Johan sen bussiturmasa kuolleen pikkutytön kuva

Xandris:

Mutta asiaan: jutussa sanotaan, että tytön isä itse oli viestitellyt Iltalehdelle sunnuntaina. Näin siis on muotoiltu, mutta kuka tietää, ottiko IL ensin yhteyden tytön isään.

Kyllä se niin vain menee, että ip-lehdet harrastavat hyvinkin pitkälle menevää korppikotkajournalismia. Ja me ostamme/luemme niitä juttuja, joten kenen on syy?

Kyse on kuitenkin siitä, saako media käyttää hyväkseen shokissa olevia ihmisiä. He saattavat kriisin alkuvaiheessa antaa luvan haastatteluihin ja kuvan julkaisemiseen, mutta jälkeenpäin katuvat. Katja-tytön pyjamakuva on nyt " saalistettu" , enkä ole varma, ymmärtävätkö vanhemmat, että sitä saatetaan vielä vuosien päästäkin julkaista tässä asiayhteydessä.

En nyt todellakaan tiedä, miten tässä nimenomaisessa tapauksessa IL toimi, mutta kyllä tuli taas olo, että taidan jättää lähipäivinä ip-lehdet lukematta. OSTA niitä en koskaan muutoinkaan, mutta jättänen ne työpaikallakin lukematta. Saman päätöksen ole tehnyt ja siinä pysynut tsunamin ja Jokelan jälkeenkin. Minä EN halua tietää ihmisten surusta sellaisia yksityiskohtia, jotka on ongittu shokissa olevilta ihmisiltä kierosti tai puolipakolla.

Ajatelkaa nyt vähän törkeät hyeenat, miltä teidän ylimielinen vuodatuksenne kuulostaa lapsen läheisistä! Tehän tuomitsette lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin sen takia, että he ovat niin tyhmiä, että antavat lapsen kuvan julki.

Sanon ihan suoraan, että minä tekisin TISMALLEEN SAMALLA tavalla. Jos oma rakas, ihana, ihmeellinen tyttäreni kuolisi traagisesti (on samanikäinen) antaisin varmasti kuvan ja kertoisin koko maailmalle, kuinka ihana hän on. Vaikka kirjoittaisin itse, jos saisin vain luvan. Haluaisin (kuten joku ihanasti kirjoitti tässäkin ketjussa) tosiaan kuvan hänestä piirtyvän kaikkien sydämiin.

Mitä pahaa on siinä, että tyttöä muistetaan? En usko, että yhdellekään ihmiselle voi tulla siitä ikäviä ajatuksia.

Missä minä tuomitsin vanhemmat? HÄ?

Minä sanoin, että shokissa olevia vanhempia hyväksikäytetään - siis toimittajat!

Vierailija:

Ajatelkaa nyt vähän törkeät hyeenat, miltä teidän ylimielinen vuodatuksenne kuulostaa lapsen läheisistä! Tehän tuomitsette lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin sen takia, että he ovat niin tyhmiä, että antavat lapsen kuvan julki.

Sanon ihan suoraan, että minä tekisin TISMALLEEN SAMALLA tavalla. Jos oma rakas, ihana, ihmeellinen tyttäreni kuolisi traagisesti (on samanikäinen) antaisin varmasti kuvan ja kertoisin koko maailmalle, kuinka ihana hän on. Vaikka kirjoittaisin itse, jos saisin vain luvan. Haluaisin (kuten joku ihanasti kirjoitti tässäkin ketjussa) tosiaan kuvan hänestä piirtyvän kaikkien sydämiin.

Mitä pahaa on siinä, että tyttöä muistetaan? En usko, että yhdellekään ihmiselle voi tulla siitä ikäviä ajatuksia.

Omaisille ITSELLEEN saattaa tulla ikävä ja hyväksikäytetty olo, kun heidän suruaan, reaktioitaan levitellään mediassa. Näin on käynyt monasti, ei vähiten Jokelan draamassa.

Sitä on sitten myöhäistä katua, kun ensi viikollakin tyttären kuva näkyy lehtien sivuilla ja kotiin tulvii kymmeniä soittoja muilta tiedotusvälineiltä.

Luuletko ihan oikeasti, että se tuohon nimittäin loppuu? Kyseiselle isälle tulee tästä eteenpäin tsiljoona yhteydenottoa, eikä hän sitä tilannetta surunsa keskellä hallitse.

