Lastenkirjainhokkisi

Löytyy kyllä, mutta inhoan lukea.

Järkyttävän konservatiivinen maailmankuva.

muutenkin tylsistä kirjoista. Pahimpina kaikki Disney-kirjat (joita valitettavasti on kuitenkin tullut lapsille hankittua). Nalle Puhia löytyy kyllä moneen lähtöön, osa hyviäkin suomennoksia. Onneksi.



Itse inhosin lapsena Tirlittania.



Mitäköhän kirjoja meidän lapsille ei hankittaisi? En nyt kyllä keksi mitään. Joku toinen voi sitten niitä lukea, mitä minä en halua. Ja voivathan katsellakin niitä.

Ärsyttävä besserwisseri! Ja äiti niin stereotyyppinen kotimamma...

Jostain syystä en jaksaisi lukea, mutta lapsi rakastaa! Sarjakuvat ovat toinen raivostuttava luettava.

Itse inhosin lapsena Tirlittania.

Niin mäkin :)

Prinsessa-lehdet ottaa joskus vähän koville! Eniten tykkään lukea rikkaalla suomenkielellä kirjoitettuja/käännettyjä perinteisiä satuja. Tuhkimo jonain satukirjaversiona on paljon kivempi lukea kuin Disney-versiona. Annan silti lasten valita iltasatukirjat itse, ja onneksi valitsevat aika monipuolisesti.

ihmeellistä jaarittelua ja lapset ei oikein meillä jaksa tuohon keskittyä.

Mä inhoan niiden olemusta, en voi käsittää miksi ne on niin suosittuja???

yök yök yök... iiihan kamala.. en siis lue lapsille :D



Tirlittankin oli aika kauhee



juu ei mulla muita traumoja :D

se oli ainoa kirja mikä multa jäi lapsena koskaan kesken. (nyt niitä on kyllä jo paljon)

inhoajat lukeneet alkuperäisiä teoksia, vai joitain Disney-versioita?!

En ymmärrä, miten joku VOI inhota vaikkapa juuri Muumi-kirjoja, siis niitä alkuperäisiä. Ne ovat parhaita lastenkirjoja, mitä on olemassa - ja antoisia jopa aikuiselle lukea.



Mutta sitten ne lyhennellyt kuvakirjaversiot ovatkin jo toinen juttu. Juoni käy omituiseksi ja sekavaksi, hahmojen persoonaa ei synny jnejne.



Muumien inhoajan kannattaisi lukea vaikkapa Muumipappa ja meri. Parempaa perhekuvausta täytyy etsiä aika kauan, siis aikuisten kirjoistakin!

En tykännyt ko. kirjasta lapsena, musta oli tosi tyhmä että siinä oli valokuva alastomasta lapsesta, mua jotenkin hävetti sen lapsen puolesta, tuli aina sellainen vaivautunut olo ja "pistäis nyt edes uikkarit jalkaan". :-))



Enkä jotenkin tajunut koko kirjaa.



En ole koskaan innostunut lukemaan lapsilleni kirjoja, jotain kuvia katsellaan, mutta sitten saa alkaa lukea itse. *tyly äiti*

Kirjoitinkin jo eilen tän. Kaikki Disneyn leffoista tehdyt kirjatekeleet ovat huonoa kieltä ja jotenkin liian yksitasoisia.

Inhoan myös Aku Ankkoja, Roope Ankan taskukirjat... liian aggressiivisia ja tympeitä tarinoita.

ja kaikki joissa on 50-luvulta peräisin oleva sormea heristävä ote.

- Pupu Tupunoista (lapsi rakastaa)

- Katto Kassisesta

- Disneyn prinsessakirjoista

Vaikka täälläkin moni pitää niitä kamalina. Kuten myös minä.



Surullista on myös se, että moni nykylapsi kuvittelee Prinsessa Ruususen ja monen monen muun perinteisen satuhahmon olevan Disneyn keksintöä! Raivostuttaa, jos totta puhutaan. Meilläkin pikkutytöt ovat hulluna Disney-prinsessoihin ja tuntuvat pitävän niitä ainoina "oikeina" prinsessoina, vaikka meillä luetaan kyllä oikeitakin satuversioita.

Lisäksi mulla on inhokki, jota varmaan moni ei ymmärrä: H.C.Andersenin sadut. Esim. Ruma ankanpoikanen henkii musta aivan karmeaa ajatusmaailmaa: "vain kaunis on arvokas". Juujuu, voihan sen tulkita niin, että "koskaan ei voi tietää, mitä jostain tulee" - mutta mitä, jos siitä rumasta ankanpoikasesta olisi kasvanut ruma ankka? Andersenin satuhan antaa ymmärtää, että säälittävästä poikasesta tuli arvokas vasta, kun siitä tulikin KAUNIS joutsen! Muutkin Andersenin sadut kai liian vanhanaikaisia.



Mäkään en tykännyt Tirlittanista enkä Pessistä ja Illusiasta lapsena - mikähän on, että niin moni inhoaa?

Musta on jotenkin järkyttävää, että lapset todellakin puhuvat Disney-prinsessoista!! Siis teminä 'disniprinsessa'!! Disney on todella onnistunut markkinoinnissa.

Mä olen ainakin selittänyt lapselle, että ALKUPERÄINEN Nalle Puh on tämä (jota olemme lukeneet) ja siitä sitten on keksitty näitä muita Nalle Puh -juttuja ja samoin prinsessat Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki jne. ovat olleet jo kauan ja sitten niistä tehtiin elokuvat...

Ihan kamala, en voi sietää. Kerran äidin ja siskon kanssa kun juteltiin kävi ilmi, että myös siskoni inhoaa kyseistä kirjaa. Samoin äitimme, joka meille sitä luki:D Kaikki olivat salaa inhonneet, ja silti vaan luettiin.