Ilmoitin tänään miehelleni etten halua että minua muistetaan äitienpäivänä.

Olen ollut todella kamala äiti, erityisesti viime vuoden ajan. Taustalla on masennusta, vaikeaa lapsuutta, lasten sairauksia, univelkaa jne. MUTTA nämä syyt eivät vapauta minua siitä vastuusta joka minulla on omien sanojeni ja tekojeni suhteen. Tämä ei ole myöskään huomion kerjäämistä tyyliin " sanokaa nyt miten tärkeä olen" vaan myönnän miten huonosti asiani ovat. Äitienpäivän viettäminen tuntuisi falskilta. Pahaltahan se tuntuu mutta joskus tosiasiat on myönnettävä. Otan tietysti lapsen askartelut vastaan mutta varsinainen juhlan kohde saa olla anoppi. Toivottavasti saan asiani kuntoon jatkossa :-(