KAveri masennuksen vuoksi saikulla ja aikoo nyt

vaikka suurin osa asioista jäisikin hoitamatta. Toisille se kiva on suklaata, toisille elokuvia ja jollekin shoppailu

Se on totta että kellon perässä juokseminen ei auta ainakaan masennukseen. Jos kokee työssäkäynnin huonona niin se on hänen oma ratkaisunsa jossa voit olla vain tukemassa. Tietysti voit keskustella avoimesti hänen kanssaan jaksamisesta. Usein masentunut ihminen peittää hyvin olonsa juuri noin että luuraa joka paikassa. Hän haluaa pahalle ololleen jotain vastinetta. Voisitko jutella ystäväsi kanssa?

Ahdistusta se enimmäkseen oli, ehkä masennustakin. Psykologi, jonka luona kävin, nimenomaan yllytti tekemään itseä ilahduttavia asioita. Kun elämä tuntuu synkältä, täytyy yrittää löytää ilon aiheita, jotka pitävät kiinni elämässä.

on ruvetaan lisäämään mukavaa tekemistä elämässä.

Kiitos kaikille vastauksista!

Se mun täytyy kyllä todeta, että kateellinen en kaverilleni ole. Meillä on täysin eri elämäntilanteet muutenkin ja olen ihan tyytyväinen omaani.

Kuitenkin mulla on kieltämättä huoli siitä, että kaveri nyt irtisanoutuu ja sen jälkeen tuleekin vaikeuksia päästä enää töihin. Ystäväni on hoito-alalla, joten työ sinänsä ei tule muuttumaan vaikka työpaikkaa vaihtaisikin (hän on sitä vaihtanutkin vuosi sitten jo kertaalleen). Myös olen yrittänyt hänelle sanoa, että kaikilla työssäkäyvillä ihmisillä se elämä on jossain määrin "kellon perässä juoksemista", mutta tietystikään se ei ole hyvä, jos siitä tulee stressiä.

Olen myös kannustanut häntä vaihtamaan alaa kokonaan, johonkin vähemmän stressaavaan ja idea on hänenkin mielestään järkevä.

Laiskamato se vaan osaa masentuneista vaivaa. Masennus on helppo syy saada pitkiåkin saikkuja. Esimerkiksi tuttavani sai työpaikalla kritiikkiä ja siitä sai niin pahan mielen, että on nyt 2kk ollut sairaslomalla mököttämässä. Tilanne ei ole mitenkään suhteessa tuohon lomaan ja on vaan vihainen pomolle.



Samoin äitini pelkäsi saavansa potkut vähän alle kuusikymppisenä ja aloitti siitä sairaslomakierteen, jotta ei joudu irtisanotuksi ja ehtii eläkeikäään. Saikkuili pari vuotta stressin/masennuksen takia. Toki kävi kerran viikossa purkamassa mieltään, mutta lääkkeen lääkettä ei saanut tai mitään muutakaan hoitoa sairaalassa. Ihan iloisin mielin oli paitsi aina ennen terapiakäyntiä psyykkasi itsensä hermostuneeksi. Sai lopulta sairaseläkkeen ja oli tyytyväinen. Laskeskeli näes, että tuossa iässä työttömyys tarkoittaa työttömyyseläkeputkea tai pätkätöitä ja vaikuttaa loppueläkkeeseenkin. Sen sijaan taas sairauseläkkeen saa heti täytenä. Toisaalta ymmärrän häntä. Ei ole kivaa havaita 57-vuotiaana olevansa työnantajalle hyödytön, kun on tunnollisesti tehnyt 33 vuotta töitä ja tehnyt enemmänkin kuin vaadittu. Ei koskaan aikaisemmin ollut sairaslomalla kuin puolikuolleena eli suunnilleen kerran kahdessa vuodessa.

ja pidempään (muistaakseni yli 2 kk) tarvitaan erikoislääkärin, masennuksen yhteydessä psykiatrin arvio.



On turha kadehtia masentuneita, työttömiä, toimeentuloavustusta saavia - kaikkia, jotka näyttävät ulospäin vain laiskoilta ja ítsekkäiltä. Jos elämänne muuttuu loistokkaaksi ryhtymällä joksikin em. mainituista, saa kokeilla!

irtisanoa ittensä, kun on niin paljon tekemistä ja haluaa tehdä asioita rauhassa, ilman kellon perässä juoksemista. Nyt saikulla ollessaan shoppailee, kylästelee ja käy juhlimassa.



Nyt kun ei ole velkaa (mies töissä, asuu miehen kämpässä) hän miettii irtisanoutumista vakipaikasta, koska kokee työssäkäynnin niin stressaavana... Miten kommentoisitte tuollaisia juttuja, jos olisi teidän kaveri ja asiasta tulee puhe? Vai olisitteko vaan hiljaa?

vaikkaa löytää uuden, helpomman työpaikan missä ei ole yhtä paljon stressiä. Mielestäni kaverisi luottaa nyt liikaa mieheensä ja yhteiskuntaan eikä huomioi sitä että tässä maailmassa olisi ihan hyvä osata itse elättää itsensä.



Mutta tämän sanoisin siis tosi "hellästi" enkä saarnaamalla!

että ihmettelen miten masentunut ihminen voi jaksaa shoppailla ja kylästellä. Olen luullut, että aidosti masentunut ei jaksa tehdä mitään.

Mun mies oli vuosi sitten vielä lääkityksellä keskivaikean masennuksen vuoksi ja eikä hänestä sitä osanneet muut arvata kuin lähipiiri. Sitä pystyy tsemppaamaan itseään muiden seurassa hyvinkin, mutta kotona kaikki sellainen sitten näkyykin =( Mies oli TODElla väsynyt, sängystä ei tahtonut ylös päästä, hermoja ei ollut ollenkaan, oli kireä kaiken aikaa ja seksi ei kiinnostanut.. Sen sijaan energiaa löytyi kyllä esim. auton laittamiseen ja juuri shoppailuun RAUHAssa , kaikkeen mikä sillä hetkellä tuntui kivalta hänestä.



Älä vaan epäile ystäväsi tunnelmia vaan mene vaikka shoppailuseuraksi!

Masenus voi olla sille sen tilalle vähän väärä sana, vaikka sillä nimikkeellä sitä saikkua kai tavallisesti annetaan. Ehkä parempi olisi joku paniikkihäiriö ilman varsinaisia paniikkikohtauksia. Masennus voi olla osa sitä toki, mielialat seilaa ylivireyden ja masiksen väliä. Ei silti ole kaksisuuntaisesta kyse. Sitä vaan kun on helvetin stressaantunut ja panikoi työasioita, mielialat heittelee kontrolloimattomasti.

Jos työ tosissaan ahdistaa niin ehkä on ihan hyvä irtaantua siitä sitten, mutta masennuksen helpottaessa voi taas iskeä ahdistus työttömyydestä kuitenkin.. Sairausloman pituus on aika merkittävää tässä tapauksessa, jokunen viikko ei kyllä auta ja työ ahdistaa kokoajan nurkan takana. Ehkä irtisanoutuminen olisi ihan hyvä juttu jos se taloudellisesti pitemmällä tähtäimelläkin on mahdollista. 3kk karenssi siitä luultavasti ainakin seuraa..



-5-

taas paikalla.

kiitos vastauksista. Olen kaverin kanssa aiheesta jutellut useasti, siis stressistä ja masennuksesta ja yrittänyt olla tukena. Olen myös parhaani mukaan yrittänyt neuvoa juurikin, että kannattaisi harkita alanvaihtoa, jos homma ei ota luonnistuakseen.



Ihmetyttää nyt kuitenkin, kun hän ilmoittaa, että on niin paljon kaikenlaista tekemistä ja että sen vuoksi pitäisi irtisanoutua. Moni ihminen menettää työnsä YT-neuvottelujen tms vuoksi, mutta toinen haluaa irtisnaoa itsensä, jotta saa ajan kanssa kylästellä ja shoppailla. Tunne ystäväni lapsuudesta lähtien ja hän on aina ollut kova repimään stressiä kaikenlaisista asioista, turhistakin minun mielestäni. Ja kyläänkin hän pääsee vasta illalla, kun ensin nukkuu 12 saakka ja sitten touhuaa rauhassa, kun ei halua "juosta kellon perässä." Eli on alkanut tuntumaan, että hänellä on enemmänkin jonkinlainen asenneongelma liittyen ihan jokapäiväisiin rutiineihin. Mutta sen kun näitä nyt vaan pohdiskelen, en halua häntä loukata.

t. Masentunut, joka ei voi ottaa saikkua, koska tekee vaan pätkätöitä ja rahaa on pakko saada. "Työttömyyspäivät" kyllä vaan makaan. Vasta kun oon viikon maannut, alkaa löytyä energiaa pyykkäykseen ja siivoukseen. Voit arvata että on hankalaa kun on 4 lastakin...

olen itse suurelta osin sanoutunut irti työelämästä sen takia, että se ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa liian suurta stressiä. (ja masennusta). Otan rennosti ja yritän joka päivä nauttia elämästä. joskus teen jotakin pientä hommaa (olen freelancer.). Miehelleni tämä sopii hyvin, sillä hän ymmärtää tilanteeni ja luonteenlaatuni... ei ulkopuolisilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.