Sinä kauhuäiti Keravan Citymarketissa tänään

Tuskinpa kukaan ottaa ensimmäiseksi kasvatuskeinokseen väkivallan tai sillä uhkailun. Voi vaan olla että jollakin se on ainoa mikä toimii. Vaikea sanoa, kun en kaikkia maailman lapsia tunne.

Ihan oikeesti. Eikö silloin ole vain hyvä, että sossu saa tietää. Saavat apua ja perhetyön käymään kotona. Äiti pääsee ehkä keskustelemaan asioistaan ja jos taloudelliset ongelmat kireyden syynä, niin niihinkin saa varmasti apua. Todellista auttamisen haluahan osoittaa juuri se, että ilmoittaa avun tarpeesta, silloin kun ihminen ei itse ehkä edes tiedosta tilaansa. Ei kukaan yksityinen henkilö voi auttaa toista perhettä vakavissa ongelmissa ilman jonkun instituution apua.



Olen jo pitkään ihmetellyt tätä sossu-vastaisuutta. Minusta on tehty lastensuojeluilmoitus ja oltiin sossun " silmän alla" pari vuotta. Ja kun kaikki meni hyvin, niin pääsiin siitä " riippakivestä" . Olen ikuisesti kiitollinen perhetyölle, kasvatusneuvolalle, sossulle ja muille siitä, että ottivat vastuuta lapseni elämästä kun itse en pystynyt. Eihän se kivaa ollut kun kyylättiin, mutta auttoi meitä kuitenkin.



Sitä paitsi ei lastensuojeluilmoitus tarkoita sitä, että tulisi välttämättä mitään toimia. Ne tsekkaa tilanteen ja tekee itse johtopäätökset ja päättä sen mukaan jatkosta.

Ja meidät oli adoptoitu... että silleen voi käydä kun joutuu

omasta perheestä siitä ihan kamalasta pois niin ei se aina

vaihtamalla parane....

Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN päästänyt sammakoita suustaan julkisella paikalla?



Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN uhkaillut lastaan?



Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN tiuskinut lapselleen?



Nimittäin voin uskoa et jokainen ku miettii tarkaan löytyy se YKSI kerta takuulla.

Onneksi.

Vierailija:

Kannattaa pyytää kaupasta turvakamerakuvat. Jos on jo sossuille tuttu perhe, on helpompi puuttua asiaan.

Äiti harrastaa koko ajan tuollaista kielenkäyttöä, mies vaikenee ja lapset pelkäävät :(

Jos niiden lasten korvat eivät olleet mustina ja ketään ei ollut potkittu kotoa pois, niin eihän ap:lla ole mitään raportoitavaa niille sossuille! Itse uhkailen yhtä lastani korvasta raahaamisella vähän väliä koska hän ei satu uskomaan mitään muuta. Ja herranjestas sentään, olen pari kertaa myös oikeasti raahannut hänet korvasta omaan huoneeseensa kun mikään muu ei ole auttanut! Ja samoin jos joku meinaa muuttaa kotoa pois, kehotan aina kokeilemaan onneaan maailmalla. Ei se tarkoita, että oikeasti ajaisin heidät ulos kotoa. Lapset ovat tottuneet tällaiseen kielenkäyttöön ja myös ajoittaiseen huutamiseen, eivätkä ole sen epätasapainoisempia kuin lapset keskimäärin. Itse en tajua äitejä, jotka eivät ikinä näytä tunteitaan.

Vierailija:

Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN päästänyt sammakoita suustaan julkisella paikalla?

Vähemmän kuin yksityisellä paikalla, mutta tietenkin niitä sammakoita välillä tulee. Mutta ne eivät ole sitä, että kertoisin lapsilleni inhoavani heitä, haluavani heistä eroon tai uhkailisi väkivallalla.

Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN uhkaillut lastaan?

