Onko sinusta väärin saada lapsia ennen avioliittoa?

enkä kyllä ymmärrä miksi se olisi jotenkin väärin. En usko, että tuntuisi erilaiselta vaikka oltais naimisissa.

mutta minusta ei ole yhtään väärin saada lapsia avoliittoon tai jopa ilman liittoa.

mikä ei poistu häitä viettämällä

mutta molemmat läsnä olevat vanhemmat soisin mielelläni, ts. avoliittoon.

Tosin, isänsä kanssa on sittemmin menty naimisiin ja saatu lisää lapsia. En kyllä ole missään vaiheessa tuntenut tämän takia olevani jotenkin syntinen (vaikka olenkin uskova ihminen). Eikä kukaan muukaan ole sellaista antanut ymmärtää. Ainoa tähän asiaan liittyvä kiusallinen tilanne oli isyyden tunnustaminen, jonka koin hieman nöyryyttäväksi.

Muut tehköön itse valintansa, mutta kyllä mielestäni on lasten kannalta parempi, että vanhemmat ovat valmiita virallistamaan parisuhteensa.

Toki haluan itse olla naimisissa tullessani raskaaksi, mutta minulle on ihan sama, mitä muut tekevät. Kukin tyylillään. Minulla vaan sattuu olemaan joku pakkomielle, että olisi häpeä tulla raskaaksi ennen avioliittoa, ei sen kummempaa.



Tosin kyllä loukkaannun syvästi, kun joku sanoo ääneen odottavansa, että minä olisin joskus raskaana ennen häitä. Mutta ei se tarkoita, etten sallisi sitä muille.

Oikeasti avoliitto on nykyaikaa. Ei se siitä virallistu suhde, vaikka mentäisiin naimisiin. Pelkkää paperia on sellaiset liitot. Oikeasti avoliitossa luottamus on suurempi, vaikka ei olla virallisesti rekisteröity minnekään pariksi, niin halu olla yhdessä on molemminpuolinen. Tästähän toisen olisi helppo lähteä lätkimään, mutta niin ei vaan tapahdu. Avioliitossa yhdessäpysymisen eteen ei välttämättä tehdä mitään, kun kuvitellaan sen olevan pysyvää. Ihan kuin se papin aamen jotain auttaisi. Ei auta mitään. Parisuhdetta on myös vaalittava.



Terv. Eronnut

koska esikoinen syntyi niin, että lapsen isä jätti jo alkuraskaudessa. Halusin, että jos alan seurustella miehen kanssa, hänelle on selvää, että minun kanssani mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Tässä järjestyksessä.



Tuntui turvallisemmalta, että mies joutuu tekemään selkeät päätökset näistä asioista sen sijaan, että venkoilisi niiden kanssa, että " noo emmä oikein tiedä, mitä se muuttaa...."

että monet ovat avoliitossa " tavan vuoksi" , vaikka saman puolison kanssa he eivät haluaisi missään nimenssä haluaisi avioliittoon, sillä he eivät ole varmoja, haluavatko kuitenkaan sitoutua tuohon avopuolisoon.



Tähän suhteeseen voidaan kuitenkin tehdä lapsia (koska niitä halutaan) ja suhde voi kestää hyvinkin pitkään (" kun sitä ei viitsi jättää" ).

Tiedän, että avoliitot ovat nykyään ajan tapa, mutta silti olen niitä vastaan. Mielestäni naisen ja miehen yhdessäolon muoto on avioliitto. Itselleni avioliitolla on sekä rakkaudellinen, uskonnollinen, psykologinen, juridinen että taloudellinen merkitys. En vain ymmärrä, miksi ei voisi mennä naimisiin, jos kerran yhdessä haluaa olla. Ja varsinkin silloin, jos miehestä ja naisesta tulee lapsen kautta perhe.

syntyneet lapset olisivat sopivia ja hyviä.



Meillä on tällä hetkellä 3 lasta, tavoitteena ehkä 5 ja emme ole naimisissa emmekä tule koskaan olemaankaan.

Että ei sillä muka ole väliä, mutta itse ei koskaan tekisi niin, koska se on häpeä?



Tai, että häät, joissa on vauvamaha, on kauheita, mutta kuitenkin avoliitot on okei?

Itselleni en halua jotain, mutta muut saavat kaikessa rauhassa tehdä, mitä itse haluavat.



Siis _minulle_ olisi häpeä, jos _minä_ saisin aviottoman lapsen. En koe häpeää toisten lapsista. Minä olen se huono, eivät muut. Siksi en ymmärrä, miksi joku näkee tuossa ristiriidan.



Eikä muilla ole isää, joka kutsuu jo etukäteen neitsyen tyttärensä mahdollisia tulevia lapsia huoranpennuiksi hirveän vihaisena.

Jos olisin ollut rohkeempi, niin olisin sanonut että enpä ole tätä omaa elämääni ajatellut niin kamalana.

Ja nyt olen reilut 30 v ja äitini ja isäni elävät vieläkin avoparina.

Itse sain lapset ennenko mentiin mieheni kanssa naimisiin.

moinen edes mieleen. Lapsi täyttää kolme ja häistä ei ole edes puhuttu.



Mutta siis minusta ei ole väärin ja luulen, että minulla on hyvin vähän yhteistä niiden ihmisten kanssa, joiden mielestä se on väärin.

itse henkilökohtaisesti halusin naimisiin menon ja lapset " oikeassa järjestyksessä" .



Mielestäni lapsien saattaminen tähän maailmaan on niin suurta ja arvokasta, asia joka sitoo vanhemmat yhteen koko loppuelämäkseen, etten olisi voinut kuvitellakaan hankkiutuvani raskaaksi ennen papin aamenta.



Minusta päätös toiseen ihmiseen, puolisoon, sitoutumisesta on hyvä tehdä ennen yhteisen lapsen saamista. Silloin sitoutumisen tekee rakkaudesta ja halusta omaan puolisoon, eikä lapsen aiheuttamasta syystä.



En paheksu niitä, jotka tekevät toisin, mutta ihmettelen kyllä kovin! Mikä estää menemästä naimisiin, jos on jo yhteinen lapsikin, tai lapsiakin, tai jos odotettan yhteistä lasta?



Ja sanottakoon vielä, etten ole mikään uskovainen!