Miten teidän 6- vuotiaat suhtautuu kun sattuu/on sairas?

Meillä kohta 7 täyttävä tyttö on todella kummallinen kun jotain sattuu hänelle. No, ehkä nyt ei ihan pienenpienestä naarmusta mutta kaikesta sitä isommasta saa hirveän hysteriakohtauksen ja hokee, että " mä kuolen, mä kuolen, kuolenko mä??" Huutaa tota ja kiljuu eikä meinaa rauhottua millään. Kun sitten rauhottuu niin jatkaa vielä seuraavanakin päivänä tuota samaa vaikkakaan ei enää niin hysteerisenä. Saattaa silti ruveta yhtäkkiä parkumaan, että mä kuolen. Eilen päiväkodissa oli hammas irronnut ja se uusi hammas pullisteli aika oudosti sieltä ikenen alta joten eskariope oli käyttänyt tytön hammaslääkärissä. Kuitenkin 3 opettajaa olivat rauhoitelleet puoli tuntia tyttöä ja vakuuttaneet, että hän ei kuole. Tänään taas jatkoi tuota kuoleman jauhamista.



Varmaankin sillä asialla on jotain tekemistä, että tyttö löysi kuistiltamme meidän kissan kuolleena 1,5v sitten ja toinen kissa pyydysti karanneen gerbiilin joskus 6kk sitten. En mä nyt silti tiedä mikä tuollaisen kuolemahysterian aiheuttaa?? Kun kaikki automaattisesti tarkoittaa kuolemaa hänen mielestä. Mitä voi tehdä vai tehdäkö mitään??