Toki uhkailen lapsiani, mutta pääasiassa asioilla, jotka voin toteuttaa. Joskus hermo pettää ja uhlkailen sellaisella, jota en voi toteuttaa, mutta en silloinkaan väkivallalla tai hylkäämisellä. Saatan uhata, että en enää ikinä ota heitä mukaan mihinkään, lähde heidän kanssaan julkisille paikoille tai että he ovat kohta kotiarestissa 18-vuotiaaksi, mutta en uhkaa väkivallalla tai hylkäämisellä, IKINÄ. Sekä järki että kokemus myös sanoo, että toteuttamiskelvottomilla asioilla uhkailu on hyödytöntä ja kalahtaa aina omaan nilkkiaan. Uhkailun teho on moninkertainen, kun lapsi tietää, että uhkaus toteutetaan, jos uhkavaatimusta ei totella. Siksi AINA kannattaa uhata asioilla, jotka on valmis totetuttamaan.

Kuinka moni väittää ettei ole KOSKAAN tiuskinut lapselleen?

Olen tiuskinut, mutta edelleen se on eri asia kuin lasten säälimätön haukkuminen, mollaaminen tai uhkailu väkivallalla tai hylkäämisellä. Pyydän tietysti myös tiuskimisiani anteeksi, enkä pidä sitä oikeutettuna käytöksenä.

ikinä saa kotona esimerkkiä suoraan ilmaisuun? Nyt alan ymmärtää miksi jotkut lapset seisovat avuttomina ja ihmeissään toisten töniessä. Hehän eivät vaan tiedä, että silloin pitää ottaa ääni ja mahdollisesti myös uhkaavat eleet käyttöön kun kotona on aina vaan päätä silitelty.

Mutta ei se heistä silti hyvältä tunnu. Toisen ihmisen korvasta raahaaminen tai sillä uhkailu ei ole tunteiden näyttämistä vaan väkivaltaa. Se sattuu ja loukkaa, mutta tietysti ihminen, ja lapsi erityisesti, sopeutuu ympäristöönsä ja jatkaa elämäänsä, oli ympäristö kuinka kauhea tahansa. Huutaminen ja räyhääminen ei myöskään ole mitään ainutlaatuista tunteiden näyttämistä, se on vain ja ainoastaan huutamista ja räyhäämistä. Se on tunteitaan käsittelemään ja ilmaisemaan kyvyttömän ihmisen keino päästä valloille tuntemuksia, joita ei osaa tai pysty käsittelemään.

Puhun kokemuksesta. Olin itse nuorempana henkisesti ja fyysisestikin väkivaltainen räyhääjä parisuhteissani. Lisäksi myös manipuloin ja pelasin erilaisia valtapelejä lähisuhteissani. Onneksi minulla ei ollut silloin lapsia. Mieheni kanssa yhdessä opettelimme parempia riitelytekniikoita ja ilmaisemaan tunteitamme rakentavammin. Ja sanottakoon, että räyhäämisestä luopuminen ei ainakaan vähentänyt tunteiden ilmaisua, päin vastoin. Opin myös erittelemään tunteitani ihan toisella tavalla. Ennen minulla oli tasan yksi negatiivinen tunne, vitutti, nykyisin olen turhautunut, peloissani tai pelästynyt, surullinen, pettynyt, hämmentynyt, epävarma, loukkaantunut, kateellinen, koen itseni väärinkohdelluksi ja olen siksi vihainen jne. Sanoisin, että tunneilmaisuni, niin negatiivisten kuin positiivisten tunteiden, on moninkertaistunut sen jälkeen, kun opettelin eroon räyhäämisestä.