Vierailija:

Xandris:

Mutta asiaan: jutussa sanotaan, että tytön isä itse oli viestitellyt Iltalehdelle sunnuntaina. Näin siis on muotoiltu, mutta kuka tietää, ottiko IL ensin yhteyden tytön isään.

Kyllä se niin vain menee, että ip-lehdet harrastavat hyvinkin pitkälle menevää korppikotkajournalismia. Ja me ostamme/luemme niitä juttuja, joten kenen on syy?

Kyse on kuitenkin siitä, saako media käyttää hyväkseen shokissa olevia ihmisiä. He saattavat kriisin alkuvaiheessa antaa luvan haastatteluihin ja kuvan julkaisemiseen, mutta jälkeenpäin katuvat. Katja-tytön pyjamakuva on nyt " saalistettu" , enkä ole varma, ymmärtävätkö vanhemmat, että sitä saatetaan vielä vuosien päästäkin julkaista tässä asiayhteydessä.

En nyt todellakaan tiedä, miten tässä nimenomaisessa tapauksessa IL toimi, mutta kyllä tuli taas olo, että taidan jättää lähipäivinä ip-lehdet lukematta. OSTA niitä en koskaan muutoinkaan, mutta jättänen ne työpaikallakin lukematta. Saman päätöksen ole tehnyt ja siinä pysynut tsunamin ja Jokelan jälkeenkin. Minä EN halua tietää ihmisten surusta sellaisia yksityiskohtia, jotka on ongittu shokissa olevilta ihmisiltä kierosti tai puolipakolla.

Ajatelkaa nyt vähän törkeät hyeenat, miltä teidän ylimielinen vuodatuksenne kuulostaa lapsen läheisistä! Tehän tuomitsette lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin sen takia, että he ovat niin tyhmiä, että antavat lapsen kuvan julki.

Sanon ihan suoraan, että minä tekisin TISMALLEEN SAMALLA tavalla. Jos oma rakas, ihana, ihmeellinen tyttäreni kuolisi traagisesti (on samanikäinen) antaisin varmasti kuvan ja kertoisin koko maailmalle, kuinka ihana hän on. Vaikka kirjoittaisin itse, jos saisin vain luvan. Haluaisin (kuten joku ihanasti kirjoitti tässäkin ketjussa) tosiaan kuvan hänestä piirtyvän kaikkien sydämiin.

Mitä pahaa on siinä, että tyttöä muistetaan? En usko, että yhdellekään ihmiselle voi tulla siitä ikäviä ajatuksia.

Minä menen nyt ja sytytän lintukoto sivulle kynttilän tämän pienen tytön muistoa kunnioittaen! Ja myös muiden uhrien!

Xanttu puhuu aivan asiaa, ei se isä tajua, mihin on suostunut. Nyt sitä pommittaa puolet Suomen tiedotusvälineistä, että hän avautuisi heillekin.

Ja koskaan et saa noita kuvia pois netistä ym. kun ne sinne on kerran pantu. Tätä ei vaan maallikot tajua.



- toinen toimittaja-

Ajatelkaa nyt vähän törkeät hyeenat, miltä teidän ylimielinen vuodatuksenne kuulostaa lapsen läheisistä! Tehän tuomitsette lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin sen takia, että he ovat niin tyhmiä, että antavat lapsen kuvan julki.



Sanon ihan suoraan, että minä tekisin TISMALLEEN SAMALLA tavalla. Jos oma rakas, ihana, ihmeellinen tyttäreni kuolisi traagisesti (on samanikäinen) antaisin varmasti kuvan ja kertoisin koko maailmalle, kuinka ihana hän on. Vaikka kirjoittaisin itse, jos saisin vain luvan. Haluaisin (kuten joku ihanasti kirjoitti tässäkin ketjussa) tosiaan kuvan hänestä piirtyvän kaikkien sydämiin.



Mitä pahaa on siinä, että tyttöä muistetaan? En usko, että yhdellekään ihmiselle voi tulla siitä ikäviä ajatuksia.

[/quote]

Vierailija:

Xandris:

Mutta asiaan: jutussa sanotaan, että tytön isä itse oli viestitellyt Iltalehdelle sunnuntaina. Näin siis on muotoiltu, mutta kuka tietää, ottiko IL ensin yhteyden tytön isään.

