Miten selvitä?
Mistähän sitä aloittais. No varmaan siitä, että haimme avioeroa muutama kk sitten. Luulin perustaneeni ratkaisun siihen, ettei päästy yli miehen syrjähypystä ja, ettei meidän kahden välinen juttu enää toiminut. Mutta ei. Nyt alkaa pikkuhiljaa tiputella kaikenlaisia ikäviä asioita. Mulla oli jo eron jäljiltä parempi mieli, mutta nyt oon taas ihan pohjalla... Miehellä on onnellinen uus elämä, jonka on rakentanut pikku hiljaa ensin ystävyyspohjalta aloittaen ihmisen kanssa, joka kuunteli sitä, kun avioliitosssa oli vaikeeta ja mietittiin saadaanko mitään korjattua ja voidaanko olla yhdessä onnellisia. Nyt mun ex-miehen mukaan pitäis tyytyä siihen, ettei avioliittomme aikana tapahtunut mitään... Oon ihan rikki ja lasten kanssa täytyis vaan jaksaa...
Kommentit (36)
Mä luulin oikeesti, että se auttaa mun miestäni ja annoin niiden ihan rauhassa viettää paljon aikaa yhdessä. Mutta mä epäilen, että kerran jo eronnut nainen, puhui avioerosta hyvänä ratkaisuna ja siten taivutti mieheni eroamaan. Ei kai sillä pitäis olla mitään väliä enää, mutta kun sillä nyt vaan on...
Ap
Ja musta ex mies polttaa tällä asialla meidän välit. Hänen ja minun välit.
Ap
Kertokaa, mä en oikeesti tiedä, mitä ihmettä mä teen? Vai katkaisenko välit niin, etten puhu Ex:n kanssa enää muista kuin lasten asioista?
Ap
Pistä hänet miettimään naisen motiiveja.
Tuskin tuo suhde muutenkaan kestää mutta antaa aihetta epäilyyn.
Ei kannata puhua muuta kuin pakolliset asiat sen jälkeen.
jotka antaa jus esim. miehen itkeä ongelmia toiselle naiselle ja luottavat täysin sinisilmäisesti sitten, ettei mitään tapahdu.
Vainoharhaisuus ei ole hyvästä, mutta ei nyt pidä tyhmäkään olla!!!
Mutta ei usko mua yhtään. Sen mielestä ainoa, jolla ei ole " puhtaita jauhoja" pussissa olen minä. Se kuulemma nyt valitsi tämän naisen minun ja lasten sijaan. Ja minä idiootti ajattelin nämä kuukaudet, että tämä on nyt molempien harkinta-aika, ja sitten katsotaan vielä ennen virallista eroa, että jatketaanko tosiaan eri teitä, vai ei...
Ap
Miehellä on aina ollu naispuolisia ystäviä läpi elämän. Ja ne on oikeesti ollu vaan ystäviä. Luotin siihen tälläkin kertaa..
Ap
ja perustit eron hakemisen sille, eikö sinun pitäisi nyt olla ainoastaan tyytyväinen että pääsit sellaisesta suhteesta irti?
Kyllä surullinen ja pettynyt saa olla, mutta älä pilaa elämääsi katkeroitumalla.
ymmärrän että susta tuntuu pahalta jos et olisikaan halunnut erota, mutta te nyt kuitenkin olette eronneet, niin en nyt ihan ymmärrä mitä ajat takaa tässä, että miten aiot suhtautua exääsi jatkossa? Puhutko hänelle ihan vaan lapsiin liittyvistä asioista vai jostain muusta? mistä muusta? Oletkoihan varma että exä haluaa kuunnella sua joissain muissa asioissa, mitä ne edes on?
Mietitkö että et halua/pysty jatkamaan kaverina hänen kanssaan, eihän sun olekaan pakko jos ei tunnu kivalta ihmiseltä enää, hoidatte vaan eron ja lapsiasiat selviksi, mitä muuta teidän enää pitäisikään tehdä yhdessä ns hyvissä väleissä? Vai meinaatko että jos saisit miehen vielä takaisin?
Jos haluat hänet takaisin, kannattaa ensin selvittää kuinka vakava uusi suhde on, alkoiko pari kk sitten eli heti eron jälkeen vai silloin kun teille tuli eka kriisi joka eroon johti vai paljon aikaisemmin jo ehkä..Että jos mies ei yhtään ole jättämässä sitä uutta, niin mitä tapahtuujos menet yrittämään häntä takaisin, meneekö välit vielä huonommiksi?
En ihan ymmärtänyt noita eroonne johtaneita syitä, kumpi sitä eroa enemmän alkuun halusi? Miksi?
mutta ei tämän nykyisen naisensa kanssa?
Mies vastusti eroa kunnes nyt otti uuden?
Sinä haluat mieheltä mitä?
jos tämä uusi suhde on vain joku korvike niin teillä on mahdollisuus, jos taas miehesi on jo vaikka pidempään halunnut tämän naisen, huomaat sen kyllä miehestä onko hän tosissaan vai ei uuden kanssa.
