Milloin uhma pahimmillaan?

lapsia kun mietin, niin 6 vuotiaalla ei ole tällä hetkellä vaikeaa ikää. Reilu kaksivuotiaalla on uhmaikä ja taitaa olla aika pahakin tällä hetkellä. Samoin 5 vuotiaalla on uhmaikä. Joten sanoisin, että meillä uhma helpottanut reilu 5 vuoden iässä.

AP

En haluaisi, että se pahin känkkäränkkä-vaihe olisi päällä toisen lapsen syntyessä. Milloin kannattaisi teidän mielestä alkaa yrittää toista? Mikä paras ikäero, niin että pahin uhma takana ennen toisen syntymää?

[/quote]

JOS NIMITTÄIN HALUAT, ETTÄ HÄN ON NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN SEESTEINEN KUN VAUVA SYNTYY.

.

Mietin vain sitä, ettei se pahin itkupotkuraivarivaihe olisi juuri silloin, kun vauva on koliikki-ikäinen... Sen takia ajattelin kysellä kokeneemmilta äideiltä neuvoja.

AP

Esikoisen uhma oli pahimmillaan 4-5- vuotiaana. Silloin hän oli aivan kamala. Pienempien oli parasta olla kaukana. 6-vuotiaasta lähtien hän on ollut oikein rauhallinen kaveri. Hänellä tosin uhma alkoi 1 v 7 kk iässä ja pikkuhiljaa paheni aina viiteen vuoteen asti.



Kuopus on tällä hetkellä 6 v, eikä hän ole vielä kertaakaan ollut niin hankala kuin nyt on. Uhma alkoi nostaa päätään 5-vuotiaana. Pari vuotiaana hän oli sangen helppo tapaus.

ihan iästä riippumatta.



onhan se iso kriisi kun oma kyseenalaistamaton asema perheen ainoana lapsena yhtäkkiä katoaa. Samalla myös vanhempien toiminta muuttuu (väkisinkin) ja esikoiselta aletaan odottaa paljon isomman lapsen käytöstä.



Meillä ikäeroa reilu 3v ja ihan hyvin toimii, mutta kakkosen syntymän jälkeen esikoinen on kyllä uhmaantunut huomattavasti. Kasvatuksen ammattilaiset sanoo, että 2v ikäero on kaikkein huonoin, siitä ylöspäin tai alaspäin mikä vaan toimii, jos ikäeroa yli 6v niin sisarussuhdetta ei sillä tavalla synny, ovat ikäänkuin molemmat "ainoita lapsia".

Meillä on nyt neljä ja puoli vuotta kohta ja taas on alkanut uusi kierros. Pari kuukautta jo ehdinkin ajatella, että vääntö on vähentynyt. Parivuotiaasta asti välillä on ollut vähän seesteisempää ja sitten taas otettu uutta matsia, uusilla keinoilla ;).

Lisää kokemuksia ja neuvoja saa toki laittaa.

ja ihan kamalaa menoa päällä. Lisäksi vajaa 6-vuotiaalla on paha kausi meneillään. Olen monesti miettinyt, että jos nyt olisi vauva tässä myös, niin en kestäisi.

Esikoisella pahin uhma kesti jonnekin noin reilu 3-vuotiaaksi, sitten puhkesi uudelleen noin neljän vanhana. Noin viisivuotissynttäreiden tienoolla oli taas seestainen vaihe ja nyt kuutta ikävuotta lähestyttäessä on uhma taas melkoinen.

Mutta tämän ison uhmailu on kuitenkin ihan eri tyyppistä kuin pienemmän ja sen kestääkin eri tavoin, koska lapsen kanssa voi jutella ja hän ymmärtää selitykset. Eri asia se on tämän 2-vuotiaan kanssa, kun mitään puhetta ei uskota.

ja ihan kamalaa menoa päällä. Lisäksi vajaa 6-vuotiaalla on paha kausi meneillään. Olen monesti miettinyt, että jos nyt olisi vauva tässä myös, niin en kestäisi.



Esikoisella pahin uhma kesti jonnekin noin reilu 3-vuotiaaksi, sitten puhkesi uudelleen noin neljän vanhana. Noin viisivuotissynttäreiden tienoolla oli taas seestainen vaihe ja nyt kuutta ikävuotta lähestyttäessä on uhma taas melkoinen.



Mutta tämän ison uhmailu on kuitenkin ihan eri tyyppistä kuin pienemmän ja sen kestääkin eri tavoin, koska lapsen kanssa voi jutella ja hän ymmärtää selitykset. Eri asia se on tämän 2-vuotiaan kanssa, kun mitään puhetta ei uskota.

tämä on jotain ihan uskoamtonta



luulin, että 9kk iässä oli pahauhma, sitten tuli 2,5v uhma sekin vielä kesyä tähän 3,5v uhmaan.. Kuinkahan jatkuu?

Kuule, nyt kipikapi mars kirjastoon hankkimaan tietoa lasten kasvusta ja kehityksestä. Selvästi sun odotuksissa siitä millainen lapsen pitäisi olla, on jotain PAHASTI vialla.