Vierailija:

Jos niiden lasten korvat eivät olleet mustina ja ketään ei ollut potkittu kotoa pois, niin eihän ap:lla ole mitään raportoitavaa niille sossuille! Itse uhkailen yhtä lastani korvasta raahaamisella vähän väliä koska hän ei satu uskomaan mitään muuta. Ja herranjestas sentään, olen pari kertaa myös oikeasti raahannut hänet korvasta omaan huoneeseensa kun mikään muu ei ole auttanut! Ja samoin jos joku meinaa muuttaa kotoa pois, kehotan aina kokeilemaan onneaan maailmalla. Ei se tarkoita, että oikeasti ajaisin heidät ulos kotoa. Lapset ovat tottuneet tällaiseen kielenkäyttöön ja myös ajoittaiseen huutamiseen, eivätkä ole sen epätasapainoisempia kuin lapset keskimäärin. Itse en tajua äitejä, jotka eivät ikinä näytä tunteitaan.

Opetetaan, että ketään ei terrorisoida, toista ei ole oikeutta satuttaa, puolensa voi pitää ilman väkivaltaa. Ja mitä olen katsellut toimintaa leikkipuistoissa ja päiväkodin pihalla, niin topakka " Ei!" , " Lopeta!" , " Älä tee noin!" toimii ihan hyvin sielläkin. Minun kokemukseni mukaan juuri ne väkivaltaan turvautumaan joutuvat ovat niitä epävarmoja ressukoita, itsevarmojen lastenkaan ei tarvitse turvautua nyrkkeihin. Nyrkeillä ei aikuisten maailmassakaan pärjää kuin korkeintaan lähiöbaarin hierarkiassa ja minun tavoitteeni ei ole kasvattaa pojistani sitä lähiöbaarin kovinta jätkää, joka pitää naisensa nyrkillä järjestyksessä, uskaltaa vittuilla vaikka poliisillekin ja sanoi sille sossunämmällekin, että rahat tänne nyt perkele.

Vierailija:

ikinä saa kotona esimerkkiä suoraan ilmaisuun? Nyt alan ymmärtää miksi jotkut lapset seisovat avuttomina ja ihmeissään toisten töniessä. Hehän eivät vaan tiedä, että silloin pitää ottaa ääni ja mahdollisesti myös uhkaavat eleet käyttöön kun kotona on aina vaan päätä silitelty.

En minäkään suinkaan sanonut että kannatan väkivaltaa ja etenkään lasten keskistä väkivaltaa, mutta valitettava tosiasia ainakin meilläpäin on, että lapset tuppaavat olemaan väkivaltaisempia kuin aikuiset. Varmaan topakka EI riittää monille, mutta kun monilla on vaikeuksia saada sitäkään sanottua. Tämä edellinen juttu on kyllä ihan asian vierestä, mutta ap:n aloituksen perusteella on mielestäni mahdotonta sanoa, onko kyseinen rähjääjä-äiti oikeasti kykenemätön huolehtimaan lastensa hyvinvoinnista. Ja kyllä minä ainakin rähjään ihan eri rekisterillä kuin pelkkä vitutus. Ilmaisen vain turhautumista, ärsyyntymistä, väsymystä yms. rähjäämällä ja tämän tietävät kaikki perheenjäsenet, jotka myöskin saavat rähjätä jos siltä tuntuu.

Olin aika tunnekuohussa silloin, kun tuon viestin kirjoitin ja vakaasti sitä mieltä, että jos tuohon ämmään törmään vielä ja hän samalla lailla käyttäytyy, niin tekisin siitä ilmoituksen. Rehellisesti sanoen en tiedä, tekisinkö niin. Toivottavasti.

Tuohon viestiin kirjoitin vain osan törkeyksistä, joita hän suustaan suolsi. Kuvaavaa oli mielestäni se, että myös muut (se tyttö äitinsä kanssa) jäivät tuijottamaan tätä perhettä pelästyneen näköisinä. Silloin en kuullut, mitä tämä äiti sanoi.

