Onko äidillä moraalinen oikeus vaatia isyydentunnustusta kun lapsi on vammainen?
Ja lapsen vamma siis on selvinnyt jo raskausaikana niin että abortti olisi ollut mahdollinen?
Lähtökohtana siis pidempi parisuhde ja hartaasti toivottu lapsi. Raskauden seuloissa käsi ilmi että lapselle on downin syndrooma ja isälle abortti oli ainoa vaihtoehto, mutta äiti ei tähän suostunut. Mies sitten jätti naisen joka päätti pitää lapsen, eihän ketään voi aborttiin pakottaa.
Mutta siis kun on kysmys tilanteesta jossa mies teki ehdottoman selväksi ettei halua kyseistä lasta, onko naiselta moraalisesti oikin vaatia isyydentunnustusta ja elatusmaksuja kun on vasten isän tahtoa päättänyt pitää lapsen?
Kommentit (54)
mutta eriasia missä tilanteissa se sitten on oikein muita osapuolia, miestä ja lasta kohtaan. Tässä tilanteessa en kyllä itse lähtisi isyyttä selvittämään, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan tuohon ryhtyisi. Mies on kantansa ilmaissut eikä häntä voi isäksi pakottaa, nainen tiesi mihin joutuu päätöksen tehtyään.
Lasta mies tuskin tulisi tapaamaan ja pelkän rahan perässä tuo kuulostaa arveluttavalta.
Ja joka kerta kun aikuinen ihminen on vapaaehtoisesti sukupuoliyhteydessä, täytyy oikeasti tajuta, mitä voi seurata.
eikä vain moraalisesti. Suomen lain mukaan lapsella on oikeus isään ja naisella viimeinen oikeus päättää lapsen syntymästä. Mitä ihmeen moraalista oikeutta isällä olisi kieltää isyytensä??? Itsestäni on oikeastaan moraalitonta se, että äiti voi kieltäytyä isyystestistä eli lapsensa vanhemmuuden selvityksestä!!!
jokaisella lapsella on oikeus isään. Spermapankit asia erikseen.
Tuossahan äidille tarjoutui mahdollisuus aborttiin ja hän teki päätöksen kieltäytyä siitä. Ei sen mukaan pitäisi olla valittamista.
Eriasia jos olisi ollut normaaliraskaus ja mies olisi jättänyt naisen sellaislla viikoilla kun abortti ei ole enää mahdollista, tuolloinhan naiselle ei jäisi vaihtoehtoja. Samoin jos lapsen vamma selviää vasta syntymän jälkeen, silloin miehellä on moraalinenkin velvollisuus elättää lastaan.
ja päättää pitää lapsen, terveen tai sairaan, miehen tahdosta välittämättä pitäisi hänen myös itse kantaa vastuu päätöksestään.
Siis mies on yrittänyt saada tuon lapsen. Sitten ei yhtäkkiä kelpaakaan se, mikä on tulossa. Sellaistako te tässä puolustelette? Että äidin on tapettava miehen mieliksi toivomansa lapsi, kun lapsi ei ollutkaan niin hieno kuin piti?
" pelkän rahan perässä tuo on arveluttavaa" . Jos mies ei YHDESSÄ ALULLE SAATETUSTA (vieläpä ihan tietoisesti) LAPSESTA haluakaan sitten pitää huolta, tavata tai kantaa vastuuta, ja vanhemmuus, kaikkine haasteineen ja ponnistuksineen jää naisen vastuulle yksin, niin eikö se mies VÄHINTÄÄN pidä laittaa taloudelliseen vastuuseen!?!
Äiti siis tulee kantamaan lapsesta kaiken vastuun muutenkin, eikö hän ansaitse edes taloudellista helpotusta ihmiseltä, joka hänen kanssaan on lapsen alulle saattanut? Ketään ei voi pakottaa tapaamaan, hoitamaan ja rakastamaan lastaan, mutta onneksi nämä vastuuttomat miehet voi pakottaa edes (hyvin pienessä määrin tosin) auttamaan taloudellisesti.
Mitäpä, jos se yhdessä suunniteltu ja alulle saatettu lapsi olisi syntynyt ja kasvanut terveenä ja molempien vanhempiensa rakastamana pari vuotta; ja sitten joutunut vaikka auto-onnettomuuteen ja vammautunut? Olisiko mies silloinkin voinut vaan sanoa, että " hei, en mä haluakaan tätä lasta, kun ei se ole enää terve" . No, periaatteessa olisi, mutta eikö äidin silloinkaan olisi " moraalisesti oikein" edes vaatia pakoon lätkineeltä isukilta elatusapua? Huh huh.
niin monet miehet ei viiti maksaa omien lastensa elatusta.
Sairas tai terve, vammainen tai vammaton, se on isän velvollisuus ja sillä sipuli.
Vierailija:
Siis mies on yrittänyt saada tuon lapsen. Sitten ei yhtäkkiä kelpaakaan se, mikä on tulossa. Sellaistako te tässä puolustelette? Että äidin on tapettava miehen mieliksi toivomansa lapsi, kun lapsi ei ollutkaan niin hieno kuin piti?
Jos tuoss tilanteessa nainen olisi ollut aborttia hakemassa ja mies lapsen pitämisen kannalla, niin ei siinäkään olisi miehen tahoa kuunneltu.
Sama pätee terveidenkin lasten kohdalla, eli jos mies tai nainen katuu toivottua raskautta ennen rv12 niin se on mahdollista keskeyttää.
miksi ap halusi vammaisen lapsen? keskusteltiinko ennen raskautta abortista jos lapsella paljastuu vaikea kehitysvamma?
Kysehän ei ole mistään äidin oikeudesta vaan LAPSEN, ja lapsi se kaikkein vähiten syytön tilanteeseen on.
niin minkä kaiken muun takia: liikuntavamman, sokeuden, ei-toivotun sukupuolen, aspergerin, vaikeiden allergioiden...?
Onhan se lasten etu ettei heitä laiteta tässä eriarvoiseen asemaan.
Jokaisen aikuisen pitäisi tietää, että AINA on mahdollisuus saada vammainen lapsi.
Ja toisekseen jos saattaa naisen raskaaksi, ei naista voi pakottaa aborttiin.
Eli, jos harrastat seksiä voi olla mahdollisuus saada lapsi, jopa vammainen. Jos ei tätä kestä täytyy pysyä selibaatissa.
Vierailija:
Mitäpä, jos se yhdessä suunniteltu ja alulle saatettu lapsi olisi syntynyt ja kasvanut terveenä ja molempien vanhempiensa rakastamana pari vuotta; ja sitten joutunut vaikka auto-onnettomuuteen ja vammautunut? Olisiko mies silloinkin voinut vaan sanoa, että " hei, en mä haluakaan tätä lasta, kun ei se ole enää terve" . No, periaatteessa olisi, mutta eikö äidin silloinkaan olisi " moraalisesti oikein" edes vaatia pakoon lätkineeltä isukilta elatusapua? Huh huh.
isälläkin pitäisi olla mahdollisuus kieltäytyä isyydestä. Nyt siis nainen teki itse päätlksen pitää lapsi.
Mikäli lapsi olisi syntynyt yllätys-downina (oliko se nyt edes down?), en olisi hyväksynyt miehen livistämistä. Enkä tietenkään siinäkään tapauksessa että lapsen vamma ilmenee myöhemmin.
ainen lasta alulle laittava ymmärtää, että se saattaa myös syntyä vammaisena tai sairaana.
Mitä jos teidän puolustelijoiden miehet sanoisi ultran jälkeen, että " hei, se olikin tyttö, mä en suostu kasvattamaan ja elättämään mitään muuta kuin poikaa, nyt aborttiin" , niin suostuisitteko. Kun teillä kuitenkin oli mahdollisuus aborttiin lapsen kohdalla, jota mies ei halunnutkaan sellaisena kuin se oli tulossa?
Miestä ei tietenkään voi pakottaa jäämään ja rakastamaan lasta, jota hän ei - syystä tai toisesta - haluakaan. Mutta ainoat moraaliset väärinkäytökset tossa on selkeästi miehen puolelta. Ja taloudellisesta vastuusta hänen ei pitäisikään voida luistaa kerran tehtyään sen päätöksen, että laittaa lapsen naisen kanssa alulle. (Hieman eri asia olisi, jos eksplisiittisesti oltaisiin etukäteen puhuttu ja sovittu, että jos seulonnoissa selviää mikä tahansa vamma, tehdään abortti, ja sitten nainen olisikin se, joka on pyörtänyt päätöksensä.)
Tämän vuoksi minusta on jotenkin sairasta, että aborttia mainostetaan jonkinlaisena naisten oikeutena, kun sen uhrina yleisimmin on juuri tyttölapsi, miehen päätöksellä.
Vierailija:
Mitä jos teidän puolustelijoiden miehet sanoisi ultran jälkeen, että " hei, se olikin tyttö, mä en suostu kasvattamaan ja elättämään mitään muuta kuin poikaa, nyt aborttiin" , niin suostuisitteko. Kun teillä kuitenkin oli mahdollisuus aborttiin lapsen kohdalla, jota mies ei halunnutkaan sellaisena kuin se oli tulossa?
.)
eli turha vertaus.
tietenkin on. Kysymyksen voi myös muotoilla: onko isällä oikeutta kieltäytyä elättämästä omaa lastaan, koska hän ei terveydentilalataan vastaa isän ihanteita?