Liian nuori...????
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta 1,5v. mitään saavuttamatta. Vuoden alussa menimme lääkärille josta sain lähetteen verikokeisiin (ne tavalliset, hormonit, kilpirauhas, maksa ym) Testeissä kaikki ok. Lykkäsi Terolutit kouraan ja käski syödä 4 kk ja tulla takaisin... menin lääkkeet syötyäni takaisin ja lääkäri sanoi että " hyvä että kuukautiset tulivat" , ja että " olet vielä niin nuori" . Pistää näkemään punaista nuo jokaisen kommentit iästäni...
onko se väärin haluta lapsia nuorena??
Lähiperheelle eikä miehen suku tiedä projektista mitään... se ehkä on saattanut mielenterveyteni osaksi tähän tilaan koska yleensä puhun äidilleni kaikesta. Pelottaa että äiti tuomitsee minut, on monesti sanonut että ei noin nuorena vielä tai ethän ole raskautta vielä harkinnut, koskaan en ole kieltänyt mutta mitään en ole kanssa myöntänyt.
Olen ollut nyt 4,5 viikkoa pois töistä, koska kärsin keskivaikeasta masennuksesta johtuen siitä että en tiedä mikä minussa on vikana, jos tietäisin en painisi näiden ongelmien kanssa kokoajan.
Ja se perkeleen lääkärikin kunnallisella puolella sanoo aina jotain iästäni. siksi siirryn yksityiselle, vaikka tyyriimpää onkin on se meidän kannalta helpompaa, saa vastauksia.
Mieleeni myös tulee kerta toisensa jälkeen kysymys että jos emme koskaan saa lasta? koskaan en voi nähdä sitä mitä minusta ja miehestäni olisi yhdessä tullut.
Tänään juuri olin parhaan ystäväni kanssa katsomassa hänen veljensä ja veljen vaimon esikoista, vain 5 päivää vanhaa tyttöä. Isänsä silmät ja korvat, äitinsä sievä nenä. Siinä sitä pientä kääröä pidellessä tuli mieleen että on se luonto ihmellinen, kahdesta erinlaisesta ihmisestä tulee yksi, molempien näköä, mutta yksi. Jos minä en saa koskaan sitä kokea? Miten sitten elän?
En tiedä osaako kukaan vastata vuodatukseeni mutta tarvitsisin vertaistukea..
Kommentit (8)
Laitan tähän linkin, josta löytyy mm. ne lapsettomuuskriisin vaiheet.
http://www.iltalehti.fi/perhe/200706286212525_pr.shtml
Itseäni ainakin helpotti huomata, että noinhan se on pitkälti edennyt ja lopussa on kuitenkin toivoa! Tai tietysti vielä toivon, ettei noihin viimeisiin vaiheisiin tarvitsisi joutua...
Me aloimme mieheni kanssa yrittämään lasta, kun olin pari kuukautta vajaa 21. Tiesimme kuitenkin etukäteen erinäisistä syistä, että lapsi tuskin tulee helpolla. Puolen vuoden jälkeen menin yksityiselle gynelle, joka kirjoitti lähetteen naistentautien polille. Erinäisten vaihdeiden jälkeen, kaksi vuotta yrityksen aloittamisesta meillä oli IVF-hoidon aloituskäynti ja ensimmäinen IVF toukokuussa 06. Tulosta ei tullut, eikä myöskään kahdesta pakastealkion siirrosta. Siinä välissä taas kaksi IVF-hoitoa, joissa ei päästy edes siirtoihin. Neljäs hoitokerta viime viikolla on tuottanut tulosta ainakin tähän asti, ja odottelen vielä viikon, josko meille jo vauva olisi tulossa... Ja ikää on pian 25.
Alusta asti, varsinkin julkisella puolella (tämä viimeinen hoito yksityisellä) epäonnistumisen jälkeen on toitotettu, että olet niin nuori vielä, että kyllä sinä ehdit. Toki se on antanut itsellekin toivoa enemmän, onhan raskautumismahdollisuudet toki paremmat, mitä vähemmän ikää on. Mutta nyt viimeisimmän hoidon aikana tuo nuoruuden sanominen sai kyllä kyyneleet kirpoamaan, ja sanoinkin lääkärille, että ei se iän vähyys poista tippaakaan tätä lapsettomuuden tuskaa.
Kannustan sinua vain kovasti sanomaan asiat suoraan lääkärille, et todellakaan ole liian nuori tutkimuksiin ja mahdollisesti hoitoihin, kun kerran olette jo vauvaa yrittäneet noinkin kauan.
Ja yksityiselle siirtyminen nopeuttaa asioita aivan varmasti. Ole vain rohkea avaamaan suusi ja pitämään pintasi!
Suosittelen, että puhuisit vaikka yhdelle ihmiselle miehesi lisäksi asiasta. Itseäni on ainakin helpottanut, kun olen saanut ystävälleni avaututa asiasta.
Toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista tulevaan!
...todella siis kierrot ovat olleet todella epäsäännölliset, ei niitä edes voi kierroiksi sanoa. Aina heitelleet jopa 2kk mutta nyt olivat ennen teroja 7kk poissa. :S
Parhaimille ystäville olen asiasta puhunut, mutta siinä on se että osa ei ymmärrä, sanoo vain että älä stressaa, niin se lapsi tulee. Tuo laittaa niin näkemään punaista, luuleeko että tahallani stressaan, että stressaan ajan kuluksi, jos olisin osannut lopettaa en stressaisi.. =/
Ja sitten on toinen kansta asiaan eli ne jotka eivät ole elämässään lähelläkään tätä tilannetta, eivät sano mitään. " En osaa auttaa kun en tiedä" .
Ja sitten tämän osa ystävistä jotka joka toisen lauseen väliin laittavat että " Eihän mekään tätä pikkuista yritetty" . eli ovat tulleet raskaaksi vahongossa.
Tämän vuoksi käyn keskustelemassa ammattiauttajan kanssa.
Mutta virtuaalihalauksen kyllä annan! Lapsettomuus on aivan tarpeeksi vaikea asia muutenkin, ei tarvisi enää lääkäreiden vähätellä iällä.
Ja tosiaan, mitä nuorempi, sen herkemmin tutkimuksiin pitäisi päästä, nainenhan on hedelmällisimmillään 20-25v. Sen jälkeen se sitten laskee ku lehmän häntä. Itellä tuli just 25 täyteen, kiva.
Kiitoksia hirveästi tuesta. Ja kiva etä täällä ei tuomita. Ei vain tee mieli kertoa kellekään " aikuiselle" asiasta kun juuri pelkää tuota lausetta että " olet vielä niin nuori" .
PYH ja PAH!!
Huomenna aamusta soitto Väestöliiton klinikalle, rahatilanne ei ole hyvä mutta onneksi pankista saa " vauvalainaa" :D niinkuin me miehen kanssa sanomme.
Ja toivotaan että olo kohenee huomenna kun nään tulevan kummilapsen ensimmäistä kertaa. Tiedossa siis ystävän ensimmäinen ultra. Onneksi voiton puolella tässä " Ei-tuo-ansaitse-lasta-kun-en-minäkään-sitä-saa- vaiheessa" :)
Tulipa oikeen hymy kun huomasin että kyllä on niitäkin ihmisiä jotka ei tuomitse, kiitos vielä kerran siitä. ;)
Vielä sellainen vinkki, että sieltä Väestöliitosta voi pyytää myös lähetteen julkiselle puolelle.
Itse teimme niin toisen inseminaation jälkeen ja ensikäyntiä odotellessa ehdimmme tehdä vielä kolmannenkin inssin. Sitten IVF:ään jonottaessamme, teemme ekan IVF:n VL:ssa ja jos toiseen tarvitsee mennä, menemme julkiselle. Tämän jälkeen ei varat anna nimittäin myöten hoidattaa itseään yksityisesti. Pää ei kumminkaan kestänyt odottaa noita pitkiä jonotusaikoja mitään tekemättä.
Kiukuttaa tuollaiset ikäkommentit, vaikka itse en samassa tilanteessa olekaan (ikää sua 13v enemmän :) ). Mielestäni ei ole väärää ikää haluta lasta, vaan asia riippuu ko. ihmisten toiveista ja elämäntilanteesta.
Sinä olet oikeutettu tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin koska olette raskautta yrittäneet yli vuoden. Ikä ei ole este ja olen jopa lukenut erään lääkärin mielipiteen, että nuorten pitäisi lähteä selvittelemään asiaa herkemmin, kuin vanhempien, sillä heillä pitäisi hedelmällisyyden olla parhaimmillaan ja raskauden alkaa helpommin.
Onko sulla jotain häikkää kiertojen pituuksien kanssa, vai miksi noi terot sulle määrättiin? Jos ei ole, en ihan ymmärrä syytä niiden käytölle. Ehdottomasti nyt kannattaisi tutkia miehen sperma ja sulle tehdä kierronkartoitus (ymmärsin että sitä ei olisi vielä tehty) ja ehkä aukiolotutkimuskin.
Kuitenkin suosittelisin sinulle pääkopan hoitamista kuntoon ennen mitään hoitoja, sillä näissä vasta koville joutuukin ja jos taustalla on jo masennusta, niin se ainakaan tässä stressissä ja vielä luomuyritystäkin pahemmissa pettymyksissä parane.
Tietysti tarkempiin tutkimuksiin pääsykin voisi helpottaa, mutta toisaalta sieltä voi löytyä joku perustavaa laatua oleva syy, joka estää sun raskaaksi tulon ja ainakin minua masensi jopa se, että meillä ei mitään syytä alkuun löytynyt ja tuli vain pahempi olo, kun ei tiennyt mikä on vikana ettei raskaus ala. Paha kuitenkin käydä neuvomaan, että unohda hetkeksi koko juttu ja hoida itseäsi, kun itse en ole siihen pystynyt tämän kohta 3 vuoden aikana, jonka lasta olemme yrittäneet. ;) Asia on mielessä oikeastaan koko ajan ja välillä ahdistaa enemmän, välillä vähemmän, mutta asiaa en koskaan unohda.
Tuli mieleen, että pitäisikö sun kuitenkin puhua äitisi kanssa asiasta? Hän haluaa varmasti kuitenkin parastasi ja tuo mahdollinen " tuomitseminen" johtuu varmasti siitä, että hän toivoo sinulle vain parasta. Ehkä hänellä on jotain samantyyppistä ongelmaa ollut aikanaa raskaaksi tulemisen suhteen (vai oletteko puhuneet tästä?) ja sitäkin kautta voisit saada vertaistukea. Lisäksi luulen, että sun masennusta ei ainakaan paranna, että joudut salaamaan asian itsellesi läheiseltä ihmiseltä.
Jos ette saa apua julkiselta ja varat antaa myöden, on yksityiselle hakeutuminen hyvä vaihtoehto. Siellä pääsee etenemään nopeasti. Julkiselle on paikkakunnasta riippuen jono kuukausista yli puoleenvuoteen ennen kuin pääsee edes ensikäynnille.
Lapsettomuus on kriisi kriisin vaiheineen ja siihen liittyy aivan valtavasti tunteita ja pelkoja. Tuota asiaa joutuvat kaikki sen kokeneet pohtimaan, että mitä jos me emme koskaan sitä lasta saakaan. Varsinkin lapsettomuuden alkutaipaleella usein taitaa tuntua, että miten elämä voi jatkua, jos ei lasta koskaan saisi. Onneksi kuitenkin hoitojen avulla useimmat lapsettomat saavat avun. Ja jos kuuluisi siihen vähemmistöön, joka ei saakaan, uskon että kyllä siitäkin selviää jollakin tavalla. Klinikoilla on lapsettomuuteen perehtyneita terapeutteja, joiden kanssa juttelemalla varmasti pääsee asiaa työstämään.
Älä kuitenkaan luovu toivosta vielä tuossa vaiheessa! Hoida itseäsi ja vaadi tarkempia tutkimuksia tai hakeudu niihin yksityiselle. Teistä voi löytyä jokin pieni, helposti hoidettavissa oleva este raskaaksi tulemiselle tai vaikka isompikin, mutta silti hoidettavissa oleva. Hoidoilla nykyään ratkaistaan melkein syy, kuin syy. Voi myös olla, että syytä ei löydy, jolloin ehkä voitte harkintannne mukaan jäädä vielä odottamaan luomuraskauttakin.
Tältä palstalta sitä vertaistukea löytyy, tule vaikka tuonne Ensikoihin, josta löytyy ensimmäistä lastaan toivovia! Siellä kaikki ovat eri vaiheissa, toisilla hoidot jo pitkällä, toisilla vasta tutkimukset alussa. Tai jospa täältä löytyisi sulle nuoria lapsettomia ja sitä kautta saisit vertaistukea samanlaisessa tilanteessa olevilta.
Tässä oli mun ajatuksia, joku muu voi olla erimieltä, eikä oikeaa ratkaisua teille tiedä kukaan muu kuin ehkä te itse. Te teette päätöksen siitä, koska lapsi on teille tervetullut. Ei lääkäri, eikä teidän vanhemmat. Tsemppiä! :)
Killa