Kuinka monella teillä on kummi "hylännyt"
ja jättänyt kaiken yhteydenpidon jokajouluiseen joulukorttiin?
Kommentit (6)
"hylkäsi" mut kun olin hieman alle kouluikäinen. Siihen asti olivat olleet tosi paljon yhteydessä. Tuntui tosi kurjalta ja olin katkera. Kun veljeni kummi vei hänet elokuviin synttäripäivänä, olin haljeta kateudesta ja pettymyksestä omaa kummiani kohtaan.
Rippijuhliini lähetit kutsun, mutta ei kummia kuulunut, ei edes korttia tullut, vaikka oikeasti odotin ja uskoin kummini tulevan.
Nyt aikuisena tekisi joskus mieli ottaa yhteyttä tai selvittää, millainen ihminen kummini oikeastaan onkaan.
Pahinta varmaan oli, että olin aiemmin ollut hyvin ylpeä kummistani, jonka kanssa teimme kaikkea kivaa ja joka oli mukava.
Lähetän joulukortin ja -lahjan sekä synttärilahjan. En pidä muuten yhteyttä. Lapsi on vielä alle kouluikäinen, mutta en tiedä, miten toimin sitten, kun tulee rippijuhlat yms. juhlia. Todennäköisesti jätän menemättä. Taustalla tähän hylkäämiseen on mun hankala suhde kummilapsen vanhempiin.
Toisaalta kun mietin, aivan samoin ovat toimineet omat kummini. Ei mun mielestä oo mitenkään outoa, jos kummi vain lähettää kortin tai lahjan pari kertaa vuodessa. En mäkään koskaan käynyt missään kummini kanssa eikä kyllä veljenikään. Kortit ja lahjat lähettivät ja ehkä maksimissaan kerran vuodessa nähtiin. Ei muuta ja tyytyväisiä oltiin. En aio itsekään viedä myöskään muita kummilapsiani mihinkään koskaan. Hankalaa, kun lapsoset asuvat ympäri Suomea...
jos lapsen ja kummien yhteys katkeaa, niin lapselle voi ottaa uudet kummit (yhden kerran) ja ne merkitään kirkonkirjoihin. papille pitää selittää syyt ja hän asian hyväksyy. meillä toimittiin tytön kohdalla niin, kun yhteys katkesi kokonaan ja tyttö itki kummejaan kun veljen kummit pitivät yhteyttä. mutta kait niitä oikein aktiivisia kummeja on harvassa, jokaisella on omat kiireensä. ainakaan jos vanhemmat ei ole tekemisissä, niin helposti se kummilapsikin jää huomiotta. kannattaa koittaa itse olla aktiivinen yhteydenpidon kanssa, eihän se ole vain kummin velvollisuus ja eivät kummit ihan lahja-automaatteja ole. mut jos ei yrityksistä huolimatta yhteyttä synny, niin voi miettiä uutta kummia.
Sinähän lähetät kortin ja peräti lahjan kummilapsellesi. Itse en saanut korttiakaan, vaikka joulukortin itse aluksi lähetinkin. En muista aiemminkaan saaneeni kumiltani lahjoja, vaikka niitä saatoinkin saada. Mutta se, ettei edes korttia koskaan tullut, oli kyllä aina hirveä pettymys lapselle. Tuntui käsittämättömältä, että minut oli niin unohdettu ja haluttiinkin unohtaa.
3
Lähetän joulukortin ja -lahjan sekä synttärilahjan. En pidä muuten yhteyttä. Lapsi on vielä alle kouluikäinen, mutta en tiedä, miten toimin sitten, kun tulee rippijuhlat yms. juhlia. Todennäköisesti jätän menemättä. Taustalla tähän hylkäämiseen on mun hankala suhde kummilapsen vanhempiin.
Toisaalta kun mietin, aivan samoin ovat toimineet omat kummini. Ei mun mielestä oo mitenkään outoa, jos kummi vain lähettää kortin tai lahjan pari kertaa vuodessa. En mäkään koskaan käynyt missään kummini kanssa eikä kyllä veljenikään. Kortit ja lahjat lähettivät ja ehkä maksimissaan kerran vuodessa nähtiin. Ei muuta ja tyytyväisiä oltiin. En aio itsekään viedä myöskään muita kummilapsiani mihinkään koskaan. Hankalaa, kun lapsoset asuvat ympäri Suomea...
Lähetän joulukortin ja -lahjan sekä synttärilahjan. En pidä muuten yhteyttä. Lapsi on vielä alle kouluikäinen, mutta en tiedä, miten toimin sitten, kun tulee rippijuhlat yms. juhlia. Todennäköisesti jätän menemättä. Taustalla tähän hylkäämiseen on mun hankala suhde kummilapsen vanhempiin.
Paitsi että olen miettinyt onko parempi etten lähetä edes sitä korttia tai lahjaa. Koskaan en kuule mitään sieltäpäin ja olen pohtinut pitäisikö se ottaa vihjeenä yhteydenpidon lopettamiseen...
Vanhemman lapsen toinen kummi on kuollut ja toinen muisti joulut ja synttärit 5-v asti ja sen jälkeen ei ole mitään kuulunut.
Nuorempi ei ole kummeja nähnytkään. Eivät edes lapsen ristiäisiin päässeet.
Kummit eivät ole nähneet kuin kuvasta kummilapsensa. Ovat miehen sukulaisia.
Mitenkään eivät ole muistaneet. Ei edes sitä joulukorutia lähettäneet.
Meidän oli vaikea keksiä ketään kummiksi ja otettiin sitten ne jotka suostuivat.
Ei olla edes odotettu mitään lahjoja tai kylässä käymisiä.