Lastenkirjainhokkisi

Myös Veljeni Leijonamieli oli lapsuuden inhokki.



Huonoin lapseni omistama kirja on ehdottomasti Kariston Eläinkirja vuodelta 2005. Aivan käsittömästi suomennettu, liekö joku kesätyöntekijä päästetty asialle. Kimalaista väitetään mehiläiseksi, jotain kiitäjäperhosta koiperhoseksi, kukko onkin kana jne. Melkein joka sivulla on virhe.

Mutta yksi asia täällä yllätti. Luen tällä hetkellä iltasatukirjana Pessiä ja Illusiaa. Minulla on omana sellainen suuri teos, jossa on aina välillä joku sivunkokoinen piirroskuva, joita tosin en iltasatua lukiessani näytä. Ikinä en näytä iltasatuja lukiessani kuvia. Kirjahan on aivan ihana! Miten kaunista kielenkäyttöä. Jokaisessa luvussa on kuvailtu aivan upeasti luontoa. Kirjassa on ainakin kolme juonta päällekäin, eli siitä saa enemmän kuin monesta yksitahoisesta kirjasta. Kirja loppuu parin illan jälkeen ja olen ymmärtänyt, että lapset pitävät siitä myös ja täällä kun kysyttiin mitä ei tykkää lukea, niin tätä todella olen tykännyt lukea. Vaikka yksittäinen luku on melko pitkä, olen lukenut aina luvun kerrallaan. Mutta tietysti voii olla, ettei tämä kirja sovikaan ihan pienille lapsille, minä luen sitä nyt 7, 12 ja 14 vuotiaille.

Edustaa amerikkalaista lyhytjänteisyyttä pahimmillaan. Ja kaikki lauseet päälauseita, jotka alkaa että Mato Matala ja herra pupu ja herra possu ja herra karhu heräsivät sängystä... Aivan kauheata kieltä ja sekavuus niin pahaa, että kukaan ei voi nukkua pariin tuntiin kun on niitä lukenut.



Ja mun lapset rakastaa niitä kirjoja.

Myöskään Miina ja Manu -linja ei uppoa, ei ole kovin kaksinen kirjailija, jos ei kehtaa omalla nimellään kirjoittaa.

merkkiteoksia emme ole vielä käyneet läpi. :)

Yhden järkyttävän huonon kirjan pistin kirpparille eteenpäin, valitettavasti en muista nimeä. Joku viidakkoaiheinen, jossa oli niin avuttomati tehdyt tekstit että ei mitään rajaa. Joku oli varmaan kiireessä maanantaina kääntänyt tai jotain.

Pienenä vihasin itse Mikko Mallikasta, koska on niin hiivatin Mallikas!!



Lapsiani en aliarvioi Titi-nallella enkä Hilarius- hiirellä (liekö edes kirjoina onkaan). Kuten jo sanottu liian konservatiivista ja lässyttävää minulle.



Meillä luetaan paljon, vähintään kaksi kirjaa päivässä.

Miten mulla oli kyllä käsitys, että Scarry on britti?

Mua tosin ärsyttää todella konservatiivinen asetelma naisten ja miesten tekemisistä.

Tirlittanista. Musta oli/on kiva, kun sankarina oli tyttö.



Tykkäsin myös Keinutuolimatkasta (omatkin lapset ovat tykänneet) ja Luriturista.

Yhden järkyttävän huonon kirjan pistin kirpparille eteenpäin, valitettavasti en muista nimeä. Joku viidakkoaiheinen, jossa oli niin avuttomati tehdyt tekstit että ei mitään rajaa. Joku oli varmaan kiireessä maanantaina kääntänyt tai jotain.

Manu on aina sankari, vaikka sählää.



Toinen inhokkini on Katto-Kassinen. Ihan omaksi ihmetykseksenikin... hän tärsyttää ihan kybällä vedättäessään sitä kilttiä lapatossupikkupoikaa, jonka nimen olen onnistunut unohtamaan.



Titi-Nallet ovat raivostuttavia ja ällöttäviä.

Ne riimit oli aivan kammottavia, kunhan nyt oli sutaistu jotain. Mietin että kuuluuko se pahvikeräyslaatikkoon vai kirpparille mutta ekologinen minä heräsi ja vei sen kirppikselle... ANTEEKSI jos joku osti sen.

Meillä on kolme saatua kirjaa, ja voi helkkari miten _tylsiä_ ! Miten joku voi saada aikaiseksi 6 sivua juttua siitä kun kaksi elukkaa kiipeää tuolille ja siltä pois!



Muuten en oikein tykkää Santtu- ja Aino-kirjoista. Jotenkin ne tarinat eivät vaan iske.



Miinaa ja Manua en oel myöskään hankkinut ihan omien lapsuusmuistojen perusteella.

Kaksikielisellä lapsella myös Nalle-niminen kirja (ruotsiksi, mutta minäkin luin sitä suomeksi pari kertaa), jonka juoni on tämä: Tässä on Nalle. Tässä on Nallen punainen sänky. Nalle menee punaiseen sänkyyn nukkumaan. Tässä on Nallen valkoinen kuppi. Nalle juo valkoisesta kupista. Tässä on Nallen sininen tuoli. Nalle istuu sinisellä tuolilla. *Argh*!

Ne sivut kuitenkin näyttävä lapsesta ihan kiehtovilta?

Näin minä ainakin lohduttaudun.

"Se lahjanantaja"

Ne riimit oli aivan kammottavia, kunhan nyt oli sutaistu jotain. Mietin että kuuluuko se pahvikeräyslaatikkoon vai kirpparille mutta ekologinen minä heräsi ja vei sen kirppikselle... ANTEEKSI jos joku osti sen.

Manu on aina sankari, vaikka sählää.

Minusta taas Miina on se sankari, ja Manu ainainen tomppeli, joka ei tajua mistään mitään. Meillä ei ole yhtään Disney kirjaa tai DVD:tä, eikä tule. Meillä on kaksi poikaa, joten tuo vaaleanpunainen prinsessamaailma on meille onneksi tuntematon. Titi-Nallet on kierretty kaukaa. Meillä on oikeastaan vain kivoja kirjoja, joita on mukava lukea. Paitsi noita Miina-Manuja on jokunen, niistä kyllä lapset tykkää.