta nyt isikin alkaa olla jees...)

ittelles vaikka naistenlehti lukemiseksi. Jos lapsi liikahtaa siihen suuntaan, että meinaa lähteä sängystä, sano vain tiukalla äänellä, että nyt nukutaan tms. Jos lähtee pois, ei ehdi juoksentelemaan minnekään. Pidät vahtia ovella, lapsi lopulta tajuaa, ettei pääse mihinkään ja nukahtaa. Seuraavana iltana tuolia vähän kauemmas, mutta edelleen niin, että voit valvoa lasta. Lopulta tuolia ei tarvita, lapsi ymmärtää, että nukuttava on.

Ja vinkki myös sille raskaanaolevalle joka kantelee lastaan myöhemmin sänkyyn. Nyt jos koskaan pitäisi saada rutiinit kuntoon, usko pois on se vaan viimeisilläkiin raskaana ollessaan helpompaa kun iltahuutojaan itkevän pikkuvauvan kanssa. Muuten saattaapi olla tilanne että taaperonne kukkuu hereillä pitkälle yöhön jos vauva on iltahuutelija.



Ja asiaan, ap. Tosiaan tuollaisia varmaan tapahtuu perheessä jos toisesskin. Itsellänikin monena ultana niin kauheat morkkikset (kun ärähdän liikaa) ja kyynel simässä myös poistunut huoneestä. Eli vaikka tuossa edelle " neuvoinkin" niin ei täällä tosiaan kukaan superäiti ole :) Mutta itse sain vinkin lapsen nukkumaan monon " tolalleen laittamisessa" ollessani raskaana ja ONNEKSI tein sen.

t. jätin sen vauvan syntymän jälkeen ja homma meni ihan kamalaksi.

Vierailija:

enemmän vastuuta esikoisesta. Kun vauva syntyy, sinulla ilta menee suurimmaksi osaksi imettäessä ja iltakitinäistä vauvaa hoitaessa. Isälle on siirryttävä osa iltarutiineista ja nyt olisikin hyvät mahdollisuudet isälle ja esikoiselle kehittää joku oma " iltajippo" , jolla nukahtamiset alkaisi sujua paremmin. Onhan teillä omat vakituiset iltarutiinit, jotka joka ilta samat (pyjamat päälle, iltapala, hampaiden pesu, pissalle, iltasatu tai iltalaulu, yövalon sytytys tms.)? Jos ei, nyt on korkea aika kehittää sellainen. Joku kiva lasten yölamppu voisi olla kiva hankinta tai vaikka sellainen kuvia kattoon heijastava soittorasia, jonka voisi aina illalla soittaa viimeksi tai jättää lapsi sitä rauhassa kuuntelemaan, max aika siinä 10 min ainakin meillä...

On teidän vastuulla saada esikoisen nukahtamiset sujumaan ettei käy niin, että muutaman viikon - kuukauden päästä koko perhe syyttää esikoista, kun illat on kaaosta...mustasukkaisuus ja uusi perhetilanne ei tilannetta ainakaan helpota, jos ei siihen aktiivisesti nyt puutu. Kaikkea hyvää teille!

(Meillä sama tilanne muuten, mutta esikoinen nyt 3,5 vuotta ja vauva 6 kk. Jossain vaiheessa esikoisella oli iltahuutelut aika rasittavia, ei kylläkään koskaan ole lähtenyt itse sängystä juoksentelemaan. Nyt säännölliset iltarutiinit, tärkeä iltasatu luetaan isän kanssa vuoroilloin, vauva kun nukahtaa nykyään ennen kahdeksaa. Kun vauvan rytmi ei ollut vielä kehittynyt, silloinkin pyrittiin siihen vuorotteluun mutta aina se ei tietenkään onnistunut. Meillä esikoinen on ollut tosi äitivetoinen mutta nyt isikin alkaa olla jees...)

Ensin olet vieressä, sit vähän kauempana pikkuhiljaa. Ja iltarutiinit kuntoon, ettei tarvi lähteä enää sängystä tekemään sitä ja tätä unohtunutta tai valittaa nälkää.

Aloitin juuri työssä, jossa pitää saada lapsi nukkumaan aivosähkökäyrätutkimuksen aikana vieraassa paikassa, vieraassa sängyssä, ilman vanhempia. Mitään lääkkeitä ei nukahtamiseen käytetä.

Lapset nukahtavat näin. Hoitaja ottaa lapsesta kiinni hartioiden alta niin, että hän ei pääse pyörimään. Sitten silitellään hellästi poskea ja silmien välistä sormella, uudestaan ja uudestaan. Kun lapsi rauhoituu, niin hänen silmiään aletaan painamaan varovasti kiinni. Silittelyä jatketaan niin kauan kunnes lapsi nukkuu.

Kokeilin samaa omiin 3v. ja 4v. lapsiini ja tuo kyllä toimii. Lapset nauttivat rauhallisesta silittelyhetkestä ja rauhoittuivat nopeasti nukkumaan.



Meilläkin oli tytöllä joskus 2v. ikäisenä sellainen aika, että lapsi juoksi vielä klo. 23.30 monta kertaa pois sängystään. Saattoi repiä vielä kaikki vuodevaatteensakin monta kertaa pois sängystä. Muistan hyvin, miten ei ollut siihen aikaan enää voimia itsellä pysyä rauhallisena...

Kymmeniä kertojahan se voi sieltä kivuta takaisin.



Ja jos ei jaksa nukuttaa sinne, niin antaa nukkua viereen. Mitä pahaa siinäkin on?



Tuo on tyhmää toimintaa, puolivillaista.

On ollut sellainen jotain ysikuisesta lähtien, nyt siis vajaa 2v.