Se on vähän vaikea tilanne, kun ensin itse pistät toisen lähtemään ja sitten kun hän pääsee jaloilleen alat katua, voi olla että mies ei ole tulossa takaisin, jolloin se on sulle surullista, mutta ei voi mitään, ootte ratkaisuja tehneet molemmat ja niiden perusteella alatte nyt rakentaa uutta elämää ilman toisianne.
Mä oon kerran kans jättänyt miehen tai en ees tosissani ollut jättämässä, meinasin ns uhkailla vaan mutta mies otti ja lähti eikä tullut takaisin, sitä en osannut odottaa...No nyt mulla on vuosien jälkeen jo ihan hyvä elämä, mutta katkera oon vielä hieman miehelle, eli puhutaan ihan vaan viralliset lapsiasiat, muita välejä ei ole, vaikka tiedän että itse pistin alulle eron ja katkeruudella myrkytän vaan oman elmäni, aika hyvin oonkin siitä päässyt mutta en kai ihan täysin vielä...
joten sanon suoraan ala elämään omaa elämää ja lasten.
Jos vaan murehdit asioita niin oot enmmän piipussa ja sit lapset kärsii, toivottavasti ymmärrät mitä tarkotan.
Sun ei enää kannata puhuu kuin lastes asioita miehelle, älä puhu sen enmpää kuin on tarvis jos mies kysyy mitä kuuluu kerrot hyvää tms. mutte et ala kertoa yksityiskohtasesti asioista.
Älä säkään kysele miehes kuulumisia tms.
Suhde on kahden kauppa, kolmas aina pilaa suhteen.. :O(
Koeta jaksaa
Eron varsinainen syy oli se, että mies ei voinu enää luvata mulle yhtään mitään tulevasta. Se ei ollu onnellinen. Se ei nähnyt enää hyviä asioita ympärillään pitkään aikaan. Meidän elämästä puuttu kaikki toivo, ja siksi halusin erota. Ja uskoinkin eroa hakiessani, ettei tein ainoan ratkaisun, koska en olis voinu jatkaa enää päivääkään sitä kulissia. Erityisen pahasti sitä alko ahdistaan syksyllä ja nyt mä pelkään, jos se ahdistus ja nuo kaikki sanomansa asiat johtukin siitä naisesta. Syy ei ollukaan se, että meidän kahden välinen juttu ei toimi. Vaan tuo ystävä. En mä enää itsekään tiedä, mitä mä suren, kun nään järjellä, että hyvä kun pääsin eroon. Mutta tunteet on vielä mukana. No jos suoraan sanotaan, mä toivoin syvällä sydämessäni, että puolen vuoden harkinta-aika olis avannu sen silmät mulle ja lapsille. Niin ei vaan käyny, ja oon jumissa.
Ap
Se on perheneuvoloissa yleisesti käytetty tapa, ns. erokriisiterapiana tunnettu keino purkaa päättynyt ihmissuhde, olet ehkä kuullutkin siitä.
Perheneuvolasta saat varmasti keskusteluapua muutenkin kuin tuon erokriisijutun merkeissä. Samoin kirkon perheneuvonta järjestää tukea. Mikä on ihan varmaa niin se, että ajan kanssa olosi helpottaa.
Minusta mennyt on mennyttä. Miehellä on oikeus uuteen onneen. Ei se aina vie pitkää aikaa ennen kuin oikeasti voi löytää uuden, onnellisen suhteen. Itse vannoin, että en katsele miehiä pitkään aikaan mutta miehen muutettua pois kohtasin uuden rakkaani jo neljän viikon kuluttua. Taistelin hetken vastaan (" liian pian" , ajattelin) mutta nyt olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta. Miehelleni oli vaikea pala, että löysin uuden onnen niin pian ja koetti rikkoa suhdettamme. Ei kestänyt sitä, että en ole onneton kuten hän ja elätteli haaveita paluustamme.
Anna miehesi olla onnellinen ja keskity omaan elämääsi.
Rakentakoon sitä rauhassa. Mutta tää " onni" nyt ei löytynyt varsinaisesti eron jälkeen...
Ap
Ongelma ei siis ole se, että mies olisi tehnyt mitään väärin vaan se, että hait eroa ja uskoit, että mies on onneton ja alkaa anella sinua takaisin. Kun niin ei käynytkään, tunnet itsesi petetyksi ja alat syyttää siitä miestä ja hänen naisystäväänsä. Olet katkera, koska mies on onnellinen ja sinä et, vaikka halusit tehdä hänet onnettomaksi ja saada hänet toimimaan haluamallasi tavalla. Halusit edelleen hallita miehesi elämää, vaikka erokin oli jo vetämässä.
Elämä ei toimi noin. Jokaisella on oikeus onneen. Myös entisellä (huom! entisellä) miehelläsi.
ja toivottavasti vielä joku päivä sullakin, noi erojutut on vaikeita, varsinkin sun tilanteessa kun itse olevinaan jättää miestä ja tuleekin itse jätetyksi, mutta sun täytyy vaan koittaa päästä yli, itsesi ja lasten takia.
onko ex-miehen suhde alkanut pari kk sitten vai jo avioliiton aikana?
Onko sillä oikeasti enää väliä? Olet kuitenkin eronnut. Mitä se enää muuttaa vaikka suhde olisi jo ollutkin aikaisemmin. Mennyttä jo. Et kuitenkaan luota häneen enää.