Iljettävä kyy loikoili terassilla, hui

ellei ole sitten ihan kohmeessa. Voit olla varma ettei se hyökkää.

Haistaa maidolta tuoksuvan vauvan.

nyt ovat häipyneet onneksi, uskaltaa vauvan laittaa ulos!



mummoni aina kertoi, kun hänen esikoisensa oli vauva ja nukkui kopassa ulkona niin kerran oli huomannut kun kyy oli ollut menossa koppaan, oli jo päätään nostellut kopan reunalla! mummo äkkiä hätiin kepin kanssa ja oli viskannut kyyn pois pitkällä kepillään!

hyi, puistattaa kun ajatteleekin!!

Voit hyvin lähestyä sitä ja koittaa ajaa sen matkoihinsa. Ihan yleensä tömisteleminen lähistöllä riittää. Se ei suinkaan singahda maasta kimppuusi, vaan lähtee karkuun.



Mutta ei me kerrota kenellekään jos otat lapion ja lyöt otuksen poikki.



Relax - se on vain pieni hassu käärme.

Kyyt on myös paikkauskollisia, jos niitä on jossain ollut niin niitä todennäköisesti on siellä tulevaisuudessakin.

etovampaa minust oli, kun kissa äskön kantoi rotan keittiön lattialle.... yök

vaan jää kiltisti odottamaan, että haet hyvän lapion.



Yksi kyy lähti sihisten tulemaan minua kohti, mutta olin kyllä jo kerran lyönyt sitä haravalla. Kokemuksesta voin sanoa, ettei kyytä saa tapettua lehtiharavan piikkipuolella, vaan sillä toisella...

viis siitä, jos sellanen meijän pihalle vielä tulee niin se kyllä pääsee hengestään!

tämä pihapiiri oli pitkään asumaton ennen kun me tähän muutettiin... nyt kun liikettä on ympäri taloa ja tonttia niin tuskin kyyt tähän enää pesivät...



t. se jonka pihalla oli yks kesä 8 kyytä..

Mutta esim. meidän mökillä niitä on niin paljon, että lasten tultua meidän oli pakko alkaa harventaa kyykantaa koska tokihan sitä pelkää lapsen puolesta kyyn puremaa enemmän kuin omasta puolestaan. Olkoon rauhoitettuja tai ei.



Kaikki kiviröykkiöt, -aidat jne. kannattaa purkaa, niissä kyyt pesivät herkästi. Kyllä ne vähenevät jos niitä vaan sitkeästi lapioi kahtia. Sinänsä en pelkää käärmeitä ja olenkin niiden kanssa elänyt rinnakkaineloa kymmenen vuotta siellä mökillä. Kyseessä on kolmen perheen käyttämä mökki, ja vain kerran on yksi aikuinen saanut kyyn pureman näiden vuosien aikana. Vaikka kyitä on siis todella paljon ja ne ovat enimmillään olleet ihan jokapäiväinen näky.



Tietääkseni kyissäkin on eriluonteisia yksilöitä. Joku väistää helpommin kuin toinen. Olenpa kuullut että luonnevikaisiakin aggressiivisia yksilöitä olisi, mutta en ole törmännyt sellaiseen koskaan. Vaarallisimmillaan ovat loppukesästä kantavat kyynaaraat. Ne eivät jaksa luikerrella karkuun ja saattavat purra herkästikin esim. marjastajaa, joka sattuu työntämään kätensä juuri siihen varvikkoon jossa tuo kyynaaras lepäilee.



Puremissa on myös eroa. Jos saat nuoren kyyn pureman, niin siinä on luultavasti paljon myrkkyä. Jos taas vanhempi " kokeneempi" kyy puree puolustustarkoituksessa (ei tappaakseen ruokaa itselleen) niin se käyttää enemmän hampaita ja vähemmän myrkkyä, eli purema ei ole niin myrkyllinen. Nuori käärme ei ole oppinut vielä sääntelemään sitä myrkkyä, vaikka sen ei kannattaisikaan sitä myrkkyä käyttää puolustautumistarkoitukseen koska tarvitsee sen saaliin tappamiseen. Myös jos pureva kyy on juuri äskettäin tappanut jonkin saaliin, niin sen purema ei ole yhtä myrkyllinen koska sillä ei yksinkertaisesti ole myrkkyä. Kivulias kyyn purema kuulemma on, itselläni ei siis ole kokemusta mutta kuulemma se itse purema sattuu todella paljon ja myöskin sen jälkeen puremapaikka on erittäin kivulias jonkin aikaa.

Mutta näin ei ole, onneksi!