Neljä lasta ja avioero.. onko järkevää "jakaa" lapsia?

pitää tehdä niin monta samalle miehelle jos suhde ei toimi?



Onko se sitä naisten vauvakuumetta, että "mun on saatava vauvoja kun ne on niiiiiiiin ihkuja. Sama se, vaikka miehen kans menee huonosti".



Sitten kun ne on isompia, ollaan jakelemassa niitä sinne sun tänne kun ne ei enää olekaan kivoja, pikku palleroita.

Miksi olette alunperin edes hankkineet noin ison perheen jos suhde niin hatara että nyt ero tulossa? Kuopukset ja vielä kaksoset ovat noin pieniä, joten ihan varmasti teillä on rankkaa, mutta ettekö nyt voisi vielä yrittää? Oli sitten kiinni kummasta tahansa.



Ja lapsia ei tosiaan saisi erottaa, etenkään 1-vuotiaita kaksosia!! Sen ehkä ymmärtäisin jos tuo isoin lapsenne olisi vuoroviikoin, jos haluaisi, mutta ei kukaan noista pienistä.

Sen lisäksi, että lapset menettäisivät toisen vanhemman, he menettäisivät kotinsa ja sisaruksensa. Jos lasten etua ajatellaan, niin ei missään nimessä!

Tarvitsevat yhden kodin. 9v on niin vanha jo, että hänen mielipidettään pitää kunnioittaa ja jos itse haluaa äidillä asua. Pitää kuitenkin muistaa, että lapselle on aina parempi jos sillä on yksi koti. Vaikka lapsi olisi vuoroviikoin vanhempien luona täytyy toinen paikka olla se pääkoti ja tässä tapauksessa olisi hyvä, että äidin luona olisi se koti ja isän luona vain kyläillään.

Minusta noin pieneille kuin 1v ja 3v vuoroviikko ratkaisu on huono. Alkuún olisi hyvä jos vain viikonloppuisin ja lomilla isä ottaisi lapsia. Sitten kouluiässsä vasta vuoroviikko systeemi jos lapset haluaa.

Meillä varsinkin kuopukselle on joskus kova paikka, jos isosisko pääsee isän luokse "ylimääräisesti" (vaikka toki pääsee itsekin vuorostaan), en voisi kuvitellakaan, että olisivat pysyvästi tai enimmäkseen eri paikoissa.



Kuulostaa myös käytännön kannalta aika hankalalta. On varmaan helpompi muistaa haalia kerralla kaikkien lasten tavarat mukaan, kun menevät isälleen, kuin eri aikoihin eri lasten tavarat.



Kannattaa miettiä lasten välisiä suhteita, eikä vain sitä millainen suhde on äitiin/isään. Luulisin, että 1-vuotiaat ja 3-vuotias ovat melko läheisiä ikänsäkin takia?

sillä erolla että meillä lapsia vaan 2. 1v2kk ja 8 vuotiaat.

Meillä ehkä ero edessä ja mietin jäisikö 8 vuotias isälleen asumaan. En teidä kumpi olis parempi ratkaisu.

Meillä lapsi juuri aloittanut koulun ja kotiutunut uuteen kotiin ja nyt jos ero tulis joutuis hän vaihtamaan paikkakuntaa ja tietty siis koulua.

En ole kyllä tehnyt lopullista ratkaisua eron suhteen. Mietin että pitäiskö huonossa suhteessa olla vaan lasten takia?



Tsemppiä ap sulle ja teet juuri niin kun itse ajattelet lapsillesi parhaaksi olevan.



Itse olen kyllä ajatellut kysyä vielä ammattilaisen mielipdettä asumisjärjestelyihin.

..että älä hylkää lapsiasi. Voihan se isä ihan ehdoin tahdoin haluata lapset myös, eikä suostu heitä äidille luovuttamaan. Näin meillä ainakin. Siksipä en ole eronnut, koska en pysty olemaan lapsista erossa. Eikä vuoroviikkosysteemi oikein toimi, pitäisi asua lähekkäin. Muutaman vuoden olen jo kitunut ja voinut pahoin, ja todennäköisesti kidun siihen asti kunnes kuolen.