Kyllä se niin vain menee, että ip-lehdet harrastavat hyvinkin pitkälle menevää korppikotkajournalismia. Ja me ostamme/luemme niitä juttuja, joten kenen on syy?

Kyse on kuitenkin siitä, saako media käyttää hyväkseen shokissa olevia ihmisiä. He saattavat kriisin alkuvaiheessa antaa luvan haastatteluihin ja kuvan julkaisemiseen, mutta jälkeenpäin katuvat. Katja-tytön pyjamakuva on nyt " saalistettu" , enkä ole varma, ymmärtävätkö vanhemmat, että sitä saatetaan vielä vuosien päästäkin julkaista tässä asiayhteydessä.

En nyt todellakaan tiedä, miten tässä nimenomaisessa tapauksessa IL toimi, mutta kyllä tuli taas olo, että taidan jättää lähipäivinä ip-lehdet lukematta. OSTA niitä en koskaan muutoinkaan, mutta jättänen ne työpaikallakin lukematta. Saman päätöksen ole tehnyt ja siinä pysynut tsunamin ja Jokelan jälkeenkin. Minä EN halua tietää ihmisten surusta sellaisia yksityiskohtia, jotka on ongittu shokissa olevilta ihmisiltä kierosti tai puolipakolla.

Ajatelkaa nyt vähän törkeät hyeenat, miltä teidän ylimielinen vuodatuksenne kuulostaa lapsen läheisistä! Tehän tuomitsette lapsen vanhemmat alimpaan helvettiin sen takia, että he ovat niin tyhmiä, että antavat lapsen kuvan julki.

Sanon ihan suoraan, että minä tekisin TISMALLEEN SAMALLA tavalla. Jos oma rakas, ihana, ihmeellinen tyttäreni kuolisi traagisesti (on samanikäinen) antaisin varmasti kuvan ja kertoisin koko maailmalle, kuinka ihana hän on. Vaikka kirjoittaisin itse, jos saisin vain luvan. Haluaisin (kuten joku ihanasti kirjoitti tässäkin ketjussa) tosiaan kuvan hänestä piirtyvän kaikkien sydämiin.

Mitä pahaa on siinä, että tyttöä muistetaan? En usko, että yhdellekään ihmiselle voi tulla siitä ikäviä ajatuksia.

vastenmielistä tuollainen ihmisten yläpuolelle asettuminen.

kiitos kirjoittajalle, noin miekin ajattelisin, jos oma lapsi kuolisi.

Se, että vanhemmat shokissa antavat haastatteluja ei merkitse sitä, että he ovat kovin perusteellisesti harkinneet asiaa tai että he tietäisivät, mitä siitä seuraa.



Jopa aivan Journalistin ohjeissa varoitetaan hyväksikäyttämästä tuollaisia ihmisiä.

kuolisi, haluaisin kaikkien tietävän miten ihanan, rakkaan ja iloisen lapsen menetin :(

Siis esim. sinun lapsestasi. En tajuu?!

ja ihmisten on jotenkin helpompi tajuta se menetys mitä jotkut ihmiset nyt joutuu kokemaan. En pitänyt kuvan julkaisua mitenkään pahana, pysäytti miettimään elämää ja sen julmuutta.

Sen jälkeen myös haastateltiin nuoren kuolleen tytön vanhempia heti onnettomuuden jälkeen. Olivat todella shokkivaiheessa, puhuivat järkevästi ja kauniisti. Todellisuus ja suru menetyksestä kasvavat ymmärtämisen kautta. Kukaan ei läheisensä menetystä tajua juuri siinä hetkessä. Vaikka vaikuttaisivat olevan rationalisia, ovat surutyössään vasta alussa.

Kukaan ei läheisensä menetystä tajua juuri siinä hetkessä..



Läheisen menetyksen tajuaa juuri sillä hetkellä kuin se tapahtuu, läheisen menettänyt ihminen kokee vain suurta menetyksen tuskaa.

Kilpaillaan siitä kuka lehti julkaisee mehevimmän jutun, näinhän se menee. Ei toimittajia jotka työtä tekevät paljon muu kiinnosta kuin se mitä uutta saa ongittua haastateltavilta.

