Miksi uuden ylioppilaan pitäisi ostaa äidilleen kultainen lyyra rintaan? (ov)
Itse en sellaista ainakaan lapsiltani halua, jos he joskus ylioppilaiksi kirjoittavat. En myöskään omalle äidilleni lyyraa ostanut. Äiti totesi, että hänellä on omansa, eikä sellaista tosiaan " tarvitse" . Itse olen samaa mieltä. Jokainen hankkikoon ja kantakoon omat lyyransa.
Kommentit (15)
Lyyra on uuden ylioppilaan kiitos äidilleen siitä, että tämä on mahdollistanut taloudellisesti ja henkisesti ylioppilaaksitulon. Vanhanaikainen, mutta mielestäni ihan hellyttävä tapa.
Maksoin itse elämiseni ja koulunkäyntini 15-vuotiaasta.
Omat lapseni kuskaan esikoulusta lähtien joka päivä 15 kilsan päähän, joten ehkä he voisivat sen kiitokseksi hankkiakin!
Äitilläni on vieläkin aivan vilpitön usko siihen, että ryhdyn mihin tahansa, selviän siitä mainiosti ja upeasti. Itselläni usko on kyllä horjunut moneen kertaan, mutta muutama sana äidin kanssa, niin johan usko palaa. Äitini auttoi minua läksyissä, minkä pystyi (vaikka " uutta" jakokulmaa ei kyllä ikinä suostunut kokeilemaan :-)) ja sparrasi. Vähemmästäkin teki mieli ostaa lyyra, minkä teinkin.
Kun luin pääsykokeisiin, äidilleni ei edes tullut mieleen sellainen vaihtoehto, ettenkö olisi päässyt yliopistoon - ja oikeassa oli.
Äitini olisi saanut palkita minut siit hyvästä, että hänen käytöksestään HUOLIMATTA onnistuin pääsemään ylioppilaaksi!
Vierailija:
Äitini olisi saanut palkita minut siit hyvästä, että hänen käytöksestään HUOLIMATTA onnistuin pääsemään ylioppilaaksi!
Mutta asiallisesti hommansa hoitavat vanhemmat eivät kyllä koskaan saa tarpeeksi kiitosta. Siksi oli kiva palkita äiti. Isän palkitsin sitten muuten.
jotka eivät itse ole kirjoittaneet ylioppilaiksi. Minunkin äitini on yo vuodelta-61 ja hänkään ei halunnut minun ostavan hänelle lyyraa, koska hänellä oli jo oma.
Omilla vanhemmilla oli valkolakki molemmilla, eikä tullut mieleen ostaaa lyyraa äidille. Ainut jolla tiedän ne olevan, ei ole itse ylioppilas. Eli lyyra oikeastaan korostaa vain äidin omaa alempaa koulutusta...
kolmen lyyran rintaneula, kun nuorin veljeni pääsi ylioppilaaksi. Oli aiemmin ihastellut muiden äitien lyyria. Jos olisimme tienneet, miten onnelliseksi jokin lyyra äidin tekee, niin oltaisiin ostettu siskon kanssa jo niinä keväinä, kun itse päästiin ylioppilaiksi.
Joissakin perheissä sellainen on kai tapana. Minusta olisi vähän " hassua" hommata lyyraa äidille, vaikka onkin tukijoukoissa toiminut mallikkaasti. Voihan sitä kiitellä muullakin tavalla.
siitä hyvästä, että hänen takiaa muutin kotoa 16-vuotiaana ja kävin lukion vieraalla paikkakunnalla yksin asuen. Että se siitä perheen tuesta, vaatia kyllä osaavat mutta mitään tukea ei ole tullut
Vaikka hän tiesi sen tavan, että ylioppilas ostaa, hän ei halunnut, että me sen ostaisimme. Hän on kuitenkin ylpeä lyyrakorustaan, missä on viisi lyyraa. Minä olen jo yli 40v ja viisilapsisenperheen nuorin, joten siitä voi vähän arvoida äitini ikää:)
ja silti me veljeni kanssa ostimme hänelle lyyrat, kun kirjoitimme ylioppilaiksi. En kyllä ole koskaan sen tarkemmin pohtinut, miksi niin tehdään, mutta ihan kiva tapa.
joka äipällä se kuitenkin tuntui rinnassa killuvan. Mäkin kuulin vasta joskus pari vuotta sitten, että ylioppilaan olis se tarkotus ostaa. Meilläpäin siis tuntuu olevan tapana se, että äidit ostaa ne itse.
joskus ennenvanhaan oli lesoa, kun oltiin ylioppilaita. sehän oli oikein tittelikin!
äidille oli ylpeydenaihe olla ylioppilaan äiti - mistä nämä lyyrat siis ovat merkkinä. mitä enemmän lyyria sitä enemmän ylpeyttä.
on se kieltämättä ihan hienoa, kun näkee äitejä, joilla on kaunis lyyrarivi rinnuksissa :)