Meillä on lapset tehty ihan yhteisellä päätöksellä -tosin se kolmas ja viimeinen tuli sitten tuplana.

Eroamme, koska mieheni on rakastunut toiseen naiseen ja haluaa elämän hänen kanssaan. Tunteilleen ei varmasti kukaan voi mitään eikä tällaisessa tapauksessa todellakaan voi vaan yrittää lasten takia.

Olen jutellut pari kertaa mieheni rakkaudenkohteen kanssa ja hän ymmärtää kyllä, mihin ryhtyy. Epäilen, että odottaa miehelleni lasta, mutta eivät ole vielä kertoneet asiasta mulle.



Kuten sanoin, meidän toinen kaksospoika on erityislapsi, vaatii paljon. Silläkin ajattelin, että oman jaksamiseni ja myös terveen kaksosen vuoksi olisi parempi, jos terve olisi joka toisen viikon isällään. On siis tosi läheinen isän kanssa, isä kun on luonnostaan ollut paljon tämän terveen kanssa (arasteli varsinkin alussa tosi paljon erityislapsemme hoitamista). Samoin 3-v ja tämä terve 1v ovat tosi läheisiä toisilleen, paljon läheisempiä kuin kaksoset keskenään.



Silti olen miettinyt minäkin sitä, että kuinka rankka juttu sisaruksille on olla erossa toisistaan. Toisaalta, kyllähän he olisivat kuitenki välillä kaikki yhdessäkin, esim. kun keskimmäiset ovat "äitiviikolla". Mietimme tuota myös 4 pvän jaksoissa, mutta eräs perheneuvolan psykologi oli vahvasti sitä vastaan, sanoi ettei lapsi osaa niin lyhyessä ajassa asettua kumpaankaan kotiin.



Meidän yhteiseen, vanhaan kotiin jää asumaa mies ja ilmeisesti tämä hänen rakkautensa muuttaa tähän parin kuukauden kuluttua. Itse olen muuttamassa tammikuun alusta n. 3km:n päähän rivitalokolmioon.



AP

Mä en osaa ottaa kantaa tuohon järjestelyyn, mutta halusin vaan sanoa, että mun mielestä on hienoa, kun kuulostaa siltä, että olette keskustelleet miehenne kanssa ihan asiallisesti lastenne tilanteesta, eikä muksuista ole tehty kiistakapuloita, niinkuin usein erotilanteissa voi käydä. Toivottavasti löydätte parhaan mahdollisen ratkaisun! Kannattaa varmaan jutella vielä vaikka just perheneuvolassa. Erosta ja lapsista voi keskustella myös lastensuojelun keskusliiton eroneuvossa, kannattaa googlettaa.

että mukaan vedetään niin pian uudet rakkaudet. Kyllä siinä on lapsirukkien päät pyörällä kun isä asuukin kohta uuden naisen kanssa. Tämä nyt ei ole sinun syytäsi, ap, mutta yleisesti vain surkuttelen, kun olen nähnyt tätä niin paljon. Ja yleensä juuri miesten puolelta.



Voimia sinulle ap! Surullinen on tilanteenne ja harmittaa puolestasi.

Tunteilleen ei varmasti kukaan voi mitään eikä tällaisessa tapauksessa todellakaan voi vaan yrittää lasten takia.



4 lapsen isän luulisi vähän voivan edes yrittää.

-kaikissa tapauksissa NAISELLA oli jo uus mies kateltuna.



Nyt tappelevat lapsista, omaisuudesta ja kaikesta muustakin.



Ap varmaan löytää hyvän ratkaisun lasten huolajuuteen, tunnut olevan kypsä ja järkevä nainen.

Eroamme, koska mieheni on rakastunut toiseen naiseen ja haluaa elämän hänen kanssaan. Tunteilleen ei varmasti kukaan voi mitään eikä tällaisessa tapauksessa todellakaan voi vaan yrittää lasten takia.

Olen jutellut pari kertaa mieheni rakkaudenkohteen kanssa ja hän ymmärtää kyllä, mihin ryhtyy. Epäilen, että odottaa miehelleni lasta, mutta eivät ole vielä kertoneet asiasta mulle.



