KAveri masennuksen vuoksi saikulla ja aikoo nyt

on työkaveri ollut saikulla masennuksen vuoksi ja kyllä hän silloin oli ihan eri kunnossa, kuin shoppailukunnossa. Kuulosta laiskalta ja mukavuudenhaluiselta tuo ystäväsi

Niin miksi ei irtisanoutuisi?

Minä teen ainakin teen töitä elääkseni. En elä töitä tehdäkseni.

Itsellä kesällä sellainen tilanne että olin työssä jota inhosin. Se stressasi niin että kaikki vapaa aika meni miettiessä että vaikka ylihuomenna pitää töihin. En edes vapaa-ajasta osannut nauttia.

En halunnut sanoa itseäni irti kun pelkäsin meidän toimeen tulon puolesta. Mies minut lopulta patisti irtisanoutumaan. Saattoi ovelle ja sanoi että tänään sun sanottava itsesi irti.

Vakuutti minut että mielummin ollaan onnellisia ja syödään kaurapuuroa kuin että koko perhe kärsii tuon työn takia.

Lepäilin kuukauden ja aloin etsiä työtä sen jälkeen. Vajaa 3kk ehdin olla työttömänä ja sitten löysin ihanan työpaikan.=)

mielenterveyden vuoksi. Kertoo siksi, ettei edes haluaisi tehdä töitä, jotta saa säilytettyä kasvonsa edessäsi. (Ehkä tietää, että jauhat kavereiden asioita mielellään tuttujen ja tuntemattomien kanssa eikä halua tunnustaa, ettei tunne kykenevänsä työhön.)

että ihmettelen miten masentunut ihminen voi jaksaa shoppailla ja kylästellä. Olen luullut, että aidosti masentunut ei jaksa tehdä mitään.

Ole hiljaa kun et tiedä masennuksesta mitään. Vain vääriä ennakkoluuloja.

en tuttujen kanssa toisten asioita vatvo, täällä tietääkseni muutkin pohtivat asioita anonyymisti.

Hän kyllä tietää, että mulle voi sanoa aina mielepiteensä suoraan, niinhän minäkin sanon, vaikka olisinkin jostain eri mieltä.

että siksikin täällä kyselen mielipiteitä, jotten vaan pelkkiä omia mielipiteitä yritä hänelle tuputtaa, vaan kuuntelen mitä muut ovat mieltä. Ystäväni on minulle rakas, vaikka en hänen päätöksistään olisikaan samaa mieltä.

Silloin kun pitäis saada lomaa reissua varten tai muuten vain kyllästyttää töissä käynti.

Just tässä lokakuussa kävi kysymässä reissua varten viikon lomaa mutta pomo ei myöntänyt meni tämä hakemaa sairista ja olikin reilun kuukauden.

Samaa on tehnyt jo muutaman vuoden.

Kannattaa olla "masentunut" aina silloin kuin haluaa :/

Shoppailu ja vierailu voi olla ystävällesi juuri sitä toimintaa, joka antaa voimia ja auttaa selviytymään masennuksesta.



Itse en menisi irtisanoutumaan ilman uutta työpaikkaa varsinkaan näinä aikoina.

Toisaalta masentuneena ei kannattaisi tehdä suuria ratkaisuja, mutta itse henk.koht. voisin luopua työpaikasta. Kannattaa mainita 3kk karenssista, joka lankeaa kun itse sanoo itsensä irti.

olen itse suurelta osin sanoutunut irti työelämästä sen takia, että se ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa liian suurta stressiä. (ja masennusta). Otan rennosti ja yritän joka päivä nauttia elämästä. joskus teen jotakin pientä hommaa (olen freelancer.). Miehelleni tämä sopii hyvin, sillä hän ymmärtää tilanteeni ja luonteenlaatuni... ei ulkopuolisilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.

Miten pärjäätte taloudellisesti? Pystytkö nauttimaan silti elämästä? Mun täytyy sanoa, että minä en pysty, vaan tunnen suunnatonta häpeää koko ajan :(. Juuri pari päivää sitten juttelin kaverin kanssa ja jo puhelimesta huomasi, että hänellä on melkoista hässäkkää elämässään, työn ja perheen kanssa. Hävetti, niin että mun elämä on tallaista, että en pysty kantamaan korttani kekoon....

Ajattelin että jospa vaan koettaisin taas lisätä työpainetta, ja heti seuraava ajatus oli että voi luoja, MIKSI mun on pakko elää, koska oikeasti en kestä painetta yhtään. Kuolemakin tuntuu vapautukselta, kun ajattelen sitä fiilistä mikä on kun teen työprojekteja. Aaaaarrrrgghhhh

Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, etten taida uskaltaa erota vakipaikastani, vaikka en haluaisi siellä enää olla. Omalla alallani ei ole helppo löytää uutta, mieleistä työtä, joten yritän sinnitellä ja tehdä hallitun siirron.



Jos taloudellisesti ei tarvitsisi käydä töissä (eläkekin olisi korvattu perinnöllä tai myytävällä omaisuudella tms.), en tekisi vähän aikaan töitä. Työ on ihan ylikorostettu välttämättömyys ja kunnon kansalaisen kriteeri. Olen akateemisesti koulutettu ja pidän työn sisällöistä, mutta kestän huonosti huonoja työyhteisöjä ja johtamista, loputtomia organisaatiouudistuksia ja kaiken repimistä työntekijöiden selkänahasta (työskentelen julkisella sektorilla, missä on krooninen resurssi- ja rahapula).

Hän jaksaa vielä etsiä ja löytää mielihyvän lähteitä. Jos hän olisi pakottanut itsensä vain jatkamaan töissä, joku kaunis päivä hän olisi todennäköisesti romahtanut tai työkaverit olisivat joutuneet ehdottamaan/ viemään hänet lääkäriin.



Ystäväsi tuntuu varmaan itsekkäälle, kun hän tekee asioita omilla ehdoillaan ja aikatauluillaan. Kyllä hän varmaan siitä tasaantuu, kun voimat palaavat ja alkaa ottamaan paremmin myös muita huomioon. Työperäinen masennus on usein seurausta siitä, ettei ole pystynyt suojaamaan itseään ja laittamaan rajoja (kieltäytymään), vaan on vain kiltisti pakertanut kauan yli voimavarojen. "Hoitoa" on löytää oma itse ja oma ääni ja oma ohjaus aiemmin ulkoaohjautuvan ja suorittavan elämäntavan jälkeen.



Kriisit, esim. sairastuminen masennukseen vaikuttavat myös lähisuhteisiin. Osa ystävyyssuhteista jää taakse, kun kriisin läpikäynyt ihminen muuttuu ja puolin tai toisin tuntuu, että aiemmin yhdistäneet asiat ovat häipyneet. Tämä voi olla hyväkin asia, jos masentunut ihminen korjaa elämäänsä ja vähentää riskiä sairastua uudelleen. Aina näin ei tietenkään käy, vaan ystävyys lujittu, jos molemmat riisuvat naamioitaan ja oppivat tuntemaan toista syvemmältä.

ystäväsi maanis-depressiivisyyteen taipuvainen. Moni masennus kun on sitä kaksisuuntaista laatua. Perusmasennuslääkitys voi pahentaa maniavaihetta.

että ihmettelen miten masentunut ihminen voi jaksaa shoppailla ja kylästellä. Olen luullut, 0että aidosti masentunut ei jaksa tehdä mitään.

Olen vaikeasti masentunut ja hyvin pitkällä sairaslomalla, lääkityksellä ja terapiassa käyn. Välillä helpompia aikoja (=päiviä), jolloin jaksan lähteä ihmisten ilmoille shoppailemaankin. Silloin tällöin käyn kylässäkin. Yhteydenpito ystäviin on tosin jäänyt hyvin vähälle tänä aikana. Myös netin käyttö on jonain päivinä ylivoimaista. Tänään olen voinut paremmin, käynyt kaupoissa, kylässä ja vielä nettiinkin jaksoin tulla. TÄTÄ kaikkea terapeutti KEHOTTAA tekemään AINA kun vain jaksaa. Se kuulemma auttaa toipumisessa, nähdä ihmisiä, liikkua (vaikka sitten vain kaupassa kävellen, jos ei paniikkihäiriön takia pysty lenkille lähteä). Liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen todellakin ovat apuna masennuksesta toipumisessa!!! Toki tarvitaan lääkettä ja terapiaakin. Kun on huonompi päivä, sängystä nousu vaatii kaiken energian ja päivä voi mennä television ääressä tai makoillen kun ei kertakaikkiaan jaksa mitään. Masennus ei ole tasapaksu tauti, vaan aaltoileva ja välillä tulee myös takapakkia toipumisessa. Ikävää että vielä nykypäivänä on niin väärää tietoa ja asennetta tätä invalidisoivaa tautia kohtaan, että odotetaan meidän masentuneiden hautautuvan neljän seinän sisälle -"lomalla" kun ollaan. Tämä loma vaan ei ole rentoutumista, vaan selviytymistä ja sinnittelyä päivästä toiseen -itsensä kanssa.

Jos joutuu olemaan saikulla pitkiä aikoja jonkun fyysisen taudin takia, niin silloinkin varmasti kehotetaan liikkumaan ihmisten ilmoilla niin paljon kuin vain pystyy - ettei masentuisi ja eristyisi. Mutta masentuneiden pitisi sitten hautautua neljän seinän sisään?

syrjäytyykö hän työelämästä mahdollisesti kokonaan. Parin vuoden tauon jälkeen on vaikea etsiä uutta työtä vaikka haluaisi, kun takana ei edes ole äitiyslomaa tms muuta "virallisesti järkevää" syytä parin vuoden kotona olemiselle. Olisiko tuo irtisanoutuminen mahdollisesti vain hetken helpotus, joka pidemmällä tähtäimellä voisi johtaa vielä paljon isompiin vaikeuksiin?



Sinänsä olen samaa mieltä, että turha roikkua huonossa työssä vain siksi, että työtä "kuuluu tehdä". Mutta jos kaverillasi on taipumusta juuri esim sosiaalisiin fobioihin ja paniikkikohtauksiin, uuden työn löytäminen hänen niin halutessaan voi käydä ylivoimaiseksi.

mielestäni sinä vaikutat kateelliselta.



Masennuksen aiheuttaja voi olla jokin työstä löytyvä tekijä ja työpaikan vaihtaminen voi olla hyvä ratkaisu.



Eikä s-lomalla oleminen masennuksen takia tarkoita, ettei saisi kyläillä ja shoppailla! Todellakin silloin saa tehdä mitä haluaa, vaikka matkustaa ULKOMAILLE. Pohdi ap itsekin oletko loman tarpeessa, vaikkapa sitten s-loman.

Jokainen on oman elämänsä seppä..

Ole onnellinen ystäväsi puolesta niistä päivistä, jolloin hän jaksaa tehdä, mitä haluaa ja jaksaa shoppailla. Masennus on suurta vuoristorataa tunteitten ja itsetutkiskelun saralla. Masentuneelle on tyypillistä vetää eri rooleja. Sairastan vakavaa masennusta, enkä tosiaankaan näytä pahinpia päiviäni kuin lähimmille, jos niillekään. Terapeuttini ja mieheni tietävät synkimmät tuntoni. Elämäniloa ei ole. Vaikka päällepäin näyttäisin pirteältä, sitä syvintä ilon tuntoa ei ole koskaan.

Älkää olko kateellisia tätä sairautta poteville.

eikä burn-out. Ne ovat aika lähellä toisiaan ja tuohon bore-outiin auttaa vain ja ainoastaan työpaikanvaihto.