Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

olen nyt sitten eronnut. vihaa, katkeruutta, voimattomuutta. miten jaksaa eteenpäin?

Vierailija
22.04.2008 |

onko teillä kokemuksia, mitä tunteita tulee vastaan ja milloin alkaa helopttamaan. mitkä asiat laukaisee kaiken negatiivisen takaisin taas ja mitkä vie eteenpäin. mille perustalle elämänsä nyt rakentaa ja tarvitseeko ihminen toista ihmistä enää?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

löysin itsestäni voimaa antaa anteeksi. Se lopetti sen hiljalleen myrkyttävän katkeruuden ja helpotti myös lasten asioista keskustelemista exän kanssa. Annoin anteeksi mielessäni ja se loppui siihen, en märehtinyt eroa enää, se ei vienyt mun voimia enää.



Erosin noin viis vuotta sitten. Sinkkuna olen sen jälkeen. Joskus käyn ulkona, mutta ne on sitten jotain oopperassa käyntejä tai hyvässä raflassa. Ehkei seuralaista voi edes deitiksi sanoa. Mä olen nauttinut niin kovasti omasta seurastani, löysin oman vanhan itseni takaisin eron jälkeen. En ole vielä kaivannut ketään jättämään sukkiaan lattialleni.

Vierailija
2/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

negatiiviset tunteet sitovat energiaa. Ainoa keino on antaa anteeksi. Siitä on viime aikoina kirjoitettu hyvä kirja. Etsi se käsiisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koita siis kohdistaa se energia itseesi äläkä siihen toiseen osapuoleen. Pyri näkemään se, mikä elämässäsi on hyvin ja jatka elämääsi niihin keskittyen.



Itse tulin aikanaan jätetyksi 1,5 vuoden seurustelun (tiedän, lyhyt aika) jälkeen todella pahaan aikaan ja pilasin elämääni sen jälkeen yli vuoden ennen kuin pääsin jotenkin jaloilleni. Vieläkin harmittaa, etten osannut keskittyä elämäni hyviin puoliin.

Vierailija
4/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viha ja katkeruus pitää vain jättää taakseen.



Muistan oman eron jälkeen, kuinka oli hienoa löytää oma itsensä uudestaan. Se oli huumaava tunne. Sai myös laittaa kotiaan sellaiseksi kuin itse halusi. Kahden lapsen kanssa elelin kolmistaan reilu 6 vuotta, enkä kaivannut ketään vierelleni.



Sitten tosin tapasin sielunkumppanini, joka vahingossa vei sydämeni. Nopeasti, lopullisesti ja ilman, että olisin osannut edes varautua sellaiseen. Tai, että olisin ikinä uskonut näin hyvää kumppania löytäväni. Siis minulle hyvää - ei tuo varmaan muille ehkä olisi niin sopiva :)

Vierailija
5/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä tappiona - nythän olet vapaa tekemään vaikka mitä kivaa eikä tarvitse ottaa miestä huomioon?? Toki monta riitaa tulee vielä omaisuudesta ja lapsista mutta asetu niiden yläpuolelle. Ignore - sanoisi englantilainen:)



Oman eron jälkeen tuntui kuin olisi katsonut rikkinäiseen peiliin, pala palalta kuva tuli ehjäksi ja n vuoden kuluttua tajusin että ero oli parasta mitä minulle oli tapahtunut. Samalla rupesin huomaamaan myös miesten ihailevat katseet ympärillä ja yhtäkkiä maailma olikin täynnä mahdollisuuksia:D



t ent 3 lapsen yh, nykyinen 4:n äiti

Vierailija
6/6 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

..että se toipuminen, " suruaika" , kestää noin vuoden ja sitten alkaa helpottaa.

Kannattaa olla ystävien kanssa paljon tekemisissä, vähän hemmotella itseään vaikka ihan pienillä jutuilla, jos ei halua itseensä kauheasti laittaa rahaa (vaikka olet sen kyllä eron jälkeen ansainnut).

Muutenkin kannattaa ennemmin hakeutua seuraan kuin jäädä yksin. Leikkipuistossakin on paljon äitejä, jotka ovat kokeneet elämässään vaikeuksia, ja vertaistuki auttaa aina.

Jos sitä nyt muutaman kerran vetäisee ne perskännitkin, kun oikein ahdistaa ja lapset ovat hoidossa, niin mitä sitten... silläkin on puhdistava vaikutus.

Onnea ja jaksamista!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yksi