Lue keskustelun säännöt.
Onko äidillä moraalinen oikeus vaatia isyydentunnustusta kun lapsi on vammainen?
22.04.2008 |
Ja lapsen vamma siis on selvinnyt jo raskausaikana niin että abortti olisi ollut mahdollinen?
Lähtökohtana siis pidempi parisuhde ja hartaasti toivottu lapsi. Raskauden seuloissa käsi ilmi että lapselle on downin syndrooma ja isälle abortti oli ainoa vaihtoehto, mutta äiti ei tähän suostunut. Mies sitten jätti naisen joka päätti pitää lapsen, eihän ketään voi aborttiin pakottaa.
Mutta siis kun on kysmys tilanteesta jossa mies teki ehdottoman selväksi ettei halua kyseistä lasta, onko naiselta moraalisesti oikin vaatia isyydentunnustusta ja elatusmaksuja kun on vasten isän tahtoa päättänyt pitää lapsen?
Kommentit (54)
se tarkoittaa että miehet käytännössä voisivat yleensä aprempituloisina kiristää naisia tekemään abortin, jos lapsessa ilmenee jokin sellianen vika sikiöaikana, ettei lapsi miellytä miestä
Sehän se oikein olisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sen perustelee jotenkin, miksi aborttia ei muka ehditty tekemään aiemmin.
Ehkä herättelee vähän kiinnostusta lapseenkin.
Toki sinä AP voit kertoa lapsellesi kuka hänen isänsä on ilman virallista testiäkin, ja elareitakin.
Naisihmiset kehtaavat ladella tuollaista tekstiä, ettei muka isällä ole mitään velvollisuutta jos kerran olisi aborttikin ollut mahdollinen. Eiköhän siinä lapsenteossa ole molemmat mukana olleet ja isän kuuluu osallistua elatukseen.
Kun yhdessä tehty, toivottu lapsi osoittautuukin isälle " kelpaamattomaksi" sen voi hylätä noin vain.
Ihan tiedoksi vaan teille aborttia mainostaville, ettei se ole ihan läpihuutojuttu fyysisesti saatika henkisesti. Ketään ei pitäisi siihen pakottaa tai painostaa yhtä vähän kuin lapsentekoonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äidin velvollisuus lastaan kohtaan huolehtia asiasta.
Onko täällä joitain katkeria uusperheen äitejä, jotka toivovat kumppani eksien lapset abortoiduksi vai mistä moinen idioitismi pakkoabortista sikiää?
Kun lapsi on jo äidin mahassa, on myöhäistä alkaa asettamaan ehtoja. Oikea aika olisi ollut raskautta suunnitellessa. Mikäli molemmat vanhemmat ovat aikuisia, ovat molemmat olleet tietoisia riskeistä ja valmiita ottamaan ne riskit ja silloin on turha itkeä jälkikäteen.
Ja todellakaan kenelläkään ei pitäisi olla mitään asiaa miettiä tekeekö äiti oikein vai väärin, sillä lähtökohtana on lapsen oikeudet ja on ihan itsestään selvää että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, heidän elatukseensa ja heidän perintöönsä, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että tietentahtoen, TIETÄEN jo silloin, kun abortti vielä on mahdollista, tekee päätöksen synnyttää vammainen lapsi tähän maailmaan;
SE on rikos.
oikeus isään, vaikka isä olisi lapsen syntymästä mitä mieltä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
typerys, joka ottaa asiakseen haukkua vammaisia riesaksi, ON.
Ja oletkos ollenkaan miettinyt, kehtaisitko laukoa tuollaisia silmitysten vaikkapa ap:lle tai kenellekään down-vauvan äidille?
Tuskin.
Vierailija:
se, että tietentahtoen, TIETÄEN jo silloin, kun abortti vielä on mahdollista, tekee päätöksen synnyttää vammainen lapsi tähän maailmaan;SE on rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on eri asia, JOS vamma tulee yllätyksenä synnytyksessä, silloin sille ei voi enää mitään, valitettavasti,
mutta-- ennen abortin umpeutumisaikaa jos asian tietää, ja silti synnyttää sen tänne maailmaan kärsimään, on itsekäs ihminen!!
Minä olen nro 38, enkä ole lasten synnyttämistä kutsunut rikokseksi, toisin kuin tuo yksi kommentoija, jonka mielestä vammaiset lapset ovat riesa.
Nainenhan on voinut valehdella ehkäisevänsä ja tullut näin raskaaksi.
Tunnen myös henk. koht. naisen, joka halusi tulla tietoisesti yksinhuoltajaksi. Mies lupautui lapsen siittäjäksi ja suostui myös siihen, että lapsi saa tietää kuka on isä. Nainen oli jo sen ikäinen ja vakaavarainen, että vakuutteli myös miehelle tulevansa itse toimeen, eikä halunnut/tarvinnut mitään taloudellista tukea. Nainen tiesi miehen olevan naimisissa ja että tällä oli lähes aikuisia lapsia. Päätös oli siis kahden korkeastikoulutetun ja vakaavaraisen aikuisen tekemä.
Lapsi syntyi (poika) ja arki sujui. Jossain vaiheessa nainen alkoi kuitenkin enemmän kaivata lapselleen miehen mallia ja pyysi miestä yhä useammin ja useammin käymään poikansa luona. Tilanne kiristyi pikkuhiljaa ja mies halusi " irtisanoutua" vastuustaan oman vaimonsa painostuksesta.
Tässä vaiheessa riitä oli yltynyt niin pitkälle, että nainen ryhtyikin vastoin kaikkia (suullisia) sopimuksia vaatimaan elatusmaksuja ym.
Mielestäni nainen rikkoi moraalisesti miehen luottamusta rikkomalla yhteisen selkeän sopimuksen. Harva kuitenkaan ryhtyy mitään kirjallisia sopimuksia allekirjoittamaan juuri siitoshetkellä...