Otetaanpa aivan uusin katsantokanta vaihteeksi:

Multa on amputoitu eräs ruumiinosa pois onnettomuuden seurauksena. Eipä tuo ole elämää haitannut, kun en ole sitä jämähtänyt sen kummemmin suremaan. Onpahan vain muistutuksena siitä, että onneksi selvisin hengissä. Jaksaa sitten huonoinakin päivinä hymyillä. :)

Ihminen sopeutuu. Entäs löytyykö muita?

Pakkohan sen kanssa on elää, keletana. Todettu pari vuotta sitten, lääkitys oli, nyt olen tauolla. Kaikki on niin paljon vaikeampaa kuin taviksilla, jotka vaan hokee että ryhdistäydy nyt ja olen mäkin välillä vähän väsynyt ja kerran mäkin unohdin avaimet kotiin, kuvittele, eikä mullakaan mikään aadeehoodee ole...

Vierailija:

kerran mäkin unohdin avaimet kotiin, kuvittele, eikä mullakaan mikään aadeehoodee ole...

Vierailija:

Pakkohan sen kanssa on elää, keletana. Todettu pari vuotta sitten, lääkitys oli, nyt olen tauolla. Kaikki on niin paljon vaikeampaa kuin taviksilla, jotka vaan hokee että ryhdistäydy nyt ja olen mäkin välillä vähän väsynyt ja kerran mäkin unohdin avaimet kotiin, kuvittele, eikä mullakaan mikään aadeehoodee ole...

Mulla on spastinen diplegia. Ihan hyvin olen selvinnyt, dg saatu parin vuoden iässä. Ärsyttää ihan " tavalliset" ihmiset, jotka nurkuvat simppeleistä asioista. Minä en valita, enkä pyydä mitään etuuksia/huojennuksia tilani varjolla. En halua olla vammainen ihmisten mielikuvissa, vaan henkilö joka olen. Harva edes lähipiiristäni tietää asiasta, hammasta purren eteenpäin ja näin.

Vai onko vain niin, että aikuisena oppimisen kautta pystyy hallitsemaan asioita paremmin?

Nähdä ihminen vamman sijasta.

siiveton:

Vai onko vain niin, että aikuisena oppimisen kautta pystyy hallitsemaan asioita paremmin?

Ja sitten on se, että ainakin nykyään aikuisten maailmass aollaan suvaitsevaisempia kuin peruskoulumaailmassa. Mun työpaikallani on siis monta aspergeria, joiden omituisuuksia katsellaan läpi sormien, koska tekevät hyvin sen mitä tekevät, vaikka ilmeisen harvoin ottavat osaa (ainakaan kovin rakentavasti) mihinkään yhteisiin kokouksiin tai strategiasuunnitteluun tai vastaaviin ja yhtä usein tekevät töitä lähinnä öisin ja muina ei-virka-aikoina. Mutta näissä hommissa se käy päinsä ja näitä omituisuuksia ja katastrofaalisia kokouksia siedetään, toisin kuin peruskouussa, joissa normimuottiin on sovittava sekä hyvässä että pahassa.

Hänellä alkuperäinen syy on synnynnäinen, mutta ennen leikkauksia hän vielä käveli. Leikkauksen piti parantaa hänen oloaan, mutta se veikin häneltä kävelykyvyn ja hän joutui pyörätuoliin. Tilanne on ollut henkisesti raskas ja hän alkoi juoda. Olen käynyt kaikki mahdolliset ystäväpalvelut läpi, että hän saisi jonkun ystävän, joka jaksaa käydä hänen luonaan, mutta aina on ollut jokin syy, että sellaista ei ole hänelle järjestynyt. Vika on ollut palveluissa, ei miehessä.



Perheenä elämme nyt kohtuullisen tasapainoista miehen vamman sanelemaa elämää.

vammauttaa minut, kun vitun tollo vastavalmistunut psykiatri ei uskaltanut vanhentunutta lääkettää uuteen suljetulla osastolla vaihtaa. Aloin parantua heti, kun pääsin avo-osastolle ja kokenut lääkäri vaihtoi lääkkeeni välittömästi uuden ajan psyykelääkkeeseen, josta ei tullut muita sivuvaikutuksia kuin painonnousu. Nyt sekin lääke on vaihdettu uudempaan ja olen täysin työkykyinen ja parhaillaankin töissä