Sitä paitsi se ilmoitus (varsinkin jos niitä on muitakin), voisi nimenomaan tuoda tälle perheelle apua, vaikka sitä keskusteluapua sitten. ja kuten sanoin, rähjään itsekin lapsilleni toisinaan, julkisestikin. Ja olen nähnyt varmaan satojen muidenkin tekevän tätä eli en ole tynnyrissä kasvanut. Mielestäni tämä erosi ihan radikaalisti noista ns. normaaleista rähjäämisistä, vaikka en nyt tähän osannut niin hyvin tapahtumaa kuvaillakaan. Mutta toivottavsti tuo äiti näki tämän (vaikka epäilen) ja tunnisti itsensä.

ap

Huudan minäkin väsyneenä lapsilleni



mutta apn kuvailema äiti kuulosti pelottavalta, sadistilta, kenties mielisairaalta.

mitä jos jotain vastaavaa olisikin sanonut mies vaimolleen " väännän korvasta" uhkailua, voi olla että olisimme reagoineet mutta nythän kohteena olivat vain lapset...

Olen minäkin huonosti joskus lapsia kohtaan käyttäytynyt, mutta jos tuo on jonkun mielestä normaalia niin..

Itsekin olen välillä väsynyt ja kun 4v uhmailee tarpeeksi, niin kyllä julkisella paikalla välillä pääsee suusta, että " annan sulle selkäsaunan jos et lopeta" ja oikeasti siis lapselle ei IKINÄ ole annettu mitään selkäsaunaa (sanonta perua varmaan omasta lapsuudesta). Uhkailen kyllä kaikilla rangaistuksilla esim. telkkaria ei katsota jne. mutta ikimaailmassa en voisi sanoa noin lapselle, että pääsepähän sustakin eroon. Joskushan toki siltä tuntuu, kun uhmaikäinen tarpeeksi stressaa, mutta että sen sanoisi ääneen lapselle, niin ei ikinä...

AP:lle



Et tiedä perheestä oikeasti mitään. Et siis mitään. Mitättömän

pienen hetken näit heidän elämäänsä. Huoh...



Tekemällä ilmoituksen heistä voit saada " selän katkeamaan"

eli saat aikaiseksi tai siis järjestelet perheen asiat SINULLE

sopivimmin eli kun teet ilmoituksen niin pato voi murtua.



mm. tulee avioero, lapset huostaan otetaan, sisarukset

sijoitetaan erikseen ja taas on YKSI TÄYDELLINEN äiti

pelastanut perheen pulasta ja OMA SÄDEKEHÄ vaan

vahvistuu.



Toki en kannata minäkään rumaa puhetta lapsille mutta

sorrun kyllä itsekkin välillä linjalle UHKAILU-LAHJONTA :D



Oikien hauskaa kyttäysreissua AP:lle seuraavalle kerralle

KERAVAN reissulle. Tuleppa tänne Hkiin niin saat ruveta käyttämään

puhelinta oikeen koko rahan edestä....

ei ap:n tarvitsekaan tietää perheestä yhtään mitään. Hän kertoo siitä hetkestä, minkä kaupassa näki.



Ja se jo oli tarpeeksi karmeaa kuultavaa. En todellakaan edes uskalla ajatella, mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu...



On todella surullista, että tämä " huolehdi vain omista asioistasi" -mentaliteetti vallitsee näin voimakkaana. Veikkaanpa, että pahimmat ap:n dissaajat ovat heitä, jotka samalla tavalla alistavat ja väheksyvät lapsiaan, joten ap:n kuvailema kielenkäyttö tai käytös ei heitä millään tavalla hetkauta.



Itse olen pari kertaa antanut vastaavassa tilanteessa palautetta, mutta voitte vaan kuvitella, millaista vastakaikua se on saanut ;-)



Jokainen meistä voi sulkea silmänsä ja uskoa, että maailmassa ei ole pahuutta ja kaikkia lapsia kohdellaan hyvin. Mutta eihän se niin ole. Ikävää vaan, että juuri näiden väheksyjien takia moni muukin alkaa kuvitella, ettei mihinkään saa puuttua...