Luepas nyt omaa tekstiäsi ihan ajatuksella. Sinä LÄHDET siitä ajatuksesta, että Katjan vanhemmat ovat jollain lailla jotenkin vähän YKSINKERTAISIA tyyppejä, jotka eivät tiedä, mitä tekevät. Että täältä av-korkeuksista voi opettajamaisesti sanoa, että älkää nyt tyhmät toimittajille puhuko, ettekö te tajua, mitä teette. Se on minusta aivan järkyttävää. Entä jos oikeasti tietävät? Entä jos nimenomaan haluavat, että rakas, ihana Katja jää elämään ihmisten mieliin?



Arvaapa miltä heistä tuntuu ajatus, että heidän pitäisi jollain lailla perustella valintaansa ja toimintaansa Xandriksin kaltaisille av-korppikotkille, jotka omasta mielestään tietävät aina kaiken paremmin.



Ja säkö Xandris päätät, mikä on oikea tapa surra? Eikö niitä ole eri tapoja? Jos itse et toimisi näin kuten Katjan vanhemmat, millä oikeudella kiellät toisia toimimasta. Entä jos siitä seuraakin hyvää? Itse muistan joskus lukeneeni jonkun tsunamihaastatuksen (en muista mikä lehti, oisko ollut Hesari), jossa joku omainen jälkeenpäinkin kiitteli tukea, jota oli saanut, kun oli kertonut rakkaastaan kuvalla ja nimellä. Tälle omaiselle oli virrannut hirveästi tukea, koko yhteisö oli rientänyt auttamaan jne.



Yhtään toimittajaa en tunne eli en tunne heidän sielunelämäänsä. Niin vastenmielisiä he eivät kuitenkaan voi olla kuin nämä av-besserwisserit.



Lepää rauhassa, Katja. Minun mieleeni piirtyi ihana kuva sinusta ja rakastavasta isästäsi. Sitä kuvaa eivät tahri edes av-ääliöiden ylimieliset kommentit.

Vierailija:

Sen jälkeen myös haastateltiin nuoren kuolleen tytön vanhempia heti onnettomuuden jälkeen. Olivat todella shokkivaiheessa, puhuivat järkevästi ja kauniisti. Todellisuus ja suru menetyksestä kasvavat ymmärtämisen kautta. Kukaan ei läheisensä menetystä tajua juuri siinä hetkessä. Vaikka vaikuttaisivat olevan rationalisia, ovat surutyössään vasta alussa.

Eikö niillä ollut joku vaalea lukioikäinen tytär? En muista nimeä. Mun muistikuvieni mukaan kyseistä äitiä ja isää haastateltiin vuosi turman jälkeen ja eivät millään lailla katuneet lausuntojaan, päinvastoin, kiittelivät sen kautta tullutta tukea. En tiedä, onko sama tapaus, jota sä tarkoitat, mutta tällaisen näin jossain.

Kyse kun ei ole siitä, miten harkiten ja vakain sielunvoimin joku omainen antaa haastatteluja ja lapsensa kuvia iltapäivälehtiin. En edes tiedä, miten kyseinen juttu on tehty - ja sen sanoin selvästi jo ensimmäisessä kommentissani.



Mutta kun puhutaan periaatteessa sitä, miten shokissa olevia kriisien uhreja ja omaisia lähestytään, niin aina pitäisi harrastaa suurta harkintaa ja hienovaraisuutta, monestakin syystä. Siihen harkintaan patistetaan jo Journalistin ohjeissakin eli hyvään journalistiseen tapaan kuuluu hienotunteisuus onnettomuuden uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan.



Ensinnäkin ihminen on silloin niin hurjan tunnekuohun vallassa, että hän ei välttämättä kykene miettimään päivää pidemmälle.



Toiseksi harva tietää, millaisen Pandoran lippaan he aukaisevat, kun tällaisen uutistapahtuman yhteydessä menevät yhdelle tiedotusvälineelle kertomaan noin intiimejä tuntemuksia.



Sinä itse myönnät, ettet sinäkään tiedä. Miksi sitten lyttäät minut, joka puhun parinkymmenen vuoden kokemuksella omasta alastani. Usko pois: tällä hetkellä Katjan isä on aivan tolkuttoman myllytyksen kourissa.



Puhumattakaan sitten siitä, millaiselta hänestä kenties myöhemmin tuntuu tuo juttu.



Kaikki myötätuntoni on ehdottomasti tuon isän ja koko perheen puolella, ja sen sanoin jo ekan kommenttini otsikossa. Tippa tuli itsellä linssiin, tyttöhän on syntynyt liki samana päivänä kuin oma poikani. Oikein hyvin ymmärrän, että hänestä ehkä EILEN, juttuun haastattelua antaessaan tuntui hienolta puhua tyttärestään " koko Suomen kansalle" . En kuitenkaan olisi ollenkaan niin varma kuin sinä olet siitä, että hänestä tuntuu vielä tänäänkin yhtä hienolta tai ensi viikolla...



Aika outoa lukutapaa te nyt harjoitatte, jos yritätte vääntää tätä siihen suuntaan, että paheksun millään tapaa vanhempia.

Itse ajattelen että kuvan julkaisemisessa voi olla hyvätkin puolensa, mutta sinä et ilmeisesti ymmärrä ja näe kuitenkaan sinne lantin kääntöpuolelle. Eli sitä miten hyökkäävästi ja päättäväisesti toimittajat onkivat kaiken mahdollisen tiedon. Vakavilla ihmiskohtaloilla kun lähdetään herkuttelemaan. Aina keksitään tai kaivetaan joku uusi lööppi aiheesta. Niin miksikö? rahan ahneuden vuoksi.

Et sä varsinaisesti paheksu Katjan vanhempia, sä teet pahempaa: asetut HEIDÄN YLÄPUOLELLEEN. Se tässä on vastenmielistä.



Sä lähdet ARVAILEMAAN muiden ihmisten psyykkistä tilaa ja epäilemään heidän kykyään tehdä päätöksiä.



Voin itse sanoa tässä ja nyt, että jos vastaava tapaus sattuisi kohdalle, ihan varmasti antaisin lapseni kuvan ja kertoisin kaiken. Enkä ole shokissa millään lailla tätä kirjoittaessani.



Jos rakkaani kuolisi, mitä useampi ihminen hänet muistaisi, sitä parempi se olisi minun mielestäni.

Kun tapauksesta oli kulunut jonkin aikaa, olikohan vuosi, niin vanhemmat olivat jossain lehtijutussa ja kertoivat kuinka ihmiset olivat ottaneet heihin yhteyttä ja tukeneet sekä kertoneet, että Emilia oli antanut kasvot bussiturmalle.

Vierailija:

Vierailija:

Sen jälkeen myös haastateltiin nuoren kuolleen tytön vanhempia heti onnettomuuden jälkeen. Olivat todella shokkivaiheessa, puhuivat järkevästi ja kauniisti. Todellisuus ja suru menetyksestä kasvavat ymmärtämisen kautta. Kukaan ei läheisensä menetystä tajua juuri siinä hetkessä. Vaikka vaikuttaisivat olevan rationalisia, ovat surutyössään vasta alussa.

Eikö niillä ollut joku vaalea lukioikäinen tytär? En muista nimeä. Mun muistikuvieni mukaan kyseistä äitiä ja isää haastateltiin vuosi turman jälkeen ja eivät millään lailla katuneet lausuntojaan, päinvastoin, kiittelivät sen kautta tullutta tukea. En tiedä, onko sama tapaus, jota sä tarkoitat, mutta tällaisen näin jossain.

Olet ammattilainen ja tiedät ja näet asian vähän laajemmin. Osaat kriittisesti tarkastella omaa ammattikuntaasi. Tavallisille, alasta tietämättömille ei aukene juuri muu kuin se puoli mitä lehdistä lukevat.

Aviopuolisosi kuolee omien silmiesi edessä tapaturmaisesti. Kykenet soittamaan hätäkeskukseen ja olemaan kaikin puolin järkevä. Ilmoitat tiedon kuolemasta omaisillesi ja kerrot tulevasi kohta kotiin ja toivot että omaiset tulevat paikalle ja kerrot kaiken tietämäsi. Toimit vuorokauden lähinnä muiden tukena, sillä onnettomuus on ollut etusivun uutinen joka koskettaa " kaikkia" . Kun muut lähtevät on oman ymmärryksen ja surun aika. Romahdat täysin ja huudat kaikille niille tuttaville jotka " vasta nyt" ottavat osaa ja väittävät ymmärtävänsä...