Ystävälläni on syömishäiriö, miten voisin auttaa?
Hän on muutaman kerran luottamuksellisesti kertonut bulimiastaan, homma on jatkunut monissa eri elämänvaiheissa, välillä lievempänä, välillä pahempana. Nyt musta tuntuu, että on huonompi vaihe taas menossa. Luulen, että kaveri on käynyt lääkärissä tai jossain juttelemassakin asiasta eli ei ole mun apuni varassa.
Kaveri ei ole kovin innokas puhumaan tilanteestaan enkä varmaan osaisi hyvä kuuntelija edes olla. Mutta onko joku tapa, miten voisin olla avuksi? Ketään syömishäiriöisiä paikalla?
Kommentit (5)
on tosi yksityinen asia, josta ei mielellään puhu (ja ymmärrän sen täysin). En usko, että kaverin mieskään tietää tarkkaan, kuinka rankkoja bulimian hankalammat vaiheet ovat. En tietenkään tiedä minäkään, mutta luulen, että naisena minulle nämä asiat ovat esim. lehdistä tutumpia niin osaan arvailla paremmin.
On se vaan surkeaa, kun näkee, että kaveri voi huonosti eikä oikein voi auttaa. Enkä tiedä osasinkokaan.
Mutta vaikka tilanne ei nyt juuri ole " paha" , ei tästä koskaan voi täysin parantua. Itselläni on ylipainoa, eli ulkoisesti ei varmaan moni arvaisikaan mistä on kyse.
En osaa sanoa miten voisit auttaa ystävääsi, en tiedä millaista apua itsekään haluaisin. Jotenkin niin henk. koht. juttu, ettei siitä osaa muille puhua tai apua ottaa vastaan vaikka sitä tarvitsisikin. :(
Tärkeintä olisi saada ystäväsi tajuamaan, että hän on kaunis ja haluttu juuri sellaisena kuin on.
minulle? Etten kuulosta ylemmyydentuntoiselta tai säälivältä? Kun nyt joku sääli ei mitään auta ja kaveri monella tavalla fiksu ja menestynytkin ihminen.
on. Mun hyvalla ystavalla ollut rankka syomishairio (anoreksia ja bulimia) nyt yli 10v. eika helpota.
Olen kaynyt kaikki tunteet lapi ystavaa kohtaan: hoivaa, valittamista, huolta, raivoa, ylenmyydentunnetta, alemmuudentunnetta, ihan kaikkea olen ehtinyt tuntea yksin ja ystavani kanssa. Hoitoonkin olen varannut ajan (yksityiseta psykiatrilta ja maksanut kaynnin), yrittanyt kuunnella ja valilla olla huomioimatta ongelmaa.
Ystavani on arvostanut yrittamistani ja kiitellyt puuttumistani silloin kun ei itse ole jaksanut. Mutta kylla on valilla hankalaa koska syomishairiohan on psyykkeen sairaus ja tuo mukanaan aina muitakin oireita, ja niiden kanssa on valilla vaikeaa pitaa kieli keskella suuta ja yrittaa vaan tukea.
Minulla on bulimia. Välillä on ollut vuosikin oireetonta aikaa, välillä tilanne pahenee akuutisti. Olen normaalipainon alarajoilla, olo ja kunto ok. Ystävistä joku tietää, suurin osa e. En tiedä miten voisivat auttaa. Hoitoa en ole saanut enkä tiedä haluankaan. Tukea kyllä voi tarjota mutta ainakin minulle sairaus on NIIN yksityisasia ja itsellekin " solmu" joten...