Meidän yhteiseen, vanhaan kotiin jää asumaa mies ja ilmeisesti tämä hänen rakkautensa muuttaa tähän parin kuukauden kuluttua. Itse olen muuttamassa tammikuun alusta n. 3km:n päähän rivitalokolmioon.

Tätä asiaa on puitu jo toukokuulta, jolloin mies tunnusti tunteensa tuota toista naista kohtaan. Ero on ainoa oikea ratkaisu.



ap

ja luulisin että erityislapsen kehityksen kannalta olisi järkevämpää olla erottamatta heitä. Koita jaksaa, äläkä tee hätiköityjä päätöksiä.

Ja mitä tulee uuteen naiseen, tuskin haluaa toisten lapsia nurkkiinsa!!! Ikävä kyllä.

Yksivuotiaasta puhumattakaan... Meillä tuli ero, kun nuorin oli täyttänyt just 3 vuotta ja hän on kärsinyt vuoroasumisesta paljon - nyt juostaan kaiken maailman psykologeilla ja puheterapeuteilla.



5-vuotiaalle vuoroasuminen oli jo ihan ok. Ei ole kärsinyt ja nyt 8-vuotiaana haluaa asua näin.



Olisin aikoinaan ja nytkin ottanut lapset mieluummin kokonaan itselleni, mutta erehdyin suostumaan vuoroasumiseen. Olen katunut ja paljon, mutta ex ei suostu enää muuhun.

Se isä voi oikeasti olla IHAN YHTÄ HYVÄ tai jopa PAREMPI kuin äiti.

Isä voi olla lapselle IHAN YHTÄ TÄRKEÄ tai jopa TÄRKEÄMPI kuin äiti.



Mutta hei, eihän näin kannata ajatella, varsinkaan eron sattuessa. Katkeroituneet akat kerää lapset JA elatusmaksut, isälle tai lapselle tai isä-lapsisuhteelle viis..

Isäni aiemman suhteen lapset jaettiin, poika meille ja tytär äidille. Ovat nyt keski-ikäisiä, välit vaihteeksi poikki keskenään ja kumpikin varttui hyvin kaunaisena ja katkerana kuvitellen, että toinen sai jotain, mistä toinen jäi paitsi.



Itse en ikinä jakaisi, kyllä vuoroviikkosysteemikin on parempi.

mun mielestä sulle tulee liian raskasta 4 lapsen kanssa ja et ehkä jaksa, siksi suosittelen vuoroviikkoa, en muuten. Tarvitset apua.

Mielestäni teidän pitäisi jatkaa ja miehesi luopua rakkaudestaan lapsiensa tähden, vaikka lapsi heille olisikin tulossa.

Nyt miehesi olisi rakastettava omia lapsiansa enemmän, kuin sitä naista.

Ihan samaa mieltä tuosta, että 3-vuotias on liian pieni vuoroasumiseen, puhumattakaan 1-vuotiaista. Hyvä nyrkkisääntö olla erossa toisesta vanhemmasta on ennemminkin yhtä monta yötä kuin on ikävuosia. Täten 1-vuotiaita en vielä päästäisi edes koko viikonlopun ajaksi isälleen, isä voisi käydä heitä vaikka joka päivä tapaamassa, jos hän siihen suostuisi. 3-vuotiaan päästäisin viikonloppuisin isälleen ja yhden illan tai illan+yön viikossa. Isoimman lapsen suhteenkin minusta olisi hyvä, jos olisi yksi selkeä oma koti.



Suosittelen, että jos olette nyt sovussa eroamassa, niin kirjoittakaa paperiin nyt ihan normaali kaava eli vaikka joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta viikossa ja 1-vuotiaille vähän kevennetty kaava niin kauan kuin ovat alle 2. Ja jos uskotte, että nuo teidän suunnittelemat käytännöt ovat hyviä, niin kokeilkaa niitä kaikessa sovussa, mutta jos se sopu ei jatkukaa, niin teillä on sitten hyvä ja perinteinen kaava olemassa. Keskimäärin nuo uudet kuviot mutkistaa asioita, varsinkin viikko-viikko-systeemissä.