Kuinka tulla hyväksi äidiksi? Hieman huumorilla kysytty ;)

Sinkkonen joskus sanoi, että aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muistan tuon, kun iskee halu siloitella lasten elämää liikaa.

Tärkeintä hyvässä äitiydessä on minusta tämä: näe lapsesi. Äidin katse on kuin peili, jonka varaan lapsi kasvattaa itsetuntonsa. Jos lapsi kasvaa nähden vanhempiensa rakastavan, hellän katseen, hän tietää myös olevansa hyväksytty ja rakastettu.



Katso lasta silmiin silloinkin, kun vastaat hänelle kiireen ja touhun keskellä...ja pysähdy ihailemaan piirrustuksia jne., kun lapsi niitä näyttää.



Ja sitten vielä vanhaakin vanhempi totuus: rajat ja rakkautta! Niiden varaan perustuu hyvä vanhemmuus. Jämpti pitää siis olla. Se helpottaa lapsenkin oloa.

Harjoittele tulemaan toimeen vähillä unilla.

Lapset ovat vaativia työnanatajia, töissä oleva paskapomo alkaa vaikuttaa tosi mukavalta.

Kyselyikää varten kannattaa lukea kaikki tietokirjat tai pitää ainakin wikipedia käsillä.

Raskausaikana kannattaa jo alkaa etsimään ruokareseptejä vauvojen ruokiin, tosin kaupassakin on monipuoliset valikoimat.

Opettele meditoimaan levottomassa ympäristössä.

Lapsille voi tapahtua juuri kaikki se mitä pelkäätkin ja vielä enemmän.

Vauva masussa on helpompi kuljettaa kuin ylivilkas uhmis.

Äläkä ikinä sano, että ei meidän lapset, koska yleensä aina näin on.

Muista, että sinä olet lapsillesi paras äiti!

Täysimetät 4kk, lopetat kun lapsi on viimeistään vuoden. Et nukuta viereen. Käyt kaikissa jumpissa ja vauvauinneissa ja perhekerhoissa heti pienestä pitäen. Et luovu omasta elämästäsi, et liho ja laittaudut joka päivä miestäsi varten. Syötät itse tehtyä lähiluomuruokaa lapsellesi. Muistat D-vitamiinit. Ilmoitat lapsesi jo nyt taideliikuntamusiikki-kielikylpy-erikoiskasvatus-päiväkotiin ja kouluun. Kuuntelutat lapsellasi Mozartia, hänhän kuulee jo kohtuunkin.

Menet töihin takaisin pian ja laitat miehesi hoitamaan lastasi, jaatte vanhempainvapaankin jo puoliksi. Tukiverkostohan sinulla on myös laaja, ja naapurit ja mummot on hoitamassa. Et käy kuitenkaan enää baareissa tai firman ryyppyjuhlissa sillä olethan Äiti.

Käytät lapsella kestovaippoja, ja itse siirryt kuukuppeilemaan, hankit kunnon vakuutukset lapsellesi jo ennen syntymää ja opetat lapsesi kuivaksi viimeistään 1-vuotiaana. Vaipattomuus on kuitenkin hörhöjen hommaa, älä ryhdy siihen.

mieheltäni, kuinka vietän liian vähän aikaa lastemme kanssa, en leiki tarpeeksi ja ruokin huonosti:( Johtuukohan mitenkään YHTEISESTÄ yrityksestä, jossa saan painaa 11t työpäivää, jostain syystä ei leikitytä tuollaisen päivän jälkeen. .

ja TÄYSIN mahdotonta se on siinä tapauksessa, jos jäät tälle palstalle hengailemaan ja uskot mitä TÄYDELLISET äidit elämästään kertovat. :)

Ainakin olen (ja miehenikin on) tosi onnellinen tästä tulokkaasta.



Ja tämä palsta: Ymmärtääköhän kukaan millainen naisten (epäilen että suurin osa on naisia) keskusteluyhteisö tämä on. Tämä tavoittaa suuren määrän väkeä ympäri maailmaa. Täältä kuulee ja oppii asioita joista ei tiedäkkään. On ollut mukava lukea teidän kirjoituksia kaikesta mahdollisesta maan ja taivan välillä. Se aloittaja eli AP :)

Eli olet hänelle velkaa sen, että yrität parhaasi äitinä, asetut toistuvasti lapsen asemaan ja mietit, miltä tuntuu olla pieni lapsi ja mitä hän tarvitsee ja ansaitsee. Ei muuta, siinä on jo kaikki.

ja vinkkejä, mutta on sitten niitäkin, jotka purkavat omaa pahaa oloaan, muita haukkumalla, mutta niistä viis. Äidiksi kasvetaan ja varmaan suurinosa miettii jossain vaiheessa, miten pitäisi tehdä toisin asioita. Lapsen rakkaus on se kaikista palkitsevin juttu!

Alkuperäiseen kysymykseen: hyväksi äidiksi tulee muistamalla, että täydellinen äiti on mahdotonta olla. Ole armollinen itsellesi.

Muista että kaikki lapset ovat yksilöitä. Kaikkiin ei päde samat jutut ja opetukset. Hoida lapsi sen mukaan kun teille on hyvä ja mikä toimii.

että PITÄISI sitä ja tätä. Tyyliin: lapsen pitäisi jo nukkua täydet yöunet ja minun pitäisi saada jo omaakin aikaa ja miehen pitäisi hoitaa lasta niin tai näin ja lapsi pitäisi kotihoitaa 3-vuotiaaksi, pitäisi täysimettää jne. Kannattaa mennä tilanteen mukaan.

alle 1-vuotiaan kanssa ei tarvitse pelätä, että hemmotelee lapsen pilalle tai opettaa huonoille tavoille. Vauvavuoden tavat ja rytmit muuttuvat monta kertaa ja 1-2-vuotiaan lapsen kanssa ns. huonoistakin tavoista pääsee vielä aika helposti eroon. Jos sinulle siis sattuu huonosti nukkuva, sylissä viihtyvä, tiheään syövä, hälystä hermostuva, hankalasti rytmitettävä vauva, toimi hänen kanssaan ihan niin kuin helpoimmalta tuntuu! Vaikka nukkuisitte vieräkkäin ekan vuoden ja imettäisit ekat 6 kk tunnin välein ja kanniskelisit lasta jatkuvasti, nukuttaisit tissillä ja syliin jne - se kaikki menee ohi melkein itsestään kun lapsi kasvaa eikä pilaa hänen tulevaisuuttaan :-)

Eli äidilläkin on elämä, isäkin osaa hoiaa lasta. Ja liian siloittelevaksi ei pidä alkaa. Lapsikin tarvitsee vastoinkäymisiä, ei vain sioiteltua maailmaa. Ei on ihan hyvä sana.

T. neljän äiti, joka alkaa vasta oppimaan 15 vuoden kokemuksella. Alussa olin raakile, täysin. Vaikka silloiset luulot oli toista.