mies kokoajan töissä, ei ikinä vapaapäiviä. Minä kokoajan yksin töiden jälkeen ja viikonloput lasten 1v, 3v ja 6v kans

Lapset ei usko mitään, menee meno kovaksi.

Kiellot ei mene perille. Hermostun kokoajan niiden riitelyyn, huutoon, itkuun ja kiljumiseen.

En voi edes pyöriä ottaa niille ulos, kun menevät eri suuntiin ja mopoja ja autoja tulee joka kulmasta. Ei sukulaisia juuri lähellä.

Mitä teen, miten jaksan??

Pääsen ulos, mutta kaikki menee eri suuntiin eikä usko mitään. Sisällä pakko olla 2 videot päällä (tiedän et huono) niin saan hetken rauhan, mut silti ovat aivan mahdottomia. Hermostun, huudan kokoajan.

Ei ne piirrä ku sekuntin ja samoin palapelit. Jos isoimmat laittaa palapeliä, pienin sekoittaa. Avaa itse ovet. Jos en anna avata huutaa ja en jaksa kuunnella. Sairastavat myös kokoajan!

Olen varmaan tosi huono äiti, niin olen nyt kokenut. En mä riitä mihinkään!

Tä on kamalaa. On lapsilla huono lapsuus, kun äiti ei saa mitään aikaiseksi, oikein harmittaa niin paljon. Haluisin olla hyvä äiti, mut ei musta näköjään ole siihen.

Leivätkin nykyisin annan syödä olohuonees kun kattovat tv:tä, kun en jaksa sitä loputonta huutoa ja kiukuttelua!

Elämä mennyt näin, ni on mennyt.

Vinkkejä arjen pyöritykseen!