Voi elämä, maalaiset stadissa =D
Törmäsin tänään keskustassa KAHDESTI samaan, ilmiselvästi maalaiseen, pariskuntaan. Ensimmäisen kerran Espalla, jossa meitä vastaan käveli Jyrki Katainen. Tämän pariskunnan rouva pysähtyi, kääntyi ja tuijotti PITKÄÄN Kataisen perään paikoillaan seisten. Ihan kuin olisi siis nähnyt lentävän dinosauruksen tai muuta yhtä ihmeellistä. Sitten hän kipitti kovaan ääneen päivitellen miehensä kiinni " Ai ihme hää se oli" .
Silloin teki jo mieli sanoa, että " Noita poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä nyt sattuu asumaan täällä, kun ne monet työskentelee täällä. Niitä EI OLE tapana TUIJOTTAA useaa minuuttia paikallaan seisten ja päivitellä ääneen." .
No, myöhemmin tämä pariskunta oli sitten Rautatieaseman metrossa samaan aikaan kanssani, ja TIETYSTI seisoivat koko rullaportaiden leveydeltä. Ei yhtään raksuttanut, että KAIKKI MUUT seisovat vain oikealla puolella metron portaita ja vasemmalla puolella on jatkuva kävelyvirta; ihmisiä, jotka joutuvat koko ajan sanomaan heille (sille vasemmalla seisovalle naiselle) " anteeksi" , " anteeksi" .
En voi sille mitään, mutta nauratti. Miksi ne olivat niin TOLLOJA?
Ja haukkukaa vaan kaupunkilaiseksi snobiksi; minulle ja tolloudelleni saa kyllä nauraa ihan vapaasti, kun seison kumisaappaissa navetassa, enkä erota lypsylehmää sonnista.
Kommentit (66)
Vierailija:
Irlannissa vieraillessani olen nähnyt vilaukselta Bonon
ap
liukuportaita tukkivat maalaiset vain mieliharmia.
t lappilainen
Minulla on kaksi adoptiolasta ja tuollainen käytös lisääntyy mitä kauemmas Helsingistä menee.
Oikeasti meidän lapsia on osoitettu SORMELLA ja huudeltu kovaan ääneen, että KATSOKAA, NUO ON SELLAISIA ADOPTIOLAPSIA" maaseutupaikkakunnan torilla. Kaupassa tuijoteltu niin pitkään perään, että yksikin mummo käveli päin säilyketölkkikekoa.
Helsingissä ei ikinä tapahdu tällaista.
Hän bongasi kaiken aikaa jonkun julkisuuden henkilön ja osoitteli minulle, " Huomasitko, äsken meni ohi se ja se..." Minua nolotti siinä tilanteessa miltei enemmän kuin häntä silloin, kun puhuin kaupan kassalle murteella. ;)
En ymmärrä, mikä tekee ihmisestä toista kiinnostavamman, jos sattuu olemaan julkisuudessa jotain kautta. En tunne julkkiksia, enkä huomaa tai tunnista, jos heitä kävelee vastaan. Saatan katsoa kivannäköistä (tai hirveää) vaatetta, kampausta tai käsilaukkua, söpöä lasta tai erikoista ilmettä, mutta minusta kukaan suomalainen ei ole _niin_ kuuluisa, että siinä olisi mitään ihmeellistä. Eikä kyllä moni ulkomaalainenkaan. En tiedä, miten moni julkkis on kävellyt tietämättäni vastaan maailmalla liikkuessa, koska en ole kytännyt. ;)
Ja noloja tilanteita voi toki sattua missä ja kenelle vain. Minua huvitti kovasti itseäni jälkeenpäin, kun jouduin Helsingissä kysymään neuvoa ohikulkijalta, missä junalipun oikein saa leimattua. En ole matkustanut juuri lainkaan junalla Suomessa, sen sijaan paljonkin Italiassa, jossa lippu täytyy leimata ennen junaan nousemista. Mahtoi sekin ohikulkija ihmetellä, missä tynnyrissä olen kasvanut, kun en moista tiennyt, enkä alkanut siinä hänelle mitään selittelemään.
iso stadi, kun ihan kaksi kertaa törmää samoihin maalaistolloihin päivän aikana. Kyllä se on niin iso ja suuri tämä armas pääkaupunkimme.
Entä tosi lihavaa ihmistä? Saako tuijottaa ja sanoa isoon ääneen " Toden totta, lihava ihminen hää oli" ? Miksi julkkista saisi yhtään sen enempää tuijottaa ja ihmetellä, siis jos kohteliaisuussääntöjä ja toisen yksityisyyden huomioimista ajatellaan? Katainen, kuten suurin osa poliitikoista, on varmaan hakeutunut alalle tehdäkseen yhteiskunnallisia tekoja, ei alan julkisuusarvon takia tai varsinkaan, jotta heitä kadulla tuijoteltaisiin ja päivisteltäisiin. Eri asia sitten on nämä parishiltonit, jotka ilmiselvästi nauttivat tuijoteltavana olosta...
Lande tai stadilainen, toisen ihmisen tuijottelu ja taivastelu on JUNTTIA. Jostain syystä ne ulkopaikkakuntalaiset tuntuisivat kuitenkin harrastavan sitä enemmän.