Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat jotenkin läpimädällä tavalla katkeria ja kateellisia
30.04.2008 |
mutta eivät itse ole valmiita laittamaan tikkua ristiin sen eteen, että saisivat niitä kadehtimiaan asioita? Ja ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki se hyvä, mitä muilla ihmisillä on, on viekkaudella ja vääryydellä saatu? Ja että itse on aina jäänyt kaikkea hyvää paitsi - ja näin tulee aina olemaankin - joten on syytäkin olla katkera ja vihainen.
Kommentit (12)
Mä en ole kokenut vastaavanlaisia vaikeuksia, mutta noin periaatteessa olen vain sitä mieltä, että elämä on helpompaa kun lasi on puoliksi täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan kaikkialla toitotetaan, osta tämä, niin olet onnellin! Laihduta ja teetä isommat rinnat, olet onnellinen...!
Ihmiset eivät voi antaa itsensä olla onnellisa, jos heillä ei ole kaikkea -mikä on sula mahdottomuus. vasta kun ihminen tajuaa, ettei kaikkea koskaan tulee saamaan, eikä edes tarvitse(!) voi hän olla onnellinen.
Monelle se valitettavasti vaatii sen, että käy lähellä kuolemaa tmv. radikaalin jutun, että todella ymmärtää millä on merkitystä ja millä ei.
Eihän mikään tuntuisi miltään.
t. ap
ja ylipäätään onni ei ole sama kun materia...! Tänä päivänä vaan tuntuu sen onnen olevan uusin elektroniikka ja iso omakotitalo, kallis auto jne. On sekin väärin että olen onnellinen sitten kun minulla on jättimäinen plasma-tv tmv. -ajattelu. Onnellinen voi olla ihan ilman koko tv:tä jne.
Moni shoppaa pahaa oloaan pois, ymmärtämättä ettei se onni koostu uudesta bemarista tai Hästens sängystä, vaan onnellinen voi olla vaikka eläisi sähköttömässä savimajassa...!;) Yhdessä oleminen rakkaiden kanssa jne. on paljon arvokkaampaa.
Mieheni isä kuoli. Isänä pitämänsä mies ei ollutkaan biologinen isä. Tämä oli selvinnyt murrosiässä. Mieheni kaksi siskoa saivat koko isän perinnön miinus lesken osuus. Mieheni kaksi sisarta perivät isänsä vanhemmat kun nämä kuolivat. Asuvat molemmat hienoissa taloissa, velkaa ei ole perintöjen ansiosta nimeksikään, kesämökitkin löytyy kun ei ole tarvinnut asunnosta laitaa ottaa. Kyllä se vähän pistää vituttamaan, mutta elämä on kato, ei voi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen kateellinen ja katkera siksi, että en saa elää tavallista arkea niinkuin monet muut tuntemani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen itse tyytyväinen taloudellisesti(kin), aivan kaikkea ei saa mitä ehkä haluaisi, mutta onpahan asioita, mitä haluta.
Erityisen kiitollinen tosin olen siitä, että olen löytänyt itselleni kunnollisen ja mukavan elämänkumppanin. Sitä ei rahalla saa!
Ihan täyttä elämää mekin elämme, valtava asuntolaina painaa tietty. Mutta meidän lapsi aikanaan tietää kyllä kuka on isä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muilla on, on itseltä pois. Vaikka itsellä olisi jo kaikkea, siltikin joiden on vaikea sulattaa sitä mitä muilla on. Minkä toinen on oikeasti saanut kovalla työllä, on toisen mielestä vain joku optinen harha ja oikeastihan kyse on vain tuurista, vääryydestä itseä kohtaan ja oikeasti se kovan työn tulos kuuluisi juuri minulle eikä sille toiselle. Tämän tyylinen ajattelu on ihan tyypillistä monelle ihmiselle.
Itse olen ollut aivan toisenlainen syntymästäni lähtien. Meinasin kuolla synnytyksen aikana, selvisin kuitenkin, mutta vammauduin. Vammastani huolimatta olen vaatinut itseltäni aina paljon, enemmän kuin muilta. Onneni on omaa tuotostani, kovan työni hedelmiä. Opin kävelemäänkin, vaikka lääkärit halusivat amputoida jalkani, jotta minun olisi helpompi olla. Opin jopa juoksemaan. Omalla työllä ja sisulla, ei sillä, että kaiken olisi tultava valmiina syliin.