Millainen nainen menee naimisiin miehen kanssa, jolla ei lainkaan tuloja

ja jolla on sitä OMAA rahaa;)

Mun isäni on kunnostaunut auervaarana ja saanut jo neljä naista elättämään hänet. Kun edellinen liitto kariutuu, uusi nainen tilalle ja rakastumisen huumassa naiseen uppoaa täysillä mun isäni taivaanmaalari-jutut.



Kysymysmerkkinä onkin miten naiset suostuvat tähän, jokainen heistä on ollut hyvinkoulutettu ja päällisin puolin fiksuja. Isäni se taiteilee kotona, nostaa työttömyyskorvausta ja naiset ovat elättäjiä. En voi muuta sanoa, kuin että isäni on varsin näppärästi järjestänyt asiansa. Saanut perintörahoilla jopa omistusasunnon.



Mulle mun isäni elämäntyyli on ollut hmh...häpeän aihe. Oli iso juttu ylipäänsä nostaa edes opintotukea, kun tunsin itseni yhteiskunnan loiseksi. Muutin kotoa heti lukion jälkeen ja mulle oli tärkeää olla itsenäinen, hoitaa omat raha-asiani ja käydä töissä opintojen ohella. Välillä mielessä kävi vino ajatus, että maksamillani veroilla elätetään omaa isukkiani.



Varmaankin omista kokemuksista johtuen, mulle rakastuminen ei tule tyhjästä; perusasiat täytyy olla kunnossa, jotta pystyn kunnioittamaan miestä ja kunnioituksen myötä herää halu ystävyyteen ja se voi johtaa rakkauteen, kuten kävi mieheni kohdalla. Ja hyvän miehen löysinkin, isäni vastakohta kaikessa mahdollisessa: kypsä, vastuuntuntoinen, korkeasti koulutettu, halukas tekemään töitä ja ihanan perhekeskeinen.

mä olen menossa naimisiin tuollaisen miehen kanssa (jonka tukka harvenee)



olenkylläkin tavannut mieheni jo 8-vuotta sitten jolloin tukka ei vielä harventunut. Ja ei mulla hätää ole, mieheni on siltikin seksikkäämpi kuin 99,9% suomalaisista mieheistä. :)

ja kun ilmestyy ihminen joka vaikuttaa ihanalta ja lupaa kaiken mitä olet ikinä halunnut, niin sitä moni viskaa kaiken epäluulonsa romukoppaan nopeasti. rakastumisella on koa voima.



jossain vaiheessa saattaa tulla sitten kuvaa se arki ja auervaaran elämätyyli alkaa näkyä, jos mies on sitä sorttia että kyllästyy jokusen vuoden päästä.



avainsana on että fiksu nainen juoksee karkuun ja lujaa jos perusolosuhteet miehessä vaikuttavat oudoilta. ja ei anna itsensä rakastua. nimittäin on se rakkaus valintakin.



terveisin ennen sinisilmäinen

Tulipas surku olo tuosta aiemmista viestistä, jossa saman kokenut puhui rakkauden kaipuusta. Niinpä niin, isänikin naisilla on ollut pettymyksiä aiemmassa avioliitossa/suhteissa ja siipirikkoina tavanneet pehmoisia puhuvan isäni. Oikea taitelija/filosofi mies, joka osaa kirjoittaa runoja ja vakuuttaa syvällisyydellään. Naiset ovat olleet onnessaan tavattuaan niin romanttisen ja erityisen miehen.



Vuosia myöhemmin kävin käymässä ex-äitipuolen luona ja hän entistäkin siipirikkona kyseli, että miksi isäsi meni sitten hänen kanssaan naimisiin, jos ei häntä rakastanut. Isäni kun katsoi oikeudekseen olla " rehellinen tunteistaan" ja ilmoittanut naiselle, ettei häntä rakasta niinkuin vaimoa vaan niinkuin sisarta. Kaiken sen jälkeen mitä nainen oli hänen eteensä tehnyt...Isäni sai sohvatyynystä päähänsä ja turhautuneena vaimonsa ymmärtämättömyydestä, otti ja lähti. Ja sai erossa mukavan pesämunan uutta elämää varten.



Kun isäni alkoi seurustella uusimman vaimonsa kanssa, otin suoraan esille isäni elämäntyylin ja kysyin miten hän sen kokee. Nainen jotenkin laamaantui ulkopuolisen kommenteista, isäni kanssa hän ei ollut osannut edes kyseenalaista asioita. Suhde joutuikin kriisiin ja välejä selviteltiin puolin ja toisin. Lopulta nainen päätti yrittää joka tapauksessa, rakastunut kun oli, ja naimisiin mentiin. Nainen hyväksyi avoimin silmin elättäjänä toimimisen eikä ole asiasta valittanut. Päinvastoin vaikuttaa olevan ylpeä taiteellisesta miehestään. Isäni on alkanut myymään räpellyksiään ja vaikka tulot on tyyliin 100 euroa kuussa, vaimo on tyytyväinen, että isäni " tekee töitä" .



Tietenkin uusi vaimo on edelleen tietämätön isäni aiemmista tempauksista ja siitä miten huonosti hän kohteli ex-vaimojaan, oma äitini ei saanut edes ihmisarvoa. En halua uutta avioeroa, joten olen pitänyt suuni kiinni. Isäni sen sijaan jaksaa jauhaa menneisyydestä ja syyllistää ex-vaimoja ja meitä lapsiakin. Uusi vaimo uskoo ja suhtautuu isääni ymmärtäväisesti. Minulle avautuu silloin tällöin ja kertoo pahoittavansa mielensä siitä, miten isääni kohtelen (=haluton kuuntelemaan hänen vuodatuksia ja nauran päin naamaa).



Tottahan se on, että olen katkera isälleni siitä miten hän on muita ihmisiä kohdellut ja asenteeni näkyy meidän kanssakäymisessä.

Nainen toisensa perään juoksee terapiassa miehen tempausten jäljiltä. Mies pikarakastuu, änkeää naisen elämään ja kun kyllästyy, lähtee livohkaan. Ei väliä, onko suhteeseen syntynyt lapsi / lapsia vai ei...



Tosiaan nyt taas seuraava potilas on kierroksessa. Naista en tunne, mutta kyllä pitää miettiä, että jos nainen jotakin miehen taustasta tietää (tai arvaa), pitäis hälytyskellojen soida ja lujaa. Mutta miksi ei soi? Siksi aloituksen tein.



ap