Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen epätasa-arvoa vaikea joskus välttää
30.04.2008 |
Meillä on uusperhe ollut kasassa vajaan vuoden. Lapset ovat miehen ja siis meille etälapsia, vierailevat joka toinen viikonloppu ja kerran keskellä viikkoa. Lasten äiti ei pahemmin ex-miestään arvosta ja hän tuo sen lapsillekin esille. Lapset tykkäävät varmasti isästään ja isä rakastaa heitä täydestä sydämestään. Suhteessa on kuitenkin säröjä, koska lapset ovat usein törkeitä, suorastaan käsittämättömän epäkohteliaita isälleen. Kertovat miten isä voisi ihan hyvin olla vaikka kuollut tai että onpa kiva kun ei tarvitse olla täällä! Viimeksi isompi sanoi, että voi kun sä isä olisit kuollut niin kaikki tää olis mun! Lapsi ei ollut mitenkään vihainen isälleen, eli ihan hyväntuulisesti sen sanoi, kuin toteamuksena. Meillä on miehen kanssa hyvä suhde ja yhteinen lapsi on tervetullut. Olen vain nyt miettinyt, että tuleehan hänen suhde isäänsä olemaan aivan toisenlainen kuin mitä isän suhde näihin lapsiin. Ennen kaikkea en missään nimessä antaisi mun lasten puhua noin epäkunnioittavasti omasta isästään - korjaisin jos yrittäisivät - toiseksi tietysti minäkin olisin paljon rakastavampi tälle meidän pikkuisellemme kuin mitä olen miehen lapsille. Heihin ei samanlaista sidettä oikein voi luoda ja onhan heillä tosiaan se äitikin. Tietysti toleranssia lasten suhteen pitää olla, mutta välillä näiden lasten kommentit ovat jotenkin aivan äärettömän järkyttäviä. Sen vielä ymmärtäisi jos vihaisena sanoo kaikenlaista, mutta nämä ovat usein ihan hymyssä suin tai muuten toteavat.
Kommentit (37)
Lapsia ei voi arvioida samoilla kriteereillä kuin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsia ei voi arvioida samoilla kriteereillä kuin aikuisia.
ei mulle sellaista tietty kukaan syytänytkään, eli sinänsä ihan ymmärrettävää lapsilta. Minusta suurin syypää on se äiti joka mustamaalaa lasten isää.
En ihan ymmärtänyt jutun pointtia...
Kasvattiko kukaan näitä lapsia tuossa tilanteessa? Oletko varma, että nuo on äidin viljelemää juttua vai oliko se vain lasten tapa kerjätä huomioa itselleen? Joskus lapset ottaa huomion pahalla, jos eivät sitä hyvällä saa... tai pahallakin vaikka saisivat hyvälläkin.
Ja miksi olet jo etukäteen päättänyt, että et tule yhtä läheisiksi miehen lasten kanssa? Eihän kaikki biologisetkaan vanhemmat ole kauhean läheisiä lapsilleen (kun ovat vaikka paljon reissutöissä) ja silti he ovat niitä tärkeitä aikuisia näille lapsille. Ja mikä siinä on, ettei tasa-arvo toteutuisi teidän etälapsien että mahdollisten biologisten lapsien välillä. Onko se aika se mittari, että miten tärkeä lapsi on tai tasa-arvon mittari? Mielestäni oleellista on se, että lapsia kohdellaan samalla tavalla - toki ikätasoonsa suhteutettuna. Miksi sanot, että olisit yhteisille lapsille sanonut, että tuolla tavalla ei saa puhua isälleen? Mikset nyt sanonut?
Vierailija:
Kuten itsekin kirjoitit, lasten äiti ei miestään arvosta, joten varmana juttelee noita juttuja sitten lapsilleen, ja he toistavat niitä " hymyssä suin" kuten sanoit.
Ja onko pakko tuoda asia tuolla tavalla esille?
Vierailija:
Lapsia ei voi arvioida samoilla kriteereillä kuin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he ovat melkein koko visiitin ajan toiminnan keskipisteenä. Tietenkään huomiota ei voi koskaan olla tarpeeksi ja aikamoinen puutehan siitä isän läheisyydestä aina onkin (koska arkea vietetään äidin kanssa).
Musta kyllä aika vahvasti tuntuu siltä, että lapsista ei koskaan tule tulemaan minulle kovin läheisiä. En minä voi heitä noin vain kaapata syliin, paijata, viedä suihkuun, leikata hiuksia ja kynsiä - sellaista, mitä nyt oman lapsen kanssa tehdään. Lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät esim. kovin mielellään halua näyttäytyä ylipäätään alasti minun läsnäollessani. Olisi taas vaikeaa kuvitella, että oman lapsen kanssa olisi samanlaista tabua ennen murrosikää.
Muutenkin kun lapset ovat meillä vähän, enkä minä heidän arkipäivästään juurikaan tiedä, on vaikeampi löytää selityksiä vaikkapa käytökselle " tänään on ollut jännittävä päivä koulussa - siispä lapsi on ehkä siksi tavallista väsyneempi ja siksi levottomampi" .
Tässä nyt jotain kommenttia. Vaikea näin netin kautta antaa kattavaa kuvaa koko tilanteesta, mutta sydäntä on välillä särkenyt kyllä, miten lapset isäänsä kohtelevat. Toisinaan olen puuttunut asioihin, toisinaan en, mutta lähden siitä ajatuksesta, että mun ehdottomasti tärkein tehtävä on tukea isän välejä lapsiin - ei asettua meidän talossamme vetämään ykkösenä kasvatuslinjoja. Lisäksi monissa tilanteissa on kynnys puuttua jo siksikin, että sitä haluaa antaa mahdollisuuden lapsille " normaaliin temppuiluun" . Oman lapsen kanssa tällainen kasvatus on taas erilaista, koska on huomattavasti paremmat mahdollisuudet arvioida sitä, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Samoin on mahdollista kaapata lapsi syliin ja ylipäätään ylittää näitä rajoja, mitä taas minusta tuntuisi vaikealta nyt näiden lasten kanssa tehdä.
Siksi tuon asian myös esiin niin, ja varsinkin jos oikeasti vielä tiedostat asian, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miksi itse esität asian kuten esität.
Vierailija:
Vierailija:
Kuten itsekin kirjoitit, lasten äiti ei miestään arvosta, joten varmana juttelee noita juttuja sitten lapsilleen, ja he toistavat niitä " hymyssä suin" kuten sanoit.Ja onko pakko tuoda asia tuolla tavalla esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja käytös sietämätöntä. Miehen mielestä samoin. Meni tämä nyt henkilökohtaiseen arviointiin, että pitää kohdistaa kritiikki käytökseen ei lapseen itseensä - ja niin edelleen ja niin edelleen - lopputulos on joka tapauksessa se, että tilanne ei useinkaan ole meidän mielestämme tyydyttävä.
Tietysti lapset käyttäytyvät miten käyttäytyvät tilanteen mukaan, eikä se tilanne ole helppo monestakaan (tässä kertomatta jäävästä) syystä.
ap
Vierailija:
Siksi tuon asian myös esiin niin, ja varsinkin jos oikeasti vielä tiedostat asian, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miksi itse esität asian kuten esität.Vierailija:
Vierailija:
Kuten itsekin kirjoitit, lasten äiti ei miestään arvosta, joten varmana juttelee noita juttuja sitten lapsilleen, ja he toistavat niitä " hymyssä suin" kuten sanoit.Ja onko pakko tuoda asia tuolla tavalla esille?
Hän haluaa varmaankin olla se kiva viikonloppuisä ja välttää kaikenlaisia konfliktjea, muuten en voi tajuta, että antaisi omien lastensa käyttäytyä noin huonosti siihen mitenkään puuttumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän sanoi, että muuten avioliiton aikana hän oli aina se tylsä, joka kielsi ja komensi - kun taas äiti ei niinkään. Tietysti oli silloin eri ja nyt toinen.
Mutta jos lapsi käyttäytyy vain todella epäystävällisesti ja vihamielisesti, mutta ei varsinaisesti tee mitään sellaista yksilöityä, mihin voisi puuttua, niin vaikea siinä on muuta kuin yrittää keskustella ja elää arkea. Yleensä jos isä kyselee, vastaukset ei juurikaan tule. Tai jos hän sanoo, että " hei ei toi ole kivasti sanottu, olisko susta sitten kiva jos isä olisi nyt kuollut" , niin vastauksena on jotain muminaa tai reipas " joo, katos kun mä en sit YHTÄÄN tykkää susta!" mitä herttaisimman ja iloisimman hymyn kanssa.
t. ap
Voisin jopa sanoa et mieheni jollaine tapaa rakastaa enemmän yhteisiä lapsiamme kuin etälasta. Itse sanoo ettei saa etään mitään kontaktia. Ihan selvä juttu et jos on lasten elämässä mukana joka päivä syntymästä asti niin suhde on erillainen kuin lapseen jota tapaa silloin tällöin. Tämä on ihan valitettava tosiasia jolle ei vain voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vikaa ei ole lapsissa vaan aikuisissa. Miehesi ja sinun pitää olla tiukempia, lapset kaipaavat rakkauden lisäksi niitä rajoja.
olen miettinyt, että tilanne on sitten NIIN erilainen näiden etälasten ja sen yhteisen kanssa.
Etälapsiin liittyy aina sitä syyllisyyttä (tarkoitan nyt miestä - hän tuntee siis syyllisyyttä) avioerosta, siitä ettei ole ollut läsnä arjessa, siitä ettei ole voinut tukea tarpeeksi. On tunteita siitä, että olisi pitänyt tehdä asioita paremmin. On syyllisyyttä siitä, että kun lapset ovat paikalla, heidän läsnäolonsa saattaa tuntua rasittavalta - ja se vasta jotenkin ei-sallittua ja noloa onkin. Koska sitä miettii, että herranjumala, miten minä voin ajatella näin OMISTA lapsista, jotka niin VÄHÄN täällä aikaa viettävät...
Että jokaisen hetken pitäisi olla yhtä autuutta ja rakkautta täynnä, mutta kun ei olekaan ja sitä raivostuu, komentaa ja miettii, että *puuh, missä se autuas hiljaisuus olikaan* - tuntuu tämä kohtuuttomalta.
Ja meidän yhteinen lapsi kasvaisi tähän meidän perhekulttuuriimme kiinni jo alusta pitäen. Sekin ero tulee olemaan. Helpompi silloin ymmärtää toista.
Tällaisia ajatuksia...
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään neuvoja en valitettavasti osaa antaa. Toivottavasti lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät kohta enää halua tulla isän luokse ollenkaan.
Sitäkö, että jahka uusi vauva tulee unohtaa isä edelliset lapset ja se olisi ok.
Vierailija:
että vikaa ei ole lapsissa vaan aikuisissa. Miehesi ja sinun pitää olla tiukempia, lapset kaipaavat rakkauden lisäksi niitä rajoja.
koska emme me minun mielestäni mitenkään erityisen löperöitä ole. Emme esim. hyvittele lapsia siitä, että he elävät ja hengittävät. Meillä on aika säännöllinen rytmi täällä, päivät toistuvat aika ennalta arvattavina ja samanlaisina.
Säännöt ovat aina samat (tyyliin ihmisille sanotaan " hei" ja " hei hei" . syönnin jälkeen sanotaan kiitos ja viedään lautanen tiskipöydälle. kun tullaan sisälle, takki naulakkoon. peliaikaa on 30 min päivässä, mutta ei kaikkina päivinä. tv:stä katsotaan vain aikuisten sallimat ohjelmat. sisällä ei juosta, vain ulkona. kun kaadetaan mehua pöydälle, se siivotaan. karkkia ei syödä kuin luvan kanssa. ketään ei lyödä eikä tavaroita rikota.)
Vierailija:
Sitäkö, että jahka uusi vauva tulee unohtaa isä edelliset lapset ja se olisi ok.
Vierailija:
Mitään neuvoja en valitettavasti osaa antaa. Toivottavasti lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät kohta enää halua tulla isän luokse ollenkaan.
Kyllä siihen varmasti vielä 8-10v menee ennenkuin lapset alkavat itse päättää siitä, tulevatko he vai eivät. Toiset lapsethan haluavat pitää vierailut/tapaamiset säännöllisinä melkein täysi-ikäisiksi asti. Kyllä mä näen, että isän rooli on lapselle tärkeä - samoin kuin lapset isälle.
meillä etä ei halua yöpyä meillä koska on jo 12v ja pienet lapset rasittavat. Ei siis yhteisiä lomia eikä sellaista. Tulee kyllä mutta haluaa aina mummolle ja vaarille yöksi jotka asuvat samassa kaupungissa. Tottakai suhde lapsiin väljääntyy kun tapaa vain harvoin ihan samallalailla kuin aikuistenkin kesken. Isän täytyy tämä vain hyväksyä. Suhde lapseen joka asuu kanssanne on aivan erilainen, mutta isä kyllä kasvaa tilanteeseen kun se on edessä
Kuten itsekin kirjoitit, lasten äiti ei miestään arvosta, joten varmana juttelee noita juttuja sitten lapsilleen, ja he toistavat niitä " hymyssä suin" kuten sanoit.