Voisitko kieltäytyä/oletko kieltäytynyt kummiudesta?

kummilapsia on jo 5 ja jos tulee tilanne että minua pyydetään kummiksi niin tiedän että se pyytäjä ei ole kukaan sisaruksistani (lapsiluvut täynnä) eikä kukaan parhaista ystävättäristäni (lapsiluvut täynnä, vannovat). Miehen puolelta on vielä muutama poikamies, mutta oletan ilman muuta että jos rupeavat perheellisiksi niin pyytävät kummiksi miestäni eivät minua.

ja myös minun kysymäni ihminen on kieltäytynyt

Lasta ristille ja vainajaa hautaan .....

Sehän on suuri luottamuksen osoitus jos joku pyytää minua lapsensa kummiksi.



t. kummitäti kymmenelle

Mutta pyytämäni kummi kieltäytyi. Hän tosin teki sen äärettömän tökerösti ja loukkaavasti, ja ystävyyssuhde kärsi kyllä melkoiset vauriot. Ystävyys muuttui kaveruudeksi tai ehkä tuttavuudeksi...

Vierailija:

Lasta ristille ja vainajaa hautaan .....

että ilomielin olen suostunut. Voisin kyllä kuvitella kieltäytyväni, jos minua pyytäisi kummiksi joku sellainen jonka kanssa emme ole paljon tekemisissä.



t: viiden kummi

Kieltäytyisin jos joku sellainen pyytäisi kenen kanssa en halua olla tekemisissä, mutta tuskinpa sellaisilta pyyntöjä tuleekaan.

enkä ole käynyt rippikoula, joten helppo kieltäytyä.

että kahdesta ei voi kieltäytyä,



saattamasta vainajaa hautaan (eli jos pyydetään kantajaksi) ja viemästä vauvaa kasteelle.

Yksi tuttava, josta en oikein pidä (tavataan aina tietyllä porukalla, ja tämä on ainoa isosta porukasta josta en oikein tykkää) pyysi kummiksi. Hän soitti ja kysyi kummiksi kun ei millään meinannut keksiä ketään kummia, kysyi kuulunko kirkkoon. Sanoin etten kuulu, joten ei lopulta sitten pyytänyt kummiksi.



Olen kummina parin hyvän kaverin lapsille, toinen ei kuulu kirkkoon ja toiselle olen " salakummi" .



Voisin kieltäytyä jos tuntuu että kummilapsiluku on täynnä, haluan viettää aikaa kummilasteni kanssa ja kovin monen kanssa tuntisin riittämättömyyttä kun en ehdi hoitaa kummin hommaa niin hyvin kuin haluaisin.



Minusta on typerää ettei muka kummiudesta tai arkunkannosta saisi kieltäytyä. Mitä iloa lapselle on kummista joka on oikeasti haluton hommaan tai tekee sen vain pakosta? Ja mikä siinä arkunkannossakin on muka niin pyhää? Yksi tuttu onkin kieltäytynyt, oli juuri toipunut leikkauksesta ja pelkäsi että kanto rasittaa liikaa ja vaiva uusii. Kaikki ymmärsivät.

" En voisi olla niin hyvä kummi kuin haluaisin, että omalla lapsellani on"

en kuulu kirkkoon ja enkä liity kirkkoon sen takia. Muistan lapsia muutenkin heidän syntymäpäivinä. Olen itse lapsena pettynyt kummeihin, sillä ei ne mua muistanut edes synttäripäivänä.

Kummina haluan myös osallistua kummilasten elämään enkä olla vain lahja-automatti.



Myös parhaisiin ystäviini kuuluva on kieltäytyyt kummeudesa koska ei kuulu kirkkoon enään. Ei haitannut minua.

Jos pyydetään, niin ainahan on kaksi vastaus vaihtoehtoa. Ei pyytäminen velvoita eikä pakota mihinkään. Jos kysyjä loukkaantuu kieltäytymisestä, niin oma häpeänsä. Ajattelisi pikemminkin, että onneksi kummiehdokas kehtasi sanoa ei, ettei sitten vanhempien vuoden parin päästä tarvitse pahoittaa mieltään, kun kummi on epäsopiva, ei osallistu mitenkään lapsen elämään tms.

Olemme neljän lapsen kummeja ja olemme ajatelleet, että viidessä kummilapsessa on tarpeeksi meille omien lapsiemme lisäksi. Viimeinen kummius on varattu veljeni lapselle, joten kummilapsiluku on periaatteessa täynnä.