Millaisia kotihoidetut lapset on kun verrataan päivähoidossa " ikänsä" olleisiin lapsiin?

Oma lapseni täyttää kohta 4, kerhoa on kerran viikossa 2,5 h. Hoitopaikka on haettu ensi syksyksi ihan jo siitäkin syystä, että hän oppisi sosiaalisemmaksi. Itse menin esikouluun suoraan kotihoidosta ja sosiaalisia vaikeuksia oli paljon, kerhossa olin kyllä käynyt vuoden ennen sitä, mutta siellä oli aika vähän mitään vapaata puuhaa muiden lasten kanssa, ei esim. ulkoilua ollenkaan.

että vanhempana päiväkotiin tulevat lapset ovat jotenkin persoonallisempia kuin varhain päivähoidossa aloittaneet (jotka taas jotenkin tasapäistyvät).



Itse olen kotihoidettu. En käynyt edes esikoulua. Silti olen sosiaalinen ja sosiaalisesti taitava. Samoin on veljeni, joka on käynyt niin päiväkodissa kuin esikoulussakin.

(äidilläni oli tosin pari vuotta hoitolapsia kotona...) ja en joutunu kiusatuksi ja minulla on ollut aina mukavasti kavereita. Koulumenestyskin on ollut hyvää.

kavereita oli paljon kotimme lähistössä, joten sitä kautta kait opin sosiaalisia taitoja. Koulun aloitus oli mulle helppoa ja taitonikin olivat jo varsin hyvät kun opin lukemaan ja kirjoittamaan itsekseni 4-vuotiaana. Olin hyvä koulussa ja sitä kautta suosittu.



Mutta en pidä itseäni sosiaalisesti lahjakkaana, kait persoonasta ihan kiinni. Eli itse en kärsinyt kotihoidosta, oman verkkaisen esikoiseni laitan 5- vuotiaana tarhaan, vaikka hoidan kahta pienempää kotona. Ihan vain siksi että hän kerkeää sopeutua tulevaan paremmin. Helpommalla päästäisiin ajallisesti ja rahallisesti jos olis kotona.

vuosikymmeniä, sanoi, että vaikeimpia oli kokonaan kotihoidetut ylivilkkaat pojat (nykyään voisivat olla adhd-diagnoosilla), jotka oli saaneet äidistään jonkinlaisen yliotteen. Tämä oli siis 70- ja 80-luvuilla. Ryhmässä oleminen ja säännöt oli sitten tosi vaikeita.

Kotonahoidetuiden ainokaisten koulun alku oli myös lapsen kannalta hyvin vaikeaa.

Puhuin siis siitä millainen lapsi helposti on, jos tulee kouluun tai eskariin suunnilleen suoraan kotoa, tai ollut vain pari tuntia viikossa kerhossa vrt lapsi, joka on ollut kuten ap toteaa koko ikänsä siis taaperosta asti päiväkodissa pitkät päivät.

Joksus näyttää siltä, että tällaiset lapset erottaa jo katseesta ja olemuksesta. Toinen on huoleton ja vapaa, toisalta huolissaan uudessa tilanteessa, toinen terävä ja aikuismainen tietyllätavalla, kuin kotonaan.

Kyllä se vaan niin on, että ihmiseen jää jälkiä eletystä elämästä. Erikoista, että tässäkin ketjussa todetaan, että ihan sama, ei mitään eroa.

Itse näkisin niin, että on lapselle aika shokki olla kotona ihan pelkästään 7-vuotiaaksi asti ja tulla sitten kouluun/eskariin, sellaiseen joukkoon joka on suurimmaksi osaksi ollut jo vuosia päiväkodissa. Toisaalta toinekaan ääripää ei ole hyväksi. Se ei välttämättä näy minään valtavina ongelmina lapsessa, mutta väittäisin, että kultainen keskitie on suurimmalle osalle lapsista paras tie onnelliseen lapsuuteen.

että niin nyt kuin tulevaisuudessa tärkeimpiä ihmisen selviytymistekijöitä yhä kovemmaksi muuttuvassa selviytymisyhteiskunnassa on se, millainen stressivaste ihmiselle on kehittynyt. Jollain se on huonompi kuin toisilla ja varhaislapsuuden stressi on yksi keskeinen vaikuttaja siihen, millaiseksi stressivaste kehittyy. Stressivasteeseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat ainakin kiintymyssuhteen laatu sekä se, kuinka virikkeisessä ympäristössä lapsi viettää aikaansa. Liiat virikkeet, liian vähäinen yksilöllinen hoiva ja apu tunteiden säätelyssä, sosiaaliset konfliktit sekä melu ainakin voivat aktivoida stressijärjestelmää niin, että stressivaste heikkenee.

Jos lapsi on liian stressaavassa ympäristössä kykyihinsä nähden (mitä nykyiset ylimitoitetut ryhmäkoot helposti aiheuttavat), lapsen stressijärjestelmä aktivoituu.



No, päivähoito on varmasti ihan hyvä juttu, mutta kuten asiantuntijat ovat todenneet, VAIN jos siihen on riittävät resurssit ja hyvät hoitajat (ja uskoisin, että lapsen iällä on väliä!).

todella reipas ja aktiivinen, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Tällä hetkellä teen työtä, jossa pitää koko ajan olla esillä.



Oman esikoiseni tulevan eskarin aloitus vähän jännittää, hän on ollut kotihoidossa 2-vuotiaasta asti (9kk- 2-v oli pph:lla ja päiväkodissa). Meillä on kyllä paljon sosiaalisia kontakteja (meillä on aina piha täynnä lapsia tässä kerrostalollakin), ja lapsi käy kerhossa 2xvko ja pari harrastustakin on... mutta hän on aika hiljainen kaveri, ja oikeastaan just tuollainen kuin 18 kuvaili.



Hän odottaa jo nyt ihan hirmuisesti koulun alkamista, ja jotenkin pelottaa, että mitä jos hän meneekin ihan lukkoon siitä viidakon meiningistä... Noh, sen näkee sitten. Meille on kuitenkin tulossa kohta kolmas lapsi, niin en tahdo viedä häntä päiväkotiin turhan takia (täyttää just 5, eli vuoden ehtisi olla.)

Vierailija:

Meidän nelivuotiaalla ihan eri jutut kuin pihapiirin tai suvun samanikäisillä jotka ovat päiväkodissa. Siellä isommat pojat jo kertovat isompien juttuja ja esiintyvät rehvakkaasti isompien tapaan.

Meidän nelivuotias ei osaa kaivata tietokonepelejä, räiskintäohjelmia (piirrettyjä) ja näin ollen leikitkin ovat rauhallisempia. Kotihoidetut saavat toisaalta ehkä enemmän huomiota kysymyksiinsä ja juttuihinsa kuin päikkärissä missä ryhmässä voi olla 20 viikaria

osaavat enemmän myös keskustella ja puhua asioista, vähemmän puhevikoja.

Meillä ei 3v kiroile vaikka on tarhassa ollut jo vuoden.

Tarhassa kun ei kiroilla niin eipä sielä mallia saa.

Lapsi matkii aikuisia ja pahaksi onneksi meidänkin lapsilla on pahasti kiroilevat vaarit, kotona ei toki kiroilla.

saivat siitä kyllä rangaistuksen kun jäivät kiinni, mutta eivät tietenkään aina jääneet. Muutenkin tutun lapsilla on isompien jutut, kun naapuruston lapsien kanssa leikkiessään ovat oppineet kaikennäköistä " kivaa" .



-37.

Siis tiedän tämän koska pieni kylä ja tuttuja paljon.

Missä tarhassa sitten kiroillaan? Typerää ja niin junttia.

Ei lapset tyhmiä ole, ei kai ne aikuisille suoraan kiroile, vaan salassa tietenkin. Joskus naurattaa kuunnella, kun toiset luulevat pystyvänsä tuon salaamaan. Luuletko tosiaan tietäväsi kaiken mitä lapset päiväkodissa tekee ja sanoo? Joku katselee maailmaa ruusunpunaisten lasien takaa..



Ja kiroiluhan ei toki ole ainut tapa puhua rumasti, rumempaakin on kuultu.

- vauvamaisempi

- rauhallisempi

- puhuu vähän

- kaipaa aikuisen läsnäoloa ja haleja paljon



Uskon, että olisi paljon villimpi ja puheliaampi päiväkodissa.

huutaa heti kyllä jos joku sanoo TUHMAN SANAN, koska tietävät että se on kielletty ja siitä joutuu kärsimään rangaistuksen joten voi sinulle sanoa että eipä kuule kiroile lasten kotonakaan kukaan ilman tuota huutoa ja eikös se ole hyvä se?

Lapsia kasvatetaan kurilla ja rajoilla ja rakkaudella, täällä " maalla" se toimii hyvin.

Ja sinunkin pitäisi siihen pyrkiä ja kitkeä jo ajoissa pois typerä käytös lapsilta.

Vierailija:

huutaa heti kyllä jos joku sanoo TUHMAN SANAN, koska tietävät että se on kielletty ja siitä joutuu kärsimään rangaistuksen joten voi sinulle sanoa että eipä kuule kiroile lasten kotonakaan kukaan ilman tuota huutoa ja eikös se ole hyvä se?

Lapsia kasvatetaan kurilla ja rajoilla ja rakkaudella, täällä " maalla" se toimii hyvin.

Ja sinunkin pitäisi siihen pyrkiä ja kitkeä jo ajoissa pois typerä käytös lapsilta.

Voi kuule, eihän siellä kukaan sano TUHMAA SANAA, sinun uskomuksesi ja kirjoituksesi mukaan.. Juurihan sinä niin sanoit. Eiköhän ne kiroilut kitketä pois joka päiväkodissa parhaan mukaan, mutta on naurettavaa uskoa, että pienillä paikkakunnilla lapset olisivat jotenkin " viisaampia" tai " kiroilemattomampia" . Ja se on hyvä jos ei lapsesi kiroile, ei moni muukaan, kun taas moni kiroilee paikkakunnasta riippumatta!

Ja niinkuin sanottu, rumia voi todella puhua käyttämättä " tumia sanoja" , joka menee usein kiroilua pahemmaksi. Ja mitä maalaisuuteesi tulee, niin mistä moinen uskomus, että maalla kasvatetaan jotenkin erilailla lapsia kuin kaupungissa? Luuletko, ettei kaupungin lapsilla ole rajoja, kuria ja rakkautta?

Päiväkotia on tietysti kätevää syyttää lapsen rumista puheista, mutta kyllä ne lapset niitä kirosanoja taitavat yleensä ihan kotona oppia. Ja tietyssä iässä se rumien puhumisen kokeileminen on todella jännää. Vähän samalla tavalla kuin pissa ja kakka-jututkin (niitäkin meillä harrastettiin ennen kuin oli päiväkotia edes nähnyt.)

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, minkälainen ihminen sellainen on, joka ei ole ikinä kironnut tai ei edes tunne kirosanoja. Ihmettelisi sitten lukiossa Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta tavatessaan, että mikäköhän sana se tämä perkele on ja kaivaisi sivistyssanakirjaansa esille. Eikö suomen kieleen kuulu olennaisesti " perinne sanoa ruma sana niin kuin se on?" Eikö olisi aika kaameaa, jos tänne rantautuisi yhdysvaltalainen käytäntö, jossa television lääkärisarjassa saa sanoa korkeintaan kaksi kertaa kaudessa sanan vagina. Jos sen jälkeen joku synnyttää, pitää käyttää eufemismejä, jos jotenkin halutaan viitata siihen, että se vauva on tulossa ulos siitä synnyttäjästä.

Vierailija:

Ei lapset tyhmiä ole, ei kai ne aikuisille suoraan kiroile, vaan salassa tietenkin. Joskus naurattaa kuunnella, kun toiset luulevat pystyvänsä tuon salaamaan. Luuletko tosiaan tietäväsi kaiken mitä lapset päiväkodissa tekee ja sanoo? Joku katselee maailmaa ruusunpunaisten lasien takaa..

Ja kiroiluhan ei toki ole ainut tapa puhua rumasti, rumempaakin on kuultu.

Ihmisillä on paha tapa puhua mutun perusteella asioista faktoina ja unohtaa, että kyse on vain omista mielikuvista. On todella vaikea osata suhtautua objektiivisesti sellaisiin valintoihin, joista itsellä ei ole mitään kokemusta. Vastaavasti on helppo yleistää omia hyväksi toteamiaan valintoja koskemaan kaikkia muitakin. Yksittäisiä huonoja kokemuksia suuntaan ja toiseen yleistetään myös ärsyttvään usein.



Itselläni on kokemusta sekä oman että mieheni lapsuudenperheiden, omien lastemme, kymmenien tuttavaperheiden lapsuusajan ja heidän lastensa sekä jopa satojen kasvatusammattini kautta kohtaamieni lasten erilaisista päivähoitovalinnoista. En todellakaan uskalla niiden perusteella väittää päivähoitomuodon vaikuttavan kovin ratkaisevasti ainakaan lapsen persoonallisuuteen, kyllä kotitausta ja temperamentti edelleenkin vaikuttavat etenkin pienissä lapsissa eniten. Vaikka ainoa pitkittäistutkimus on osoittanut, että varhain aloitettu päivähoito olisi avain onnellisuuteen ja menestykseen elämässä, en nyt sitäkään ihan noin mustavalkoisesti sentään niele ;) Kuten en sitäkään olettamusta, jonka mukaan päivähoito tuhoaisi(?) lapsen perusturvallisuutta. Vähän suhteellisuudentajua peliin!



Tervetuloa kotiäidit tutustumaan meidän päiväkotiin, saatatte yllättyä! Sieltäkin kun löytää noita " hyvällä tavalla lapsellisia" , rauhallisia ja muutenkin hyväkäytöksisiä, tasapainoisia lapsia kasapäin :) Toki sieltä löytää levottomia tapauksiakin, kuten kotihoidossa olevistakin. Vaikka itseni tekisi mieli hehkuttaa varhaiskasvatusta muutenkin ja varoitella pelkästä kotihoidosta, en sitä tee. Uskon, että hyvässä perheessä ei perusterve lapsi todellakaan sentään " pilalle" mene, vaikka hän ei menisi edes eskariin saati jo sitä aikaisemmin päiväkotiin. Jokainen voi Suomessa tehdä valintansa aika rauhallisin